lauantai 29. joulukuuta 2012

Kiitos vatsani ...

Kiitos vatsani, ettet haljennut - tänäkään jouluna! Vaikka herkkua on ollut monenlaista. Tässä juustomaitoa (kiitos Riitalle puutarhaan tuonne kylän toiselle laidalle) ja suon antia.

Herääminen jouluaaton aamuna uunista tulevaan kinkun tuoksuun tuntuu - joululta! Tänä jouluna tein saapasmaalais-suomalaisen porchetta-kinkun. Sulatin kaupan suolattoman kinkun kaiken taiteen sääntöjen mukaan. Sitten tein viiltoja huoneen lämpöiseen lihaan melkein alas asti ja ripottelin väleihin paljon rosmariinia, timjamia, salviaa, peperoncinoa ja pikkuisen suolaa. Luomus kinkkupussiin ja voi että tulos maistui mahtavalle. Aion kokeilla tässä talven pakkasten keskellä samoin maustein myös kylkirullaa, joka on varmaan vielä lähempänä porchettan rakennetta.


Saapasmaasta toin sikäläisiä jouluherkkuja, joista alemman kuvan panettone on se joka kodin must! Ylemmässä kuvassa on alakylän baarin Roberton tekemiä pähkinäleivoksia, kaupan leivoksia ja tietysti erilaisia suklaaherkkuja.

Muuten, katselin tässä päivänä muutamana Siken Ruokaa rakkaudella -ohjelmaa. Ihan mahtavaa ruokaa hän valmisti, mutta MUTTA... Hän laittoi lihakastikeruokaan mausteeksi Florio-pullosta muka Vin santoa. Voi Sikke! Florio on marsalaa, jota tosiaankin käytetään paljon ruokien mausteena. MUTTA Vin Santoa se ei ole, sillä se on sen verran arvokasta jälkiruokaviiniä, ettei sitä liharuokaan hennota lorautella. Sen sijaan noita keksejä voi siinä uittaa - jälkiruoaksi. Olen minä aika kenkku, kun jaksan puuttua Siken ohjelmassa pikku asioihin, kuten siihen, että ohjelmassa käytetään ei-saapasmaalaista öljyä ja sokeria, vaikka ohjelmaa tehdään toscanalaisessa keittiössä! (Vai tehdäänkö? herää kysymys.) Mutta eihän Helsingissäkään kävele kaduilla jääkarhuja, vaikka joskus matkailumainoksissa niitä näkyy!

Onneksi on keittokirja, joita voi ihaillen selata ja kokeilla vaikkapa puolukkasmoothieta. Kirja tarjoaa herkkua myös silmille, sillä sivuilla voi ihailla Omenamintun hienoja luontokuvia. Lisäksi olen löytänyt netin kautta saapasmaan TV-ohjelmat ja voin nyt seurata esim RAI 1:n Prova del cuocoa, Italian suosituinta ruokaohjelmaa milloin haluan. Plus kaikkia muitakin ohjelmia, sillä saapasmaassahan eletään mielenkiintoisia aikoja myös politiikassa ja eräs nimeltä mainitsematon tyyppi vetää ihan omaa showtaan - sekä yksityiselämässään että julkisuudessa!

Tämän joulun kukka olkoon tämä upea amaryllis.
Se toivottakoon teille kaikille oikein leppoisia vuoden viimeisiä päiviä ja rauhallista vuoden vaihtumista.

22 kommenttia:

  1. Samasta voisin minäkin vatssani kiittää...:)
    Kyllä tuli herkuteltua ja syötyä...huhhuh...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vatsa kyllä venyi, muttei onneksi poksahtanut...

      Poista
  2. Kiitos samoin sinne ja juu, huh tätä herkuttelua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelepas, jos joulu olisi useammin kuin kerran vuodessa!

      Poista
  3. Kiitos noista jouluherkuista, joita popsimme luonasi! Tuskinpa koskaan tulemme olemaan Italiassa tähän aikaan vuodesta, joten sikäli hyvin harvinainen kokemus. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaan itselleni tuomistanne omista herkuista! Eikähän sitä koskaan tiedä, vaikka vielä joskus olisitte saapasmaassa - vaikkapa joulun aikoihin.

      Poista
  4. Kiitos samoin, herkullista uutta vuotta!

    VastaaPoista
  5. Arvaa tulinko kateelliseksi kun näin tuon annoksen missä on hilloja!Muistankin miten huomasit Siken ohjelmassa sen ,että siellä käytettiin uusi Seelantilaista öljyä;minustakin kummallista,kun kyse on Italian keittiötä käsittelevästä ohjelmasta.Oikein ihanaa loppuvuotta Lissu ja hyvää Uutta Vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi joka vuosi olen saanut sen verran lakkoja, että jouluna voin herkutella. Viime kesänä pikkusysteri miehensä kanssa toi minulle useamman litran ha testamenttasi sitten minulle suonsa. Taitavat olla muilla mailla lakka-aikaan. On tullut semmoinen kelju tunne aina tuon Siken ohjelman aikana, vaikka eilenkin hän valmisti ihanaa ruokaa, mutta ei-saapasmaalaisilla öljyillä tai sokereilla! Koska saapasmaalaiset ovat ylpeitä mm ihanista öljyistään, en ymmärrä, eikä sponsoria ohjelmalle olisi sieltä löytynyt. Kysyin asiaa Sikeltä spostin kautta, mutta en ole saanut minkäänlaista vastausta. Oikein hyvää uutta vuotta sinnekin!

      Poista
  6. Herkkuja on monenmoista niinkuin jouluna pitääkin olla. Tykkään noista biscottityyppisistä kahdesti paistetuista kekseistä, onneksi niitä on helppo leipoa kotona.
    Hyvää uutta vuotta!
    helena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jouluna pitää herkutella, se on selvä asia se! Minä en ole mikään pikkuleipä/kakku/makeatyyppi, mutta joulu tekee poikkeuksen. Hyvää uutta vuotta sinnekin ja kiitos joulukortista.

      Poista
  7. Minä olen joka emännän kauhu, kun en välitä pullasta enkä kakuista enkä tortuista ja tykkään juoda kahvini sellaisenaan ilman lisukkeita. Leipäjuustoa pistän paloina kahvikupin pohjalle lappilaiseen tapaan.
    helena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äiti ei aina kanssa jaksa ymmärtää, etten ota kahvin kanssa pullaa, hannatätinkakkuja jne. Leipäjuustoa laitan samalla tavalla kupin pohjalle, mutta juustomaidosta teen itse vain ´kuppimaitoa´, eli uunijuustoa. Herkkuja kaikki.

      Poista
  8. Lissu, tänään posti toi suloisen lähetyksen, KIITOS! Ja arvaapa, minäkin olen alkanut vuosien jälkeen tekemään käsitöitä. Nyt on menossa sekä virkkuu että kudin. Sinäkin olet ollut inspiroimassa!
    Mitä parhainta uutta vuotta ja hyviä asioita elämääsi!
    Hannele

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että lähetys pääsi perille! Eilen taas kokkasin yhden ohjeen kirjastasi. Siitä lisää seuraavassa postauksessa. Nami, nami! Käsillä voi paitsi kokata, myös tehdä monenlaisia käsitöitä. Laitapa joskus blogiisi niitäkin tuotoksia. Samoja asioita toivon sinnekin.

      Poista
  9. Onnellista Uutta Vuotta 2013 !
    -seija-

    VastaaPoista
  10. Voi hyvänen aika, mitkä herkut sulla on. Ei ole mulla hillaa, joskus on ollut. Nyt piti tyytyä puolukkaan.
    Kaffeen kanssa minä ruukaan myös pistää leipäjuustopaloja kahvikuppiin ja kahvi päälle.
    Joulu on jo muistoja, kuten uuden vuoden aattokin. Nyt minä herkuttelen ahvenkeitolla, itse pilkityillä ahvenilla.
    Ihanaista kotomaan oleilua sinulle ja hyvää alkanutta vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos vaikka desinkin löydän lakkoja, säästän ne aina jouluksi! Puolukoitan löytyy aina. Joulu ja uudenvuodenaatto hupsahtivat muistojen joukkoon. Ahvenkeittoa - siitä voin vain unelmoida. Kireitä pilkin siimoja vain. Kyllä minä nautinkin tästä kotomaasta, vaikka nyt sataa vettä, on satanut jo toista päivää. Onneksi joulu oli lumisen kaunis.

      Poista
  11. Kiitos kaunis yllätyskortista, eilen ilmestyi postilaatikkoon! Onko kivi kotomaasta vai Italiasta?
    helena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollos hyvä vaan! Kivi on sieltä muinaisten etruskien satamasta, Santa Severasta, josta niitä kiviä haen.

      Poista