lauantai 25. helmikuuta 2012

Villin lännen meininkiä

Ei ihan vielä mahdu keinumaan. Eikä grillaamaankaan. Pitää malttaa vielä odotella. Kylmimmät pakkaset ovat kuitenkin jo mennyttä talvea, mitä nyt aamuhankia vielä odottelen.

Ihan päästiin uutisiin tällä mäellä. Kadun toisella puolella muutamat pöljät (anteeksi) leikkivät kuluneella viikolla rosmoa ja pollaria aseenaan starttipistooli. Mutta ennen kuin tilanne selvisi, poliisiautoja kurvasi paikalle pillit vinkuen, ja alueen asukkaita kehotettiin pysymään sisätiloissa. Oikein radiossa kuului tiedotus asiasta. Tuon talon pihaan onkin aika usein hälytettu virkavaltaa: milloin joku on työnnetty parvekkeelta alas (yksi jopa menetti henkensä), milloin talosta löytyy kunnon huumeluola, eikä kesällä tartte meidän naapureiden hankkia musiikkilaitteita, kun talon ystävällismieliset viihdyttäjät soittavat toosiaan niin lujaa kuin apparaateista lähtee. Hurjimmillaan meno on aina silloin, kun joku pöljistä (anteeksi) on päässyt vankilasta (vähäksi aikaa) vapaaksi.Villin lännen meininkiä riittää kyllä omassakin talossa. Vielä vähän aikaa. Asioilla kun on rajansa. Onneksi.

Sain Minnalta tämmöisen tunnustuksen, koska minä kuulemma olen Formula- ja Italia -fani! Molemmat pitävät paikkansa, kuten te lukijani olette varmaan huomanneet. Tietysti se, että olen myös ehdoton luonto -fani ei oikein sovi yhteen tuon formulahässäkän kanssa, mutta enhän minäkään täydellinen ole. Vielä kolme viikkoa odottelua. Saapasmaan öttiäiset saavat odotella vielä parisen kuukautta!

Minun pitäisi nyt kiittää minulle mieluisia blogeja, paljastaa itsestäni seitsemän juttua ja lähettää tuo tunnus 15 blogiin.
Kiitokset ansaitsevat KAIKKI sivupalkissani olevat blogit ja kuka teistä tahansa voi ottaa tuon tunnustuksen itselleen.
Paljastuksia olen postaillut jo pariin kolmeenkin otteeseen, enkä minä kyllä nyt oikein löydä mitään uutta paljastamisen arvoista. Kiitokset kuitenkin Minnalle, sillä tunnustuksen saaminen tuntuu aina hyvältä!

Tämmöisiä vuoria paljastuu tästä lukaalista enemmän ja vähemmän. Tuntuu siltä, että vaikka minä kuinka tikutan ja virkkaan, lankakasat eivät pienene. Uusien lankojen ostamisen olen itseltäni kieltänyt! Mitä te minuna nyt tekisitte?

5 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Täällä huonoin neuvoja: itseltäni löytyy lankoja kymmeniä kiloja :/ Ja taas tällä viikolla olen ostanut toistakymmentä kerää lisää. Mulla on myös (muka) ostokielto, mutta kun olen halvan edessä NIIN heikko. Kyllä sitä, Lissu kuule, kummallisempia, kalliimpia ja "huonompiakin" asioita ihmiset keräilee. Annetaan lankavaraston karttua ja myyköön jälkeenjääneet sitten huutokaupalla, kun meistä joskus aika jättää.

    VastaaPoista
  3. Kaisu-serkkuseni: Kymmeniä kiloja!!! Ei kait. Toisaalta, sulla on sukua mille tikutella/virkkailla. Toista sataa, jos en väärin muista. Mulla vain muutama, joista viimeisin syntyi 12.tätä kuuta. Hyvä tuo loppuehdotus, mutta kun jälkikasvullakin on jo melkoiset lankavarastot itsellään!

    VastaaPoista
  4. Selitys, selitys: Mä olen ollut neuleyrittäjä vuodet 1999 - n. 2005. Se selittää, että minulla on koneneulontaan tarkoitettua Pirkka-lankaa vieläkin AIKA paljon! En ehdi/jaksa tikutella paljoakaan, kokopäivätyö vie ajan ja mehut :/

    VastaaPoista
  5. Kaisu-serkkuseni: Tuotapa yrittäjäjuttua en tiennytkään. Mitens koneneulontaan tarkoitettu lankaa sopii vaikka puikkotikutukseen?

    VastaaPoista