Ei, ei, ei! Nämä eivät ole minun Halloween-kynteni, ...
... vaan nämä! Nuo upeat pimeässä loistavat juhlakynnet kuuluvat paikalliselle nonnalle, joka haluaa ilahduttaa saapasmaassa asuvaa lastenlasta. Heillä on kuulemma nyt samanlaiset kynnet!
Ryan (Nails By Ryan) istutti minut tuohon kuningattaren tuoliin, ja
... ihan kuningattaren jalkahan siinä. Värillistä lakkaa en halunnut. Toisaalta, olisihan se velhoa säikytellä pimeässä kulkijoita.
Olen nyt käynyt hiusten leikkuussa ja kynsien hoidossa, mutta kukkarossa on enemmän rahaa, jos olisin hommat teettänyt Suomessa.
Eilen linjuroin pääpaikalle, Vallettaan. Kulkuvälineet ovat nykyisin täysin moderneja. Ilmastointi jopa liiankin tehokasti. Toppatakki olisi ollut paikallaan. Näillä kylien kapeilla kaduilla ajaminen on taidetta. Edessäni istuva mies seurasi tarkasti, miten paljon autojen väliin jäi tilaa. Reilun puolen tunnin matka on aina kokemus. Siis kun ei itse tarvitse ajaa täällä vasemman liikenteen maassa. Itse en auton rattiin mene.
Sitten ovat ns perinteiset maltalaiset vartalot, jotka periytyvät kauas historiaan. Aikojen alussa muodokkaat vartalot symboloivat hedelmällisyyttä, eikä silloin korkkareilla kuljettu.
Aika hienot Halloween kynnet! Ja ihana hemmotteluhetki sinulla kynsi,jalka-tukkahodossa.
VastaaPoistaAika paljon kieltoja tuossa taulussa, toivottavasti tuollaisia ei Vallettassa näy liikaa...
Luin äskettäin viikonloppulehdessäni mielenkiintoisen jutun Maltasta, kun siellä kävi lehden toimittaja. Siinä kirjoitettiin mm. Johanniiittain ritarikunnasta. Mukavaa lomaa Lissu.
Ei enää matkoilta kamaa, vaan elämyksiä, sanoo jälkikasvu.
VastaaPoistaTuo varoitustaulu on tässä pikku kylässä. Seuraavassa postauksessa paljastan paikan.
Malta on täynnä mielenkiintoista historiaa. Olen kertonut siitä aiemmissa postauksessa, ja netistä löytyy lisää.
Kiitos, Jael.
Arvaan, että kyltti on jostain historiallisesta nähtävyydestä? Kiinnostava tuo "kunsill lokali..". Englannilla taitaa pärjätä melkein joka paikassa siellä?
VastaaPoistaTunnen myötätuntoa kaikkia korkkareissa horjuvia kohtaan (viimeksi, kun tyylikäs pariisitar edelläkäveli nilkat nitkuen mukulakivillä), itse vedän menemään kumppareissa/lenkkareissa/crocseissa lippalakki vinossa. Ah, saavutetuista eduista en luovu edes kauneuden tähden.
Nuo merenelävät edellisessä postauksessa olivat hieman pelottavia, en ole syönyt mustekalaa kuin pakastetussa muodossa ja tuntuvat enempi kumirankailta, epäilen että tuoreet ovat maittavampia.
helena
Historiallinen paikkaa tuo kunnallinen paikka taitaa olla!
VastaaPoistaMinun viimeiset korkkarit menivät kesällä konmarituksen merkeissä kiertoon, minä kun kanssa tartten vain kumpparit, jotkut läpykkäät, lenkkarit ja kävelykengät. Lippalakkia ei ole, mutta sopisi hyvin karteroopiin.
Minä taas rakastan meren otuksia. Täällä olen syönyt vaikka mitä. Seuraava postaus onkin omistettu ruoalle. Esimakuksi kerron, että toissapäivänä söin suussa sulavan pikkuisen mustekalan.