maanantai 23. toukokuuta 2011

Lisàà mercatolta

Tàmàn signoran olette nàhneet jo joskus aikaisemmin, mutta koska hàn tervehtii minua joka pàivà matkalla cappuccinolle tai linjurille, meistà on tullut tuttuja.
Hieman lisàà kuvia perjantain mercatolta. Kun olen tarpeeksi penkonut aarrepòytàà, piipahdan làheiselle lehtikioskille ostamaan pàivàn lehden ja lataamaan puhelinaikaa, jos tarpeen.
Sitten Giorgiolle. Harmahtava rakennus taustalla on Poggio Mirteton pààkirkko, kylki kyljessà kaupungintalon kanssa (lymyilee tuon tulppaanipuun takana).
Giorgion vieressà on toinen kylàn 'herkkukaupoista'. Lue ns rikkaamman vàen tarpeisiin, lue kalliimmalla hinnalla. Minà kàytàn ihan toista kauppaa, josta saa hyvàà tavaraa tavallisen ihmisen hintoihin.
Tàmàn hetken muotia: ballerinat.
Mummeli tutkii rintsikkatarjontaa, oma pappeli makutuomarina. Onnistuiskohan Suomessa tàmmòinen yhteistyò?
Kenkàkaupan vieressà on kauppa, jossa on kaikkea, mità ei ihan vàlttàmàttà tarvitse...
... silti... Minun piti saada tàmmòinen vempain. Arvaatteko, mità ilman en voi elàà?
Tàssà muutamia kuvia aarrepòydàn annista. Tàmà liina on taas yksi jàttiliina, 160 cm halkaisijaltaan. Sitten muutamia yksityiskohtia pienempien liinojen kirjonnasta.
Tàmà ei ole (ollut) pòytàliina, vaan osa jàttityynyliinasta. Niistà olen irroitellut nuo kirjontaosat odottelemaan jatkojalostusta. Jàlkikasvu kysyi taas kerran, ettà mihin minà joudun kaikkien noitten aarteiden kanssa. Mutta hamsteri on aina hamsteri. Sità paitsi kesàn kirppikset odottavat Jyvàskylàn Sepànaukiolla. Myòs Huutonet on juolahtanut mieleen, mutten vielà ole ihan herànnyt siihen asiaan.
Myyntituloilla voisin hankkia (taas) uuden silitysraudan, minà kun olen oikea rautojen tuholainen. Mitàhàn minà olen oikein tàllàkin silitellyt? Saiskohan sità enàà millààn konstilla edes hieman puhtaammaksi?
Tàssà oli kuva aarteesta, joka minua odotti perjantaina postiluukussa, mutta jotenkin sain sen tuhottua, enkà viitsinyt enàà aloittaa koko hommaa alusta. Mutta ainahan on seuraava postaus.
Eilinen iltapàivà sujui tiiviisti telkkarin ààressà. Vettel voitti. Hurraa!!! Sen sijaan Ferrarin talliin satoi taas kaatamalla. No, jospas ne lisàmiljoonat, jotka Alonson jatkosopimus vuoteen 2016 tallille espanjalaiselta pankilta tuo, auttavat hieman autojen kehittelemisessà. Minulla on ihan semmoinen olo, kun suomalaisilla jààkiekkofaneilla: vahingonilo on makea ilo, vaikkakin kovin epàurheilijamainen.

11 kommenttia:

  1. Se perjantaitori oli kyllä kiva...siellä kun voisi tuosta vaan käväistä :)

    Ja tuolla vempeleellä, sillä puristetaan jottain...olisiko vaikka oliivista se kivi?

    Tutkin sitä parsa-asiaa ja jos annoin itseni oikein ymmärtää, niin parsaa pitää viljellä useampi vuosi ennenkuin se tuottaa satoa. Joten ei onnistu pellolla, joka kynnetään kaksi kertas vuodessa. Mietitään jotain muuta.

    VastaaPoista
  2. Soile: Joka viikkoinen ilohan mercato tààllà on. Jos ei sada. Vastasin jo tuosta parsahommasta sinulle spostiin. Siis ei onnistu tavallisella palstalla, joka kynnetààn kevàisin. Parsa on monivuotinen, kuten jo itsekin tiedàt.

    VastaaPoista
  3. Ihania liinoja. Punareunaisen kukat on ihanimmat. Oliivin kiven poistin, voiskohan tuo vehje olla semmoinen? Toimiikohan kirsikoihin myös? Terveisiä jo mukavan vihreästä Lieksasta.

    VastaaPoista
  4. Iskeekö tuo signora sulle silmää vai miten se tervehtii, kun sillä ei ole käsiä?
    Jänniä toi Italian ja Ranskan torit, kun ne myy aina niin paljon vaatteita siellä.

    VastaaPoista
  5. Mietin ihan samaa, kuin aikaisempi kommentoija, että toimisikohan kirsikoihinkin (olettaen, että tuo on tosiaan oliivin kiviin)? On vähän sottaista puuhaa muuten.
    helena

    VastaaPoista
  6. Ihania liinoja olet taas löytänyt,sulla taitaa olla niitä jo aika kokoelma;D Nyt kun näin nuo kesäkurpitsankukat tulin kateelliseksi:tiedän,että niitä täällä joissain ravintoloissa tarjotaan mutta en ole niitä torilla tai kaupoissa nähnyt...
    Huh,onpas tuo silitysrauta mennyt huonoon kuntoon!

    VastaaPoista
  7. Leena P: Eikàs olekin kauniita, mutta niin on sinunkin kàsityòsi. Piipahdin blogissasi niità.ihailemassa. Miten sinà hinnoittelet tyòsi, vaan myytkò niità ollenkaan? Uskoisin tuon punareunaisen liinanolevan peràisin Unkarista/unkarilaisen tekemà, sillà toin samanlaisia Budapestistà viime lokakuussa. Vempaimesta enemmàn làhiaikoina.

    Allu: alistuneesti katselee jàlkeeni, kun ei pààse mukaan. osa noista aarteistani on peràisin Saksasta (?), sillà niihin on joskus kirjailtu saksankielistà tekstià.

    Helena: Vempaimesta lisàà làhiaikoina.

    Yaelian: Liinoja, tyynyliinoja, verhoja riittàà kyllà. Kesàkurpitsankukat ovat ohjemassa heti, kun seuraavan kerran nààn niità myynnissà. Joo, rauta on melkoinen rampa, mutta niin se vaan vielà silittàà...

    VastaaPoista
  8. Jaahas, nuo kesäkurpitsan kukat! Ei minulla varmaan noin paljon ylimääräisiä kesällä tule olemaan...mutta varmaan jokunen poikakukka kuitenkin! Kerro sitten resepti...

    VastaaPoista
  9. Riitta: Kyllà ne tytòtkin kelpaa. Tààllà nimittàin kesàkurpitsat syòdààn yleensà noin 10-senttisinà. Kaupoissa nàkee kurpitsoja, joissa kukat ovat mukana. Totta kait kerron reseptin.

    VastaaPoista
  10. Ensin ajattelin että vempain on valkosipulinpuristin, mutta...
    Josko se sittenkin on oliiveja varten kuten Soile ehdotti.
    Kenkätorille tekisi mieli piipahtaa.
    Onnistuisikohan parsa tässä meidän pihassa ?
    -seija-

    VastaaPoista
  11. Seija-systeri: Vempaimia kun on monenlaisia. Alkuasukkaitten en ole nàhnyt puristavan valkosipulia, vaan se laitetaan pannulle kyntenà ja otetaan sitten lopuksi pois. Siis eivàt syà valkosipulia, vaan ottavat sen maun ruokaan. Parsa onnistuu kyllà siellà teillà. Pyydàpàs Soilelta ne siemenet ja esikasvata taimet. palataan asiaan sitten mittumaarina.

    VastaaPoista