maanantai 30. marraskuuta 2015

Montalbanon jalanjäljet löytyivät

Ensimmäinen retkipäivä: Punta Secca  - Donnalucata - Scicli - (Modica) - Cava d'Ispica - (Pozzallo) - Punta Secca

Aamuruskon aikaan nautimme villassamme aamiaisen, sillä isäntäväkemme oli varustanut keittiöön kaiken mahdollisen tarvittavan, ja sitten matkaan.  Ragusan maakunnassa oli kartan kanssa hyvä ajella. Liikenne oli rauhallista, vain isoimmissa kaupungeissa täytyi joskus kysellä apua. Kaikki olivat hyvin ystävällisiä ja valmiita neuvomaan.

Aamucappuccinolle pysähdyimme Donnalucataan. Yhdellä sivukujalla näkyi baari. Kurkimme avoimesta ovesta sisään ja kohta ystävällinen signora asetteli kadulle pöydän ja kaksi tuolia selittäen, että hän on vasta avaamassa baaria. Kun hän sai kuulla, että olimme Suomesta Montalbanon jalanjäljillä, hän kertoi, että joitain filmauksia oli tehty myös heidän kulmillaan, ja kun olimme cornetot ja cappuccinot nauttineet, signora toi meille maistiaisia valmistamistaan jäätelöistä (suklaata ja pistacciota). Kyllä vatsakin kiitti ja samalla kaipasi ruoansulatuskävelyä, olimmehan jo villassa nauttineet aamiaista.

Rannalle. Keskelle hiekkaa oli pari vuotta sitten ilmestynyt maanalainen lähde. Miten ja miksi, siitä ei kukaan osannut sanoa. Alue oli aidattu, ettei kukaan vahingossa hupsahtaisi - jonnekin!

Sciclin kaupunginjohtajan huone on elokuvissa poliisipäällikön huone, jossa Montalbano usein joutuu kuulemaan kunniansa, poliisipäälikkö on kun on arka omasta maineestaan. Kaupungintalolla pääsee nykyisin tutustumaan tähänkin huoneeseen mainion oppaan kertoessa taustoista.

Scicli on myös yksi Unescon suojeluskohteista.

Kotimatkalla poikkesimme Cava d'Ispicassa, kalkkiperäisen huokoiseen kallioon aina pronssikaudelta asti kaivetuissa asunnoissa ja kristittyjen aikaan rakennetuissa katakombeissa. Alue on 13 kilometriä pitkä, hyvin vaikuttava retkikohde.


Alueen sisäänkäynnin luona oli baari-kauppa, jossa nautimme leipää täytteenä alueen caciocavallo-juustoa ja kuivatuista tomaateista tehtyä mössöä. Juomana paikallista sitruunamehua. Tuo tomaattimössö oli niin hyvää, että sitä ostettiin myös matkamuistoksi.

Pozzallon kautta kotiin. Seitsemän tunnin ja reilun sadan kilometrin retken pölyt huuhdeltiin parvekkeella isäntäväen lahjoittamalla punaviinillä. Vaikka taivaalla oli sateenkaari, ei pisaraakaan tullut Montalbanon katolle.

Jatkuu ...

***
Lumet sulivat pois, joten minussa heräsi eilen sienihamsteri. Ei kun metsään, ja illalliseksi olikin sitten kotimaan herkkua: pikkuveljen saalistamaa kuhaa sienimuhennoksen kerä. Myönnän olevani Montalbanon kaltainen herkkusuu.

4 kommenttia:

  1. Hieno retkikpäivä Montalbanon jäljilla:) Vieläkin sieniä vau!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäinen viidestä mahtavasta retkestä. Jep! Sieniä löytyy vielä. Karran hain jouluaattona herkkua pöytään.

      Poista
  2. Teitkö juuri ennen Suomeen tuloasi tämmöisen reissun?
    Ja sitten lensit tänne joulua odottamaan ja talvea ihailemaan, sekä sienestämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! Lokakuun kaksi viimeistä viikkoa hurahti Sisiliassa ja sitten vielä kolme saapasmaan kodissa. Lumen kera tulin Keuruulle, mutta siitä ilosta sain nauttia vain hetken. Nyt sataa vettä, on pimeaa, sataa vettä, on pimeää ... Päivänvaloa edes sen verran, että näkee suppikset, jotka muuten tähän aikaan ovat vaaleita, ja erottuvat hyvin sammalikosta.

      Poista