keskiviikko 12. helmikuuta 2020

Aaaah

 
La Palma, ensimmäinen kosketukseni Kanarian saariin. Minä menin siellä ilmansuunnista ihan sekaisin. Lentokone laskeutui kartassa oikealla sivulla olevalle lentokentälle (Santa Cruz de la Palma), josta ajoimme saaren halki kohti vasemmalla olevaa majapaikkaa (Tazacorte). Jostain syystä aivoni eivät hyväksyneet saaren ilmansuuntia, vaan jaksoin monta päivää ihmetellä ääneen, miksi aurinko laski itään. Kauan jälkikasvu sai minua vakuutella, että ihan vanhalla mallilla maapallo pyöri.

Meidän majapaikkamme oli tuo banaaniviljelmien keskellä kauempana sijaitseva, nuoren englantilaisen pariskunnan vuokrakodin kattoparveke. Kauempana häämöttää Atlantin valtameri.

Nuorella parilla itsellään ei ollut banaaniviljelmää, vaan ne olivat paikallisten omistamia. Saivat kuulemma aina silloin tälloin maistiaisia. Me hankimme banaanit kaupoista. Nami, nami.

Tazacorten rannalla oli taivaallista varpaiden kaivautua lämpimään laavahiekkaan. Keräilin mukaani paljon meren hiomia kiviä. Pitsikiviksi. Majapaikkaani kuskasin semmoisen kilon painoisen aarteen, jonka ympärille virkkasin pitsihupun. Kuvaa siitä en nyt löytänyt. Otinkohan ollenkaan? Niin tai näin, nuoripari tykkäsi kivestä kovasti.
 
Rannalla meidän ruokapaikaksemme valikoitui Taberna del Puerto. Kalaa ja tietysti papas arrugas. Herkullista ja Suomen hintatasoon verrattuna edullista.

Minulle nyt tämä monta kuukautta kestänyt suomalainen lo(s)ka-marraskuu riittäisi. Onneksi on nämä kuvat, ja ainahan voi haaveilla tulevasta...

5 kommenttia:

  1. Kanarian saaret on täysin lumonneet sinut.
    Minulla on edelleen pöydälläni sinulta saamani pitsikivi. ♥

    VastaaPoista
  2. Tässä on nyt kulunut reilu vuosi siitä, kun olen juuttunut Suomeen ja lähes yksinomaan tänne Keuruulle. Siksi edes kuvien kautta voin muistella. Mutta jos tuo korona sallii, parin kuukauden päästä jalanjäljeni likaavat ilmaa Helsingistä ensin saapasmaahan. Ja sieltä ...

    VastaaPoista
  3. Kanarian saarilta on minulla hyvät muistot, siis Tenerifelta kun muissa en käynyt.Ihania nuo hiotut kivet,olen täälläkin joskus löytänyt muutaman

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkään saarten ilmastosta ja mukavasta elosta. Kiviä on täälläkin varastossa, kun käsillä pitää aina olla tekemistä, siis niitä pitsikiviä.

      Poista