Kahdessa ihanassa puutarhassa

Toissa päivänä piipahdin Antin ja Essen puutarhassa...

... ja kotiin palasin mukanani iso pussillinen herneenpalkoja ja pinaattia. Kiitos, kiitos ja kiitos. Pinaatit höyrystin ja laitoin Minigrip-pusseissa pakkaseen odottelemaan herkuttelua.

Koska posti jokin päivä sitten toi Brunetti's Venice - walks through the (Donna Leons) novels, olen muutaman päivän ollut (taas) Brunettin ja Venetsian lumoissa. Tuoreet herneet tuovat aina mieleen Brunettin perheenkin, venetsialaisen herkun Risi e bisin, hernerisoton ja koska olin eilen antanut hamsterille vapaapäivän metsässä rymyämisestä, tartuin kahteen herkuttelijan kirjaan: Tessa Kiroksen Venetsia - ruokaa ja unelmia sekä Roberta Pianoron Brunetti's Cookbook. Molemmissa kirjoissa on hernerisoton ohjeet, mutta ah niin omalla tavallaan tehdyt. No, minä poimimaan kummastakin ohjeesta jotain, ja tuloksena...

... aivan uskomattoman maukasta, suussa sulavaa, herkullista Risi e bisiä. Tein joteskin näin:
- riivin herneet ja laitoin veden lämpenemään fondia varten
- pannulle nokare voita ja loraus öljyä ja siihen yksi valkosipulinkynsi (jota ei kummankaan kirjan ohjeessa ole, mutta minulla se kuuluu aina sipulin kaveriksi) ja sipulisilppua kuullottumaan
- himpan verran pilkottua pancettaa
- joukkoon risottoriisiä öljyyntymään-voittumaan, valkosipuli pois
- loraus proseccoa
- kun fonfiliemi oli valmis, laitoin herneet siihen
- sitten herne-fondilientä vähitellen riisien päälle, kunnes riisit olivat kypsiä
- mustapippuria 
- lopuksi sekaan reippaasti raastettua parmesania ja nokare voita

Namskis, namskis, namskis! Risotto maistui vielä jäähtyneenäkin. Siihen olisi voinut saapasmaalaiseen kylmään kesärisottotyyliin lisätä vähän majoneesia, mutta sitä ei ollut. Kuten taas huomaatte, määriä en osaa sanoa, koska laitan aineksia aina mutu -tuntumalla ja mitä sattuu olemaan. Googlaamalla varmaan saa tarkempiakin ohjeita. (Maire-serkulle ja miehelleen herkutteluvihjeeksi Venetsian matkalle!)

En tykkää ns perinteisistä liemikuutioista, ja niinpä ajattelin kokeilla risottoon tätä fondia, koska rasian päällä luvataan: ei keinotekoisia arominvahvisteita, eikä keinotekoisia säilöntäaineita. Tykkäsin kovasti mausta. Kasvissyöjät voivat käyttää kasvisfondia ja jättää tietysti pancetta pois. Onko teillä kokemusta näistä fondeista?

Ruikuttaminen kannattaa: Luin eilen Riitan blogista hänen tomaattisadostaan ja koska olin just syönyt kaupasta ostamiani täysin mauttomia kotimaisia tomaatteja, ruikutin asiasta hänelle. Hän ymmärsi tuskani ja ei kun kohti Könttäriä. Kasvihuoneen näky oli niin lumoava, että riisuin kengätkin jalasta, ennen kuin astuin sinne sisälle.

Mukaani sain kaikenlaista herkkua. Ja voi noitten tomaattien makua: aivan uskomattoman hyvää herkkua. Tiedättehän, ettei tomaatteja koskaan laiteta jää/kylmäkaappiin. Ne kun 'imevät' maut pois tomaateista. Kunpa kaupatkin sen uskoisivat!!!

Kaiken maukkaan tuomisen lisäksi sain vielä kukkia. Nämä silkkikukat tuovat mieleen lapsuuteni, kotini kukkapenkit. Kiitos, Riitta, taas kerran. Öljyä luvassa.

***
Viime postauksen Marimekon kaunis kukkaro? No, kännykkähän siellä lepäilee. Paitsi ei mustikkametsässä. Silloin kännykkä saa olla ihan paljaana taskussa. Tulisi muuten lisäväritystä alkuperäiseen kuosiin.