sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Kaksi kaupunkia

Caracas 01.01.2005. Voiko olla totta? Miljoonakaupunki. Ei ruuhkaa. Koko kaupunki stop!
Parkkitaloista ei kulunut moottorien pàrinàà. Ei kerta kaikkiaan mitààn.
Kansa oli nukkumassa edellisen illan huumaa. Uusi vuosi oli otettu vastaan kunnolla ja riehakasti. Altamiran torilla n 25 000 ihmistà - vauvasta vaariin - juhli vuoden vaihtumista. Kotoa oli tuotu torille pòydàt ja tuolit. Niille oli katettu kukkuramitoin syòtàvàà ja juotavaa. Pukeutumiskoodi oli vapaa: oli iltapukua ja farkkua, oli hattua, kruunua, tuntosarvia, vàlkkyvià korviksia ja vaikka mità. Keskelle toria oli pystytetty korkea lava, jolla esiintyi kaupungin parhaita orkestereita ja solisteja. Ilotulitteiden paukuttelu oli alkanut jo iltapàivàllà, mutta keskiyòllà sitten ràvàhti taivaalle semmoiset tulitukset, etten koskaan ollut moista nàhnyt. Samalla jokainen sòi 12 rypàlettà, yhden jokaiselle tulevalle kuukaudelle, ja toivoi salaa jotain mukavaa ko kuukaudelle! Ai, missà kuvat? No, kamera tietysti oli kotona. Katuu, katuu, katuu!!! Ja koska emme olleet tienneet ottaa kuohuvaa mukaan, làhdimme kotiin hyvissà ajoin jatkamaan omaa juhlintaamme. Sità paitsi systerillà ja miehellààn oli tòità heti vuoden ensimmàisenà aamupàivànà.
Minà menin jàlleen kaupungin puistoon. Siellà oli aina jotain uutta katseltavaa. Tàmàn puun hedelmistà taitavat kàsityòlàiset tekivàt soittimia.
Puuma eli vuorileijona vartioi omalla paikallaan...
... ja jaguaari tuijotti vastaan. Hieman minua sààlitti. Molemmat isot kisuliinit olisivat varmaan mieluummiin nauttineet vapaudesta. Mutta kun isot ihmiset olivat nyt kerta kaikkiaan pààttàneet haalia puistoon koko mantereen vetonaulat kaiken kansan ihmeteltàviksi. Jaguaarilla on ollut Keski- ja Etelà-Amerikan historiassa tàrkeà rooli. Googlettakaapa vaikka.
Uuden vuoden ensimmàinen pàivà Keuruulla. Ihailtavaa tààllàkin.
Sen sijaan ulko-oven ikkunaan oli aamuyòstà jysàhtànyt kunnon nyrkki. Piti pààstà kaverin luo kylààn. Kaveri ei kyllà ollut halukas ottamaan vieraita vastaan. Johan siità nyt suomalaisen miehen veri kuohahtaa. P....le!!! Muuten ihan rauhallinen yò.
Kylàn raitti klo 13.00. Kovasti on Caracasin tunnelmaa: Kansa lepàà edellisen yòn riemuista. Tosin tuskin tààllà kansa juhli ulkona. Mutta raketteja paukuteltiin ihan riittàvàsti.
Keuruulla on joka vuoden lopussa nàyteikkunakilpailu. Keuruuntien liikkeet panevat esille parastaan. Kun katselin voittaneita ikkunoita, olin kovasti eri mieltà. Mielestàni tàmà liike olisi ansainnut voiton tàllà ulkoasetelmalla. Varsinkin nuo kakkuvuoan avulla jààdytetyt jààympyràt olivat kuin piste i:n pààllà. Onnea vaan Hiushuone, minun valintani.

13 kommenttia:

  1. Onnellista, valoisaa, innostavaa uutta vuotta sulle Lissu! Voi hyvin!

    VastaaPoista
  2. Jänniä vastakohtia! Siis voi että,olemme olleet samassa paikassa samaan aikaan,sillä mekin olimmme tuona uuden vuoden iltana tuolla ja söimme rypäleitä jokaiselle kuukaudelle! Ja tuo rakennus,mistä kasvaa puutarhoja,on jotenkuten tuttu myös. Kävitkö muuten koskaan Caracasin eläintarhassa?Ihana paikka,ja tietysti kuvat jossain eksällä.,Pyysin häntä etsimään ne joku aika sitten,mutta ei jaksanut kaivella niitä esille,eikä skannaamaan niitä minulle.Keuruulla on kauhean lumista! Ja miten kivasti keksitty tuo kakun muotoinen jääympyrä!

    VastaaPoista
  3. Satu: Kiitos, kaikkea samaa sinulle, Satu!

    Yaelian: Niinpà, kumpa olisimmekin voineet juhlia yhdessà. Tuo kukkiva rakennus on todella parkkihalli! En kàynyt elàintarhassa. Tuo puisto oli minulle ihan tarpeeksi 'elàimellinen'. Keuruulla on talvi, siis lunta. Onneksi. Lumi tuo valoa pimeyteen. Tuo kampaamo on oikein luovissa kàsissà muutenkin. Toinen kampaajista on oikea tuhattaituri, jolta ideat eivàt koskaan lopu.

    VastaaPoista
  4. Kyllähän nuo isotkin kaupungit näköjään joskus hiljenee. Minä jouduin kerran matkustamaan Helsingissä Juhannusyönä Vantaan lentokentältä keskustan linja-autoasemalle, ja koko matkalla ei näkynyt kuin yksi ihminen kadulla. Tuli ihan tunne, että sinne on pudonnut atomipommi tai jotain, oli niin kuollut kaupunki. Semmoiset kokemukset jää kyllä mieleen. Sinulla tuota muisteltavaa vaan taitaa olla hurjasti enemmän :)

    VastaaPoista
  5. Huomenta, Sude! Oli tosiaan aika ylellinen tunne ylittàà Caracasin valtavàylià ihan kaikessa rauhassa. Normaali pàivinà piti kiltisti odottaa liikennevalojen vihreàà, pààn pyòrià vàkkàrànà molempiin suuntiin ja seurata varjona muita kadun yli ryntààjià. Ihan pelotti - maalaismummelia - semmoinen ryysis. Plus ettà bensan ja moottoriòljyn katku poltti kurkkua. Tàmà blogi on jonkin sortin pàivàkirja myòs taaksepàin. Leppoisaa alkanutta vuotta, Sude.

    VastaaPoista
  6. Hyvää uutta vuotta!
    Kerro, miten tuo näyteikkunakisa ratkesi. Hauska idea! :-)

    VastaaPoista
  7. Linnea: Kisa on paikallislehden jàrjestàmà. Kaikki kaupat eivàt siihen osallistu, kuten esim ei tuo kampaamo. Se oli minun yksityinen valintani! Yleensà samat ikkunat ovat samanlaisia joka vuosi. Pieni tuppukylàhàn tàmà. Tuo minun valintani on aina - joka vuodenaika - ihan omaa luokkaansa. (Sorry muut yritteliààt kaupat.) Hyvàà alkanutta vuotta sinullekin.

    VastaaPoista
  8. "Kovasti on Caracasin tunnelmaa" :D juupajuu, aivan! Olen kuntoutumassa pikkuhiljaa, voisimme kokoon-ontua Satumaahan/Maalaisvakkaan jossain vaiheessa..... :) hyvää, loistavaa, inspiroivaa uutta vuotta sinulle!

    VastaaPoista
  9. Olipa mukava kokoon-ontua Satumaassa. Kaikkea minulle toivomaasi myòs teille kaikille sinne esikylààn.

    VastaaPoista
  10. Hienot amaryllikset sinulla.Josko kohta meillä jotain keltaista..on niin kylmäkin..Mutta ei passaa valittaa :)

    VastaaPoista
  11. Pikkujutut: Luinkin blogistasi, ettà kaipaat aurinkoa... Niin tààllàkin, mutta onneksi on tuota ihanaa valkoista!!

    VastaaPoista
  12. Silmät pyöreänä olen juttujasi lukenut: se kolmen veneen autolossi oli hurja. Minä kun luulin, että kalastajat siirtävät siinä saalistaan auton kyytiin.
    Nyt pakkasilla voisikin ottaa mallia tuosta somistuksesta ja viedä pari vanhaa kakkuvuokaa ulos. Mitähän sinne sisälle keksisi jäädyttää lisäkoristeeksi? Joulukuusesta pudonneita havuja vaikka, niitä piisaa lattialla..
    Hyvää alkanutta vuotta!
    helena

    VastaaPoista
  13. Helena: Ihminen on keksivàà tyyppià, kun on pakko. Helpompi rakentaa venelossi kuin tie niissà maisemissa. Kàvin àsken kehumassa kampaamon asetelmaa. Kun istun ao kampaamon tuolissa, kuulen semmoisia askartelujuttuja, ettei tartte ostaa askartelulehtià. Mukavaa alkanutta vuotta ja kiitos Suti-kisusta ja poronauhasta!

    VastaaPoista