lauantai 18. toukokuuta 2013

Luonnon monimuotoisuutta


Parin vuoden takaisen äitienpäiväruusun oksiakin lensi halki ilmojen. Kunpa ne juurtuisivat! Onko teillä ehdottaa joitain taikatemppuja?


Ensi töikseni lähdin tuonne kylän toiselle laidalle, Riitan puutarhaan - opintomatkalle, sillä pikkusiskon pihapiirin vatukko tarvitsi hieman trimmausta. 


Ja täytyihän Riitan hoidokit katsastaa. Lukekaapa Riitan blogista hänen kanaemopuuhistaan! Riitan taidoista voitte lukea myös uusimmassa Kotipuutarhalehdessä (toukokuu 2013).


Jamppa-kisuakin piti rapsutella.


Tästä Riitan puutarhassa olevasta  penkistä tulette lukemaan/näkemään kuvia tänä kesänä useamminkin, mutta nyt en paljasta enempää!


Ei, minä en vielä ole ollut jahtaamassa korvasieniä, vaan pikkusiskolan pihaan on noussut muutama sieni pari vuotta sitten kaadetun männyn juurelle! Odottelevat pikkusiskoa ja miestään ensi viikolla alkavalle Suomi-lomalle.


Samoin heitä odottelee tämä Antin ja Essen puutarhasta pihaan muuttanut raparperi.



Kotiin palasin Riitalta saamieni kauniiden narssisien ja koivun hiirenkorvaoksien kanssa. Niiden juurelle asettelin aarteita, jotka ovat lennelleet halki ilmojen - Maltalta ja saapasmaasta.


Eilen illalla palasin kotiin klo 23.00. Tällaisessa maisemassa minun sieluni lepää aina.

14 kommenttia:

  1. Kauniit maisemat...todellakin varmasti sielu lepää noita katsellessa...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös vaan! Mukavaa viikonloppua sinulle.

      Poista
  2. Oli mukava tavata jälleen! Ja nuo korvasienet - näin niistä untakin. Jospa tänä keväänä...

    VastaaPoista
  3. Ilo oli myös minun puolellani! Mennään yhdessä sienijahtiin! Viikon parin päästä parhaimmillaan.

    VastaaPoista
  4. Kenen sielu ei lepäisi. Minäkin olin viikonlopun ihanan maiseman ääressä, erilaisen kylläkin kun tuo. Parasta oli, että sain olla maisemissa ystävien kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On taas mukava huomata, ettei pimeää yötä tulekaan oikeastaan ollenkaan. Minä viihdyn sekä yksin että ystävien kanssa, silti taidan olla enemmän erakko luonnossa ollessa. Isäni geenien perua.

      Poista
  5. Kerättiin muovikassillinen korvasieniä. Onneksemme naapurit halusivat ne; ei tarvinnut itse ruveta laittamaan. Niissä on oikeasti iso homma ennenkuin voi syödä.
    -seija-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin mennä metsälle loppuviikosta. Enhän minä niitä paljon itse syö, mutta se etsiminen, se on jännää!

      Poista
  6. Korvasienet ovat herkkua, mutta niiden keittäminen ei, haisevat hikisille villasukille. Isän kanssa keräsimme keväisin ja omalle maalle kokeiltiin istuttaa (sanomalehtiä monttuun).
    Joko olet saanut ruusun juurrutusvinkkejä?
    Hienoja lentokuvia ed. postauksessa ja nuo kivet fossiileineen mahtavia.
    helena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jälkikasvu on terottanut minulle, kuinka korvasienten myrkky varastoituu ihmisen elimistöön ikuisiksi ajoiksi, joten herkuttelen muhennoksella erittäin harvoin. Sen sijaan tykkään kerätä niitä. Isäkin ´kasvatti´mökillä korvasieniä. Enpä ole saanut ruusuvinkkejä. Olisiko sinulla? Kivet ja fossiilit ovat minulle tärkeitä aarteita.

      Poista
  7. http://www.suomela.fi/piha-puutarha/Kukat-taimet/Ruusujen-lisays-kesapistokkaat-50125
    Tuossa olisi aika perusteelliset ohjeet.
    Kerran leikkoruusuun, joka kesti maljakossa viikkokausia, muodostui yllättäen juuria ja istutin sen maahan, kasvoi sen kesän, mutta ei selvinnyt talvesta.
    Valeakaasiat (joiden siemenet sain sinulta) sen sijaan selvisivät talvesta, pikkaisen kärki paleltui, mutta nyt ovat aukaisseet lehtiä!
    Kivet tai malmit pikemmin ovat jopa määritelleet asuinpaikkani lapsuudenajan.
    helena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet sinä aikamoinen neuvojen antaja! Kiitos taas. Tuo Suomela-linkki on hyvin monipuolinen. Valeakaasiat kukkivat vuoristokylässä jo aikoja sitten. Muistuttavat kovasti suomalaisia tuomia, jotka just nyt kukkivat täällä Keuruulla. Laitoinkos minä sinulle bella di notten siemeniä? Äiti ja mummo ovat nyt kasvattaneet taimia ja tädilläni kukki kovasti jo viime kesänä. Mulla on vielä siemeniä. Tahdotkos? Siis vanhempasi olivat alan ammattilaisia, siis kivi jne -alalla?

      Poista
  8. Toki on bella di nottet kasvamassa! Viime kesänä eivät ehtineet kukkia, kun oli sateinen kesä, mutta nyt otin varmaan päälle ja laitoin ajoissa. Sitä edellisenä vuonna olivat parhaimpia kukkijoita.
    Isä oli enemmän työtä suorittavalla puolella, mutta opetti kyllä tunnistamaan kivet ja monet kasvit, sieltä taisi innostus tulla, äiti harrasti puutarhaa ja opetti myrkkykasvit, mistä pysyä erossa ja meillä kokeiltiin mielellään uutuuslajeja.
    helena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen nyt antanut äitini kasvattamiani bella di notten-taimia sinne sun tänne. Minusta se on upea, tuoksuinen yön kaunotar, vaikka kukkiikin myös päivällä. Upea perintö sinulla vanhemmiltasi, niin kuin minullakin! Arvokkaampaa kuin rahallinen mammona. Ainakin minun mielestäni.

      Poista