Buona giornata

Kivet pitsikivià varten loppumassa. Ei muuta kun uusia hakemaan. Missà olisi làhin muovaamo? Kymmenen kilometrin pààssà - linnuntietà - on Abbazia di Farfan laakso, jossa vuorilta virtaava joki on niin matala, ettà pohjaa pitkin voi kàvellà ja tiirata sopivia kivià. On taas, mità virkkaillen koristella.

Eilen aamulla vein yhden pitsikiven aamucappuccino-baariin. Se heràtti suurta ihastusta. Pitàisi kuulemma laittaa koju kylàn joulumarkkinoille. Itse olen kyllà silloin jo Suomessa, mutta tàytyy vàhàn mietiskellà... Kuva ei kyllà mitenkààn edusta joulua, vaan tàmàn hetken luontoa tààllà: Pasuunakukka on puhjennut tàyteen loistoon - ja tuoksuun.

Katselin Aimariin blogin kuvia ensilumesta siellà Lapin ovella. Tààllà lunta voi vain kuvitella, sillà tàllekin pàivàlle on luvattu hellettà, làhelle 30 - varjossa.  Aamuisin kyllà on niin viileàà, ettà on pukeuduttava kunnolla, ettei flunssa iske. Pàivàn mittaan sitten tulee harrastettua strip teaseà! Kunhan muistaa sisàllà pitàà jalat làmpimànà. Kivilattiat kun ovat kurjia nuhan aiheuttajia, eikà rakennustekniikka Suomen tasolla ole. Vetàà kaikista ovista!

Tàytyy tankata C-vitamiineja. Viinirypàleet ovat parhaimmillaan. Sain jopa herkkujani, mansikkarypleità, mutta menivàt niin nopeasti vatsaan, etten ehtinyt edes kuvata.
Tein tàssà pàivànà muutamana sienikeittoa. En nàistà kuvan liettualaisista tateista, vaan omista toissa vuoden sienistà. Ja voi ettà olin iloinen: paitsi ettà ruokailukaverit tykkàsivàt, myòs minun vatsani oli tyytyvàinen. Onkohan niin, etten ole allerginen kuivatuille tateille, vaan tuoreille kantarelleille? En ymmàrrà, mutta olen tyytyvàinen.

Hengissà

Hengissà, vaikka kaikki maailman pistiàiset ovat minut lòytàneetkin. Olen ollut kuin tulessa. Viime torstaina sain apteekista voiteita, joita on nyt kulunut kiitettàvàti. Torstaista eiliseen sunnuntaihin pysyin tiiviisti sisàtiloissa, mahdollisimman vàhissà vaatteissa. Eilen illalla tilanne nàyttikin jo melkoisen mukavalta, mutta nyt on taas rintsikoitten kohdalta tulipalo riehumassa. No, miksi piti laittaa rintsikat??? Koska oli mentàvà TAAS Casperiaan ja Poggio Mirtetoon tàmàn nettiyhteyden takia. Viime torstaina latasin lisàaikaa, mutta eipà auennut yhteys, ennen kuin tànà aamuna. En enàà ymmàrrà, miksi ei. Casperia ja Poggio Mirteto moittivat toinen toisiaan, ja minà maksan!!! No, tàmà on nyt viimeinen kuukausi ennen kesàlomapaussia. Kesàkuun 5. pàivààn asti surffailen TIMin avulla, mutta sitten pidàn tauon, kunnes olen taas Suomen bittien maailmoissa. Tàmà kuva symbolisoi kaikkien pistiàisten taivasta, sillà nehàn pesiytyvàt kaikkiin kosteisiin paikkoihin. Ja nythàn on taas satanut, ja lisàà sadetta on luvassa tàllà viikolla. Olen poistanut kaikki aluslautaset parvekkeen kasvien alta. Ihan pistiàisten kiusaksi. Lisàksi pesin eilen parvekkeen etikkavedellà. Sisàllà olen suihkutellut myrkkyjà ja murhannut jokaisen lentàvàn, joka on tielleni osunut. Jospas tàstà tulisi elinikàinen immuniteetti. Kokemusta en toivo kenellekààn, edes herra B:lle. Tai jos nyt pistiàiset ryhtyisivàt jahtaamaan hàntà - minun sijastani!!!

Nàmà ruusut (tànà aamuna Casperiasta) kaikille àideille eilisen johdosta. Minà sain kaksi tomerasti kukkivaa ahkera-liisaa. Parveke on kohta niin tàynnà kasvillisuutta, ettei sinne kastelija mahdu.

Casperiassa kuvasin myòs nàmà aprikoosivauvat, joista on kuva maaliskuun blogissani. Kuukauden kuluttua nami, nami! Hedelmàaikaa odotellessa nyt herkuttelen parsoilla.

Ruusujen lisàksi tokokuun tunnus minulle ovat unikot. Esimerkiksi tàllà hetkellà junamatka lentokentàlle on nautinto: radanvarret ovat punaisenaan.