Loro parque

Tätä mainosta ei Puertossa säästy näkemästä, joten täytyihän minunkin mennä junaan.

Avojunalla köröteltiin halki kaupungin kohti Punta Bravan kaupunginosaa. Ilmaiseksi. Sitten puiston lippuluukulla iski karu kaupallisuuden arki: Lippu maksoi 42 euroa! Siispä katsomaan koko rahan edestä. Kartta käteen.

Ensimmäisenä vastaan tuli gorilla-kolmikko. Olivat vähän pahalla tuulella, mikä purkautui pieneksi tappeluksi. Vähästäkin häkissä eläminen hermostuttaa. Kaukana on sademetsien vapaus.

Kauan tuli ihmeteltyä pingviinien touhuilua. Samana iltana tuli sattumalta telkusta dokumentti Etelämantereen pingviineistä. 

Delfiinien leikkimistä hoitajiensa kanssa olisin seurannut vaikka kuinka kauan. Älykkäitä veden eläjiä. Näytös kesti puolisen tuntia. Alkoi pääsymaksun korkeus unohtua.

Ei ollut heillä kiire minnekään. Äiti-laiskiainen poikanen kyydissään liikkuivat verkalleen kotioksallaan. Heidän vapaiden (?) serkkujensa touhuja seurasin Caracasin keskuspuistossa 20 vuotta sitten. Kuinkahan pitkälle he ovat päässeet?

Kaukana kotikonnuiltaan on tämäkin Galapakosin kilpikonna. Sillä saarella minäkin haluaisin käydä ihan livenä. Onneksi Suomenkin telkussa on ollut paljon dokumentteja, joten saari saa olla minulta ihan rauhassa 

Kissaeläimiin en enää jaksanut tutustua. Olisi ollut esim leijonia, jaguaareja, tiikereitä. Niiden melko vapaata elämää olen seurannut telkusta, joten edustakoon tämä veistos vangittuna kissaeläimiä.

Helikopterit (fenikoterit italiaksi) olivat vallanneet mukavan nurmikon. Sen sijaan en kuvannut yhtään papukaijaa, joita oli monta, monta häkillistä. Kirkuvat, kirkuvat, kirkuvat. En osaa papukaijojen kieltä, joten en tiedä, mitä kirkuvat.

Useamman tunnin kiertelin ja mietin, jos eläimet olisivat voineet valita vapauden tai häkin välillä, mitä olisivat valinneet.

Paluumatkalla tämä seinämaalaus sopi hyvin ajatuksiini. Kopio Picasson Guernicasta.