maanantai 28. joulukuuta 2015

Viimeinen retki

Matkalla kohti viimeistä retkikohdetta, Piazza Armerinaa, sain kuvattua haalean vilauksen Etnasta. Kumpikaan, ei Piazza Armerina eikä Etna osu Montalbanon jalanjäljille (ainakaan vielä), mutta molemmat ovat tärkeä osa Sisiliaa. Koska matkamme alkoi lähestyä loppua, vain toiseen ehtisimme tutustua, ja me valitsimme Piazza Armerinan.






Piazza Armerina, roomalaisen ylhäisen perheen koti, rakennettiin 300-luvun alkupuolella. Aikojen saatossa se painui unholaan ja hautautui maamassojen alle, kunnes 1700-luvun puolessa välin löydettiin ensimmäiset aarteet, palasia mosaiikkilattioista (edit). Vuonna 1997 Piazza Armerinan museoalue julistettiin Unescon yhdeksi perintökohteeksi, mikä mahdollisti taloudellisesti alueen laajemmat restaurointityöt, ja joulukuussa 2012 upea kohde avattiin turisteille. Ehdoton tutustumiskohde kaikille Rooman historiasta kiinnostuneille. Pahoittelen kuvieni huonoa laatua. Googlaten löydätte tarkempia kuvia.


Museon tukirakenteet takaavat sen, etteivät sateet tai myrskyt pääse tuhoamaan historiallista aarretta. Toivottavasti maanjäristykset kiertävät alueen kaukaa ja toivottavasti Etna pitää vaarallisimmat purkauksensa sisuksissaan!

Paluumatkalla ajelimme Punta Seccaan merenrantatietä, läheltä Camarinaa. Tiellä ei ole lunta vaan hiekkakinoksia! Tämä rantaosuus on kuuluisa simpukoistaan. Niitä lähti mukaan matkalaukun täytteeksi, samoin kuin noita mustia laavakiviä.


Olimme ajelleet rannalla jo aikaisemminkin. Sillä kertaa ohitimme filmauryhmän, joka robottikameran avulla kuvasi kohtausta sarjaan, jota esitettäisiin Italian televisiossa tulevana keväänä. Ikävä kyllä sarjan nimi meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Montalbano se ei ollut...

Sen sijaan tämä tie rannalta kohti Punta Seccaa on yhdessä Montabano-tarinassa, mutta nyt minun täytyy tunnustaa, etten muista, missä! Opittavaa siis riittää.

Kotona Punta Seccassa. Olisikohan Montabano kotona?

Ensi keväänä kuvataan taas uusia sarjoja. Pitäisiköhän varata tuttu villa? Montalbano Zingaretti parkkeeraa kuulemma asuntoautonsa aina filmausten ajaksi villan makuuhuoneen ikkunan alle.

Siis tämän seinän taakse. Ikkuna on kuvasta vasemmalla, joten voisin vaikka vakoilla...

Seuraavassa postauksessa makustelen vielä koko matkaa. Tässä yksi herkkupala. Kuka tietää, mikä se on? Kaikkien vastanneiden kesken arvon yhden postikortin Punta Seccan maisemista.

16 kommenttia:

  1. Baba tai meilla pain sabrina. Hiivataikina, sokeriliemi, taytetaan kermavaahdolla.

    Piazza Armerina on upea. Ette varmasti katuneet kun valitsitte sen Etnan sijaan. Siella kylassa naimme myos mahtavan pitkaperjantain kulkueen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä herkku oli kyllästetty... En kerro vielä.
      Kyllä mosaiikit olivat henkeäsalpaavat! Itse kylän näimme vain ohiajaen.

      Poista
  2. En tunne herkkuasi. Veikkaan veikeästi karamellisoitu päärynä.
    Simpukkaranta on kiva, toi minulle muistoja Jäämeren rannalla kävellessäni ja simpukoita kerätessäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herkku oli tosiaankin HERKKUA. Siitä sitten myöhemmin. Tuolle rannalle sinunkin täytyy päästä, eikös vaan!

      Poista
  3. Anun lailla olisin sanonut samaa mutta varmaan eri nimi Italiassa.Hieno retki tuo viimeinen.Kiitos myös ihanasta joulutervehdyksestä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimethän tosiaan vaihtelevat seuduittain. Ole hyvä vain, molemmista!

      Poista
  4. Piazza Armerina olisi minun mieleeni, luultavasti.
    En tiedä mutta nuo voisi olla jonkinlaisia friteerattuja riisipalloja, supplin tyylisiä. Niillä on tietysti oma nimensä Sisiliassa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että viihtyisit kyllä Piazza Armerinassa. Sen verran voin paljastaa, että nuo herkut ovat makeita.

      Poista
  5. Noi bikinitytöt on jääneet mieleen.
    Oisko noi leivonnaiset arancini?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajatella, että jo silloin jotkut naiset käyttivät bikineitä! Donnan vastaukseeni viitaten, herkut ovat makeita.

      Poista
  6. Olisivatkohan nuo niitä zeppoleita?

    Hyvää uutta vuotta Sinulle, Lissu! :)
    t. Aulikki, Matkani varrelta -blogista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tunne tuota nimeä. Täytyypä tutkia. Oikein hyvää uutta vuotta sinullekin, Aulikki!

      Poista
  7. Hyvia olivat. Onneksi niita saa myos taalta pohjoisemmasta.
    Hyvaa loppuvuotta ja aina parempaa uutta.
    Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä ei vaan huippuja olivat. Suomessa kuulemma Helsingissä Ekbergin kahvilassa niitä kuulemma saa! Tuli halu käydä piäkaupunnissa! Kiitos samoin sinne Teramon maisemiin kaikille kaksi- ja nelijalkaisille. Hyvän viinin tuntee siitä, että se paranee vanhetessään.

      Poista
  8. Nuo bikinitytot on varmaan se Piazza Armerinan supererikoinen juttu.

    VastaaPoista