torstai 10. syyskuuta 2020

Hamsterin eloa

Koronaa täytyy kiittää esimerkiksi siitä, että kellarin toinen häkkivarasto on nyt melkein tyhjä. Saapasmaasta omaehtoisessa karanteenissa ollut jälkikasvu kantoi alhaalta säkin/laatikon kerrallaan minun eteeni ja kysyi: mitäs näille tehdään? Ja hupsista - vain vähän alas unohdetusta omaisuudesta oli omistamisen arvoista. Olin muutaman kerran toimittanut tavaraa vietäväksi Viroon, mutta nyt viejät olivat eivät enää voineet asiaa hoitaa, korona piti heidät ikäihmisinä kotona. Mutta onneksi ...

... Multialla on tuo sininen ovi! Ovi kierrätyskeskukseen. Sinne olen nyt vienyt Viroon tarkoittamani tavarat. Hyvin ne ovat kelvanneet, enkä mitään sinne viemääni ole yhtään kaivannut. Oikeastaan en edes muista, mitä sinne olen kuskannut. Nurkkiin keräämiäni aarteita myin Keuruun kirppis-Vilikkassa ihan hyvällä tuloksella, enkä niitäkään tavaroita kaipaa. Tavara-Hamsteri alkaa tulla järkiinsä.

Vakiolukijani ovat - ehkä - ihmetelleet sitä, etten ole pahemmin formuloinut. Vaikka Kimi-serkun ajoja sivusilmällä edelleen seuraan, täten ilmoitan, etteivät vormulat enää kauheasti kiinnosta. En ole jaksanut Bottaksesta kiinnostua, anteeksi vain. Johtopäätös: veri on vettä sakeampaa. Tiedän erään taputtavan salaa käsiään. Asian lopuksi: En sure  Ferrarin tilaa. Itse ovat asiansa sotkeneet. Finito!

Finito ei sen sijaan ole luonnossa rymyäminen. Eilinen valokuva metsästä ei suostu tähän postaukseen, joten olkoon tämä aikaisemmin ottamani kuva esimerkkinä saaliista. Kantarelliaika jatkuu, vaikkakin eilen alkoi olla jo laatu hieman kulahtanutta. Kantarelli on siitä ovela sieni, että se lymyää sammalikossa, eikä koskaan yksin, ja niinpä viime aikaiset sateet saavat osan sieniryppäistä jo löpsähtämään. 

Varsinaisesti olen siirtynyt puolukka-aikaan. Olen nyt kokeillut laittaa siivotut marjat yöksi ensin pakkaseen, koska ne survoutuvat sulaneena paremmin. Luonnon pakkanen ei vielä siinä hommassa ole ollut apuna. Survotut puolukat säilyy hyvin jääkaapissa. Puolukkasurvos on taivaallista jälkiruokaa.

Eilen osuin myös uuteen mustatorvisienipaikkaan. Kun yhden kuusikon reunassa tarkistin näkökenttääni, niin siinähän niitä kumpparini kupeessa odotteli. Nyt ne ovat jo kuivuneet ja odottelevat murskattuna mausteeksi eri ruokiin pääsemistä. Uusi paikka on tallennettu mieleni karttaan.

Viime vuonna tähän aikaan tattikausi oli parhaimmillaan. Ei tänä vuonna. Olen nyt toista vuotta pitänyt saalis-päiväkirjaa. Siitä lisää seuraavalla kerralla.

6 kommenttia:

  1. Luonto tarjoaa teille siellä kaikkea hyvää. Mä en ole koskaan oikein jaksanut innostua formuloista.
    Oikein hyvää loppuviikkoa Lissu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomen puhdas luonto jokamiehen oikeuksineen on vertaansa vailla, kaikella tapaa. Kyllä minä vieläkin Kimiä seuraan, on hän sen verran mielenkiintoisen persoonallinen ihminen

      Poista
  2. Kateeksi käy. Meiltä löytyy vain kolme oliivia ja muutama cocktailtomaatti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saat vapaasti olla kateellinen. Harmi, että tänä vuonna koronan takia ei ulkomaisia poimijoita täällä ole näkynyt, mikä tarkoittaa sitä, että metsiin jää paljon aarteita. Mitä herkkua aiotte oliiveista ja tomaateista valmistaa?

      Poista
  3. Vähän huono saalis täälläkin: yksi luumu, 4 kirsikkatomaattia, 2 pihvitomaattia ja paljon koinsyömiä omenoita. Alan epäillä puutarhuria toistaitoiseksi.
    Kolmea sorttia siemeniä sain itämään Kanariansaarilta. Laitanko kuvia tulemaan? En yhtään tiedä, mitä kasveja ovat.
    helena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt järjestät kunnon sadonkorjuubileet: tomaatit uuniin oljyn ja mausteiden kanssa ja samaan uuniin luumu ja omput mahdollisten elävien proteinien kera höystettynä fariinisokerilla/siirapilla ja kanelilla. Samalla voit suunnitella ensi satokauden siementen/taimien hankkimista! Odotan kuvia kovasti. Kiitos.

      Poista