sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Haastetta kerrakseen

Sain Mineltä tuolta Turkin maalta haasteen. Olen sitä hautonut nyt muutaman päivän miettien, mitä uutta teille paljastaisin. Kysymyksiä on 11.



1. Jos sinun olisi mahdollista yhdistää asuinmaasi ja Suomen parhaat puolet, mihin ne liittyisivät? (vuodenajat, ruoka, asuminen, kulttuuri, ihmi
set...)
- Taidan olla haastetuista se, joka eniten yhdistelee maittensa parhaita puolia, koska lentelen Euroopan taivaalla tuhka tiheään: kesä ja alkysyksy ehdottomasti Suomessa (luonto ja sen antimet), keskitalvi Suomessa (luonto plus rakennustekniikka semmoinen, että sisällä tarkenee ilman naparetkeilijän varusteita), kevät Italiassa (aurinko ja luonnon vehreys) ja loppusyksy Italiassa (luonnon antimet, erityisesti oliivien poiminnan aika). Siis vuodenajat ratkaisevat minun muuttolintuiluni. Ruokaan palaan kysymyksessä 4.

2. Jos pystyisit ratkaisemaan yhden asuinmaasi ongelmakohdan, minkä valitsisit ja miksi?
- Jos minulla olisi kaikkivoipa taikasauva, heiluttelisin sitä molemmissa maissani (ja oikeastaan koko maailmassa) niin, ettei esim kenenkään tarvitsisi nähdä nälkää ja että kaikki saisivat tarpeellisen hoidon ja saisi oppia monenlaisia asioita. Italiakin on niin 'rikas' maa, ettei kenelläkään olisi mitään hätää, jos voisin taikasauvallani huiskauttaa esim kaikenlaisen kähminnän ja rikollisen, yhteisten verovarojen rosvouksen (mafiat yms) taivaan tuuliin, tai mieluummin vieläkin kauemmas. Suomessakin samanlaisesta oman pussin lihottamisesta saamme lukea harva se päivä.


3. Teitkö lupauksia vuodelle 2013?
- En. Aikoinaan aloitin aina innolla uuden kalenterin täyttämisen, mutta jo helmikuusta lähtien sivut ammottivan tyhjyyttä. Ainoa mitä kalenteriin nyt merkitsen heti alkuvuodesta - arvaatte varmaan - on formuloiden aikataulut!!!







4. Mikä on bravuurisi keittiössä?
- Olen hyvän ruoan ystävä, kiitos Italian mahtavan ruokakulttuurin. Siellä olen myös keittiötaitoni oppinut, telkkari parhaana opettajana. Yhtä ainoaa bravuuria ei ole, vaan kokkaan milloin mitäkin herkkua omaksi ja vieraiden iloksi. Jos jotain erityistä mainitsisin, niin olen oppinut arvostamaan kunkin kauden raaka-aineita sekä saapasmaassa että täällä Suomessa, sekä poimimaan marjat ja sienet itse. Se missä vielä kaipaan harjoitusta, on makeat jälkiruoat, koska itselleni en niitä juuri valmista. Saapasmaassa saan erityistä kiitosta ruisleivästäni, pullasta, sekä sieni- ja marjaruoista ja Suomessa tykkään kokata italialaisittain maustaen (yrttejä jne). (Tänään muuten laitan muusia ja lihapullia ruskeassa kastikkeessa ja jälkiruoaksi mämmiä!)


5. Miten rentoudut?
- Ulkoiluttamalla itseäni, pulahtamalla avantoon,saunomalla, laittamalla hyvää ruokaa mukaville vieraille, kuohuvalla, pötkähtämällä vaaka-asentoon hyvän luettavan kera, monenlaisella musiikilla, salapoliisitarinoilla ja kaikenlaisilla kädentöillä. Kaiken luettelemani jälkeen tarvitsen varmaan rentoutumista rentoutumisesta!

6. Mikä on sinusta mukavin asu?
- Mikään ei saa kiristää mistään. Just nyt verkkarit, flanellipaita, villasukat alusvaatteitten peittona.

7. Mikä kirja jäi mieleesi viime vuodelta?
- Viime vuonna luin - jälleen kerran - lähes kaikki Montalbanot (nyt osan Camillerin alkukielellä, sisiliaksi -huh sentään) ja melkein kaikki Brunettit. Ja rehellisyyden nimessä luin myös muutaman kevyen romaanin, joissa kerrotaan ulkomaalaisten asettumisesta etelän aurinkoon.  Suomalainen kirjallisuus jäi lähes paitsioon.

8. Onko sinulla kesälomasuunnitelmia ensi kesälle?
- Kuten alkuun vastasin, kesä kuluu ehdottomasti Suomessa. Saapasmaan helle ei ole minun makuuni - enää näillä vuosilla.


9. Mikä on elämäsi suurin saavutus?
-  Jos jätetään kaikki perhejutut pois, niin kaipa se on tuo graduni, sen sisältö (ajattelutapani kuperkeikka perinteisestä opettajuudesta ns reggiolaiseen suuntaan) ja sen muoto (ensimmäinen romaanimuotoinen gradu Jyväskylän yliopistossa). Asettaa tuo nyt muhinnan alla oleva tohtorin hattu vähän paineita, sillä mitähän uutta sitä vielä kehittelisi? Tässä kohdassa jotain paljon puhutusta Suomen koululaitoksesta. On totta, että maamme on menestynyt erinomaisesti Pisa-tutkimuksissa. Toisaalta kouluviihtymättömyys on myös erittäin suurta. Minä en ihmettele ollenkaan - kumpaakaan tulosta. Katsoin tässä viikolla ohjelmaa, jossa pari rehtoria, vanhempainliiton puheenjohtaja ja yksi oppilas puhuivat koulun ongelmista ja ikävä kyllä, koko ajan sivu toistensa.  Sivu, yli ja ohi!

10. Entä pettymys?
- Kaikenlaistahan sitä näihin kymmeniin vuosikymmeniin on mahtunut, mutta olen oppinut hyväksymään kulloisetkin vastoinkäymiset melko hyvin. Vain avioerosta näen vieläkin joskus painajaisunia.

11. Millainen on tavallinen arkipäiväsi?
- Jos eilinen lauantai lasketaan arkipäiväksi, niin se sujui suurin piirtein seuraavasti: aamuvirkkuna aikaisin ylös puuron keittoon, sitten toimiston (läppärin) avaaminen ja sen ääressä kahvikuppi kädessä spostia, blogistaniaa, kotimaisia ja italialaisia nettilehtiä ja Rai 1 ja Rai 3 selailua. Sitten pesin talomme pesulassa pari koneellista pyykkiä ja siivoilin tätä pientä kotiani. Puolen päivän aikaan tassuttelin kylille (en osaa Keuruuta kaupunkina pitää vieläkään) katsomaan, tarvitsisiko 87-vuotias äitimme apua, kävin kaupoilla, postissa ja kirppiksellä. Sieltä jatkoin talkkaroimaan kylän toiselle laidalle pikkusysterilään - takkaan tuli, sen ääressä eväitä ja kahvia ja lopuksi vähän lumitöitä. Pimeän laskeutuessa tassuttelin jään yli kotiin ja pelastin ulkona tuulettumassa olleet matot lumisateesta. Katsoin netistä saapasmaan Rai 1:n edellisen päivän kokkiohjelman Prova del cuocon (n puolitoista tuntia), jonka innoittamana laitoin samalla itselleni Pasta alla carbonaraa. Koska en päivällä ehtinyt ottaa torkkuja, pötkähdin vartiksi sohvalle pastaa sulattelemaan. Sitten jaksoin katsoa telkun uutiset (lotossa oli 1 oikein)  ja silitin samalla aamulla pesemäni lakanat. Uutisvuodon jaksoin vielä katsoa, mutta sitten olin valmis unten maille.

10 kommenttia:

  1. Posteljooni toi eilen tuollaisen postikortin ja hienon pitsikiven, kiitos paljon.
    Saavutuksistasi (Reggio) taitaa olla netissä enemmän saksan kielellä kuin suomeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että postejooni pääsi perille! Suomen netissä taitaa eniten levitä graduni alussa oleva Malaguzzin runo Lapsella on sata kieltä minun kääntämäni versiona. Sen ovat monet päiväkodit laittaneet omaan ohjelmistoonsa. Toivottavasti eivät taidekasvatuksen alle! Eniten tapani työskennellä sai pitkään katsomista osan omien kollegoitteni taholta, mutta sehän nyt oli odotettavaakin. Onneksi minulla oli upea reksi. Jyväskylän yliopisto ja sen yhteistyöyliopistosto Saksassa (Flensburg) vierailivat usein luokassani. Kävin usein luennoimassa mm tuleville opettajille. Huomasin muuten just selatessani saksalaisten viimeisintä vierailuraporttia, että professori Ehrenhard Skiera oli laittanut raporttiinsa yhteistietoni yhteyteen täysin oudon spostiosoitteen. Ilmankos en Saksasta viestejä olekaan saanut! Eläkkeelle jäämisen jälkeen en enää luentoja ole halunut pitää. Toistaiseksi.

      Poista
  2. KIvat vastaukset sait tehtyä muhittelujen päätteeksi:). Jos minulla olisi rahaa ja mahdollisuuksia, eläisin myös vähintään kahdessa eri maassa. Se olisi oikea unelmien täyttymys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ne eläkerahat tuonne taivaalle sitten lentävätkin. Toisaalta on tässä kahden maassa asumisessa myös ongelmia. Niin kuin kaikessa. Vielä muutama vuosi näin, sitten asetun Suomeen ja vain piipahdan saapasmaassa.

      Poista
  3. Luin käännöksesi mainitsemastasi runosta. Aivan upea teksti.
    Mukavasti valotit taas henkilökuvaasi. Yllätyin luettuani, että silität lakanat.
    Tuosta kahden paikan asumisesta on varmaan paljon rasitustakin, meinaan kun itse asuin seitsemisen vuotta mökkikotia ja varsinaista kotia, niin helpotus oli suunnaton siirtyä vain yhden kodin asujaksi. Mutta yks tykkä yhdestä, toinen toisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Malaguzzin runo sai minutkin aikanaan funtsimaan, miksi en saanut kaikkia oppilaita oppimaan, vaikka kuinka yritin. Onneksi runo auttoi ajattelemaan, ja sitten pikku hiljaa toimimaan niin, että viihdyin työssäni erinomaisesti ihan viimeiseen asti. Tykkään silittämisestä, sillä siinä näkee työnsä tulokset heti. Sitä paitsi silittäminen kiinnittää kankaan niin, että ne pölyää vähemmän - snovat viisaat. Kahden paikan asuttaminen ei tosiaankaan ole aina herkkua, mutta toistaiseksi näin. Onneksi minulla on mahdollisuus valita, vaikkakin Suomi on sydämeni maa.

      Poista
  4. Hui teillä on kylmä! Kiva oli lukea näitä vastauksiasi samoihin kysymyksiin mihin minäkin vastasin.Olet kyllä hyvin osannut yhdistää molempien kotimaittesi hyvät puolet.Pian on varmaan reissu taas Italiaan?
    Täällä aina verrataan tuohon SUomen koululaitokseen,ja miten hyvä se on....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo -15 oli eilen, toissapäivänä oli -26! Mutta pakkanen kuuluu Suomen talveen, ja ulosmeno on vain pukeutumiskysymys. Jep, parin kuukauden päästä taas lennetään... Suomen koululaitoksessa on paljon hyvää, mutta en ollenkaan ihmettele, kuinka huonosti osa oppilaista ja myös opettajista (!) koulussa viihtyy, vaikkei se mikään viihdyttämislaitos olekaan.

      Poista
  5. Meidän koulussamme toinen rehtoreista piti syyslukukauden aluksi aina saman puheen keskusradion kautta aamunavaukseksi, jonka aikana tietysti seistiin kiltisti pulpetin vieressä: "Oppiminen ei ole hauskaa, oppiminen on kovaa työtä ja se on ikävää..." Vaikka puhe meni jo komedian puolelle, niin kertoo ehkä jotain koulun ilmapiiristä. Olisi tehnyt mieli protestoida jo silloin, että oppiminen on hauskaa ja tuottaa iloa. Saman rehtorin kuulin käytäväpuheissa kutsuvan oppilaita sioiksi ja sikojen paikka on karsina (luokkahuone). Ziiz, tänä päivänä iltapäivälehdet revittelisivät isoja otsikoita.
    helena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kamalaa, mikä reksi!!! Tänään sika-kommentteja kuulee enemmän lasten suusta! Valtapelit kuuluvat ikävä kyllä myös koulumaailmaan, tänäänkin. Toisaalta on paljon loistavia opettajia, vanhempia ja lapsia/nuoria. Oppiminen tuottaa iloa kaikille ihmisille - aina ja kaikkialla.

      Poista