lauantai 17. heinäkuuta 2010

Paratiisi

Sain mieluisan kutsun - kutsun paratiisiin. Keuruulle, jàrven rannalle, keskelle maalaismaisemaa. Talon emàntà tunnetaan viherpeukalostaan. Hànen oma paratiisinurkkauksensa (yksi monista) on pienen omppupuun alla. Kunhan puu kasvaa, voi sen varjossa ihastella yrttitarhaa. Laventelia, ranskalaista rakuunaa, minttua...
Vieressà on kukkiva kasvimaapalsta. Kaikkea lòytyy. Hieno idea nuo puukàytàvàt.
Emànnàn taitavien kàsien hoidossa on useita ns perinnekasveja. Ikàvà kyllà en vain muista kaikkien kukkien nimià. Voisitko R-emàntàni auttaa?
Talon isànnàn avustuksella on puutarhaan syntynyt esim rosvopaistimaauuni. Kekseliàisyyttà, kekselisàisyyttà!
Puutarhan yhdellà reunalla on kanadalaista tuomipihlajaa. Kolmea eri sorttia. En ollut aikaisemmin maistellut ko puun/pensaan marjoja. Tuli mieleen makoisa juolukka. Nami! Sain maistiaisia mukaani.
Paratiisista kotiin sain tuliaisiksi kasvihuoneen ja ulkokasvilavan tuotteita. Osa on jo hàvinnyt vatsan iloksi, osa odottelee tàtà iltaa. Kiitos ja halaus, R! Voi, kun minullakin olisi taas ihan oma kasvimaapalsta!
No, onneksi on tuo avara keuruulainen luonto. Pari pàivàà sitten menin metsààn aamulla jo klo 6.00. Ajatelin, etteivàt kaikki tsiljoonatsiljoonat hyttyset ja paarmat vielà olisi hereillà. Turha toive! Kaikki olivat paikalla minua odottelemassa. Onneksi minulla oli apteekista ostamani salainen ase, joten sain sentààn pari desià lakkoja ja 6 desià mustikoita. Mustikat lòytyy tànà kesànà kosteilta paikoilta.
Tànà aamuna ajattelin mennà tarkistamaan vattutilanteen. Noup! Ei vielà. Sen sijaan sain mustikoita, muutaman metsàmansikan ja vauvakantarellin. Mummolle maistiaisia.
***
Tuolta Tarhian veden takaa kantautuu juuri nyt Keuruun Markkinoiden àànià. Minua ei sinne saisi mistààn hinnasta, sillà siellà on todella paaaljooon kansaa tuossa helteessà. Minà odottelen vaakatasossa telkkarista alkavaa Mma Ramotswea. Huomen aamuna aion làhteà kukonlaulun aikaan lakkasuolle tapaamaan kaikkia paarmaystàvià!!!! Lakkoja/Hilloja nimittàin nyt jonkin verran on. Mukavaa viikonvaihdetta kaikille.

9 kommenttia:

  1. Eikö ole ihana, kun on tuommoisia ystäviä. Minutkin viedään välillä tuonne Moksin perukoille (oikein syrjä-kylä) samantapaiselle entiselle maatilalle. Siellä myös on herkut suoraan pellosta ja samoja kukkia. Muitten kukkien nimeä en muista, mutta punainen keskimmäinen on Palava rakkaus.

    VastaaPoista
  2. Miten ihanan näköinen paratiisi! Kaunista ,kaunista.Mille maistuivat nuo tuomipihlajan marjat?Ja mustikoitakin löysit,minä kun etsin löysin vaan muutaman,vaikka yleensä samassa paikassa niitä on hurjasti.Ja kanttarellejakin löysit,vaikka ei paljon ole satanut!

    VastaaPoista
  3. Ihana paratiisi järvimaisemineen ja oivalliset houkuttelevan raikkaan antimet! Minä pääsin tänään jo vatustamaan vähän.

    VastaaPoista
  4. Kuinka houkutteleva kesäparatiisi! Vanhat "maatiaislajikkeet" ovat usein niitä parhaita. Minäkin löysin torstaina mustikoita Pohjois-Savon maisemista, aika lailla Keuruun korkeudelta, mutta toki idempää.
    Tuo rosvopaistiuuni on hyvä keksintö, en ole sellaista koskaan aiemmin nähnytkään :)

    VastaaPoista
  5. Valkoinen kellokukka on ukonkello, palava rakkaus on se punainen ja kolmatta, harjaneilikkaa, tupsahtelee milloin mistäkin, kaksivuotinen kun on. Marjatuomipihlaja tunnetaan myös saskatoon-nimellä, lajikkeita on useita. Mielestämme Thiessen ja Martin ovat parhaimman makuiset, Smokey ei maistu juuri miltään.
    Helteiset terveiset Lissulle, kiva kun ehdit käymään!
    R-ystävä

    VastaaPoista
  6. Nyt haluaisin tuon valkoisen kellokukan, olisi nätti sinisen seurana.
    On tosi mukavannäköinen kasvimaa.
    -seija-

    VastaaPoista
  7. Nyt kyllä rupesi tekemään mieli mustikkapiirakkaa. En ole juuri mustikoita vielä syönyt. Mihin tämä kesä on taas hävinnyt? On monta juttua, jotka ovat vielä tekemättä ja kuuluvat kesään. Se on varmaan se helle, joka on hidastanut tahtia. Upea puutarha, kyllä jotkut osaavat :)

    VastaaPoista
  8. Toisilla se sitten viherpeukalo kukkii.. :) Minun orvokitkin ovat jo kuolla kupsahtaneet vaikka on vasta heinää - olisi kai pitänyt muistaa kastella niitä ;)

    VastaaPoista
  9. Kaunis puutarha sinulla. Meillä anoppi nimitti tuota valkoista kukkaa enkelin pasuunaksi ja minusta nimi sopi sille hyvin. Kukka on kova siementämään ja tupsahtaa meillä mistä milloinkin ylös. Täälläpäin näyttää tulevan aivan mahtava sienivuosi.

    VastaaPoista