tiistai 20. joulukuuta 2011

Askartelua ja omituisuus nro 1

Mitä, mitä, mitä???

Olkia, olkia, olkia.

Haave,

josta toteutuneena noin kuudesosa! Hidasta puuhaa: ensin oljet liotetaan pari tuntia mäntysuopavedessä, ettei oljet halkea pätkiä leikatessa. (Mäntysuopa antaa oljille kauniin kiillon). Sitten vain saksimaan osasia. Kirjan malliin tarvitaan 24 senttisiä 12 kpl, 12 senttisiä 72 kpl ja 6 senttisiä 432 kpl!!! Ostin pari syksyä sitten kokonaisen ruisolkikuvon, josta puuhaa on riittänyt.

Nyt pyysin talkoisiin pari naapuriakin, jotka eivät koskaan olleet himmeliä askarrelleet. Mutta ei kestänyt kauaakaan, kun hiljaisuuden rikkoi vain muutamia mutinoita, kun sormet kävivät sukkelaan. Ei joutanut juttelemaan, kun aivot raksuttivat kolmiulotteisuuden maailmoissa. Himmeli (pieni tai sitten tuo isompi) toimii tänä vuonna minun joulukuusenani.

Joulutunnelmaa ei ulkoa oikein nyt löydy. Viikossa lumi on sulanut lähes kokonaan, ja nytkin ripottelee vettä. Toista se oli vuosi sitten (kaihon huokaus)!!! Jospas edes aattona...

***
Sain Sojalta tunnustuksen ja haasteen muutama postaus sitten. Pitäsi kertoa viisi omituisuuttani, siis minusta itsestäni. Lähes mahdoton tehtävä, kun enhän minä ole missään suhteessa omituinen. Muista kyllä osaisin kertoa yhtä ja toista!!! Ai jaa, ettette usko! Täytyy sitten ottaa peili kauniiseen käteen ja paljastaa omituisuus kerrallaan.
Omituisuus numero 1:
Olen huono näyttelijä, vaikka joskus se taito voisi olla käyttökelpinen. Kansakoulussa olimme saaneet kotitehtäväksi kirjoittaa kotiaine oravasta. Kun tuli minun vuoroni nousta ylös pulpetin viereen lukemaan aikaan saannokseni, ope varmaan huomasi jotain. Pyysi tulemaan luokseen vihkon kanssa. Kehui kovasti tarinaani, mutta sanoi, että se pitäisi myös kirjoittaa, sillä enhän minä ollut muistanut koko kotiainetta tehdä. Sitä sitten väsäämään koulun jälkeen. Kansakouluaikani ensimmäinen ja viimeinen jälki-istunto, mutta ihan ansaittu, ja koska Eeva-ope osasi käsitellä meikäläistä, huonoa näyttelijää, oikein hanskoin, tykkäsin hänestä aina vain enemmän.
JATKUUUUUU....

6 kommenttia:

  1. Himmelit ovat kauniita. Meillä on tuttavapiirissä eräs innokas ja erittäin taitava himmeleiden tekijä. Hänen himmelissään ne kuutiot ovat n. 3 cm kokoisia. Niitä jaksan aina hämmästellä.

    VastaaPoista
  2. Soile: Himmelit ovat kauniita. Niitten liike rauhoittaa. Olen tehnyt männä vuosina pari oikein isoakin, mutta ne ovat nyt muualla. Ajattelin viettää joulurauhan himmelin parissa. Tuon pikku osasen alin osa on 3-senttisistä. Sitä ei tuossa kirjan mallissa ole.

    VastaaPoista
  3. Kaunis himmeli ja näyttää hurjan vaikealta sen tekeminen. Voihan harmi,että kaikki lumi suli!Ihmeelliset säät teillä ja meillä...

    VastaaPoista
  4. Himmeli ei ole vaikea tehdä, mutta tuo valmistelutyö (puhdistaminen ja pätkiminen) vie aikaa. Sää tosiaankin on kummallinen, täällä sataa vettä ja saapasmaan Vesuviuksella lunta!

    VastaaPoista
  5. Muutamaan vuoteen (olisko noin 20? )en ole himmeliä edes muistanut, mutta tänä vuonna alkoi tyttäreni, 22v., haikailla sen perään. Pitäisi kuulemma maalata mustaksi, olisi tyylikäs :o Mutta mistä saisin olkia, kun isä ei enää ruista viljele? Aika monta ja erilaista olen elämäni aikana värkännyt...Ihanan rentouttavaa puuhaa, jos/kun saa rauhassa tehdä.

    VastaaPoista
  6. KaisuT: Olen tänäänkin väkertänyt himmeliä monta tuntia, kun se homma ihan vie mukanaan. Kohta on valmis. Jos en tee siitä semmoista pitkää... Muistan kuinka Kinnulan mummolassa saatiin jouluaattona nukkua olkien päällä! Ihania muistoja. Tänään muuten näin tuolla meidän Vakassa (tuottajien oma putiikki) KAKSI olkikupoa myynnissä. Mitenkähän saisi sinne edes yhden? Musta himmeli... hmmmm....

    VastaaPoista