Eilen illalla asettauduin taas katsomaan saksalaista Brunettia. Ihmeekseni huomasin jo tottuneeni ajatukseen ei-venetsialaisesta komissariosta ja jopa vähän tykästyneeni Joachim Kroliin. Muut näyttelijät eivät vielä oikein kolahtaneet. Siis kirjasta saamani mielikuva ei vastannut telkkarin esittämää Brunettia ja kumppaneita. Miten olisi käynyt, jos ensin olisinkin nähnyt telkkarisarjan ja vasta sitten lukenut kirjoja? Saas nähdä, mitä ensi keskiviikon sarjan jälkeen ajattelen.
Nyt myös Montalbano-sarjaan on tullut minulle uusi näkövinkkeli: Nuorta Montalbanoa esittää Michele Riondino! On siinä taas sulateltavaa, koska minulle ainoa ja oikea Montalbano on Luca Zingaretti. Toistaiseksi.
Siinä sitä tietoa on levällään. Graduni materiaalia. Hieman tuuletin ja lajittelin, sillä eräs opiskelija Oulusta kysyi neuvojani. Tykkään jakaa ajatuksiani eteenpäin, mutta siihen se taas jäi. Mapitin aineiston uudelleen hyllyyn. Antaapa ajan kypsyä.
Rakastan näitä pikkusipuleita: pannuun öljy-voi-seosta, jossa puhdistetut sipulit ruskistetaan, päälle ripotellaan sokeria ja balsamicoa, suolaa ja pippuria, (tarvittaessa vettä). Annetaan hautua noin 40 min välillä sekoitellen. Tarjoillaan hieman jäähtyneitä, jos maltetaan odottaa!
***
Mine, kyllä minä työstän haastettasi.
Saa tykätä kyllä Królista kovastikin, mutta älä nyt petturi ala tykätä siitä Brunettina. :-))
VastaaPoistaHEH, HEH! Taisin vähän liioitella siinä tykkäämisessä, mutta parhaiten hän mielestäni sarjassa pärjää. Ja saanhan vähän kielenharjoitusta samalla. Onneksi raamit (Venetsia) vangitsee katseen ja pehmentää muuten raakaa juonta. Eniten minua säälittää Vianelloa näyttelevä mies, edes nimeä en muista. Säälittää jopa niin paljon, että seuraavaksi voisin alkaa tykätä hänestä!!!!
PoistaNo sen sun säälittäväs onkin itävaltalainen, ei ihme, että säälit. Hihi, onko musta tullut näin saksalainen?? ☺
PoistaAi, vai on sarja-Vianello itävaltalainen! Harteita painaa siis koko Alppien paino. En oikein usko Alppien pohjoispuolelta löytyvän italialaisnahkoihin pääsevää näyttelijää. Aattelepas nyt, vaikka joku suomalainen Brunettiksi. Taikka vaikka joku afrikkalainen Mannerheimiksi. Minusta kulttuurisidonnaisuus tulisi säilyttää mahdollisimman pitkälle. Mutta kun Donna Leon ei halua kirjojaan Italian markkinoille!
PoistaKivikirje tuli perille, kiitos! Tässä tietokoneen vieressä ovat ja pyörittelen niitä kämmenellä, kun mietin. Stressileluja siis.
VastaaPoistaHuomasin, kun virkkasin linnun rasvapalloja varten pussukoita puuhun riippumaan, että sormeni eivät puutuneet, joten taidan kokeilla itsekin pientä virkkausprojektia pitkästä aikaa.
Katselin jo melko sujuvasti Brunettia. Montalbano-sarja oli kova pala, jotenkin ärsytti ylinäytteleminen ja kohkaaminen, kesti aikaa että totuin, sitäkin katsoin alussa maisemien takia.
helena
Minustakin pikkuiset kivet ovat kuin stressileluja! Toivottavasti voit virkkailla, siinä kun sormet saavat jumppaa. Kakkos-Brunetti ei ollut enää niin paha säikähdys kuin ykkänen. Sen sijaan Montalbanot ovat mielestäni juuri niitä aitoja saapasmaalais-kohkaamis-juttuja verrattuna noihin sivistyneisiin Brunetti-tulkintoihin.
PoistaTuntematon sarja minulle,mutta varmaan hyvä,Kovalevyni on täynnä kaikenalaisia sarjoja,en saa niitä ikinä katsotuksi!
VastaaPoistaJa nami,tuolla tavoin tehdyt pikkusipulit ovat kyllä tosi namia!
Et siis näe YleTeemaa, vai? Tuo saksalais-Brunetti on niin saksalainen kuin vain olla voi, ja minulla on sielussani kuva italialais-komissariosta. Siinä se kulttuurien välinen ristiriita piileksii. luulisin. Jep, noita pikkusipuleita ei vain Keuruulta löydy. Täytyy junailla taas Jyväsklyään.
PoistaOlen ihjan pihalla näistä sarjoista, en katso just lainkaan telkkaria.
VastaaPoistaMutta sipuleista tykkään.
Entä miksipä aineistosi mapitit?
Sulla on mies, jota katsoa livenä. Minä seurustelen sarjis-miesten kanssa! Mapitin, kun ei vieläkään tohtorinhattu kiinnosta.
Poista