Tässäpä puolet saamastani vonkaleesta odottelee mittaamista: n 105 cm!!! Ohoh. Mittanauha lipsahti kunnon kalastajan tavoin kaksinkerroin. Siis mittaa on n. 35 cm. Ilman päätä ja häntää (pyrstöä siis). Kala on siis todella hyvän kokoinen.
Tässä vaiheessa tulee tunnustus: En minä tuota kalaa lammesta virvelöinyt, vaan systerin miehen kalakaveri. Kuvat otin. Siis enhän minä kahta asiaa voi yhdellä kertaa tehdä. Minäkään.
Arvauksenne kalan painosta olivat kuta kuinkin kohdallaan, mitä nyt Ruiskaunokki oli hieman varovainen.
Minä tykkään paitsi saada postikortteja, niin myös lähetellä niitä. Niinpä nytkin lähetän vuoristomajalta postia seuraaville:
- Valkoinen persilja: Kalassa on tosiaankin riittävästi kahdelle syöjälle (mummolle ja minulle)ja vielä moneksi päiväksi! Siis oikeassa tavallaan olit!
- Katja: Suurin arvio 3,8 kg. Ei ihan. Mitä nyt tulevaisuudessa kavereille kertoessani. Kiitos vihjeestä. Voi se siitä vielä isotakin, ja lisäksi muistan aina aloittaa sanoilla MINÄ SAIN.
- Ruiskaunokki: Pienin arvio 789g. Tarkin mittaehdotus kuitenkin. Ihan grammalleen arvattu.
- Villa Lankala tiesi/arvasi?: 3 kg. Onneksi olkoon!
Laittakaapas spostiin etanaosoitteenne. Italian postilaitos on yllättävän nopea, joten lokakuun alkupuolella postia tupsahtaa.
Mutta takaisin kala-aarteen jatkojalostuskeittiöön. File palasiksi. (Kiitos systerin miehelle fileroimisesta. Ihan ammattimainen tulos.) Paistinpannulla käyttö. Suolaa, pippuria ja tilliä. Kruunuksi kermaa, johon reilu purskautus tomakkaa sinappia. Uuniin vajaaksi tunniksi (180 astetta).
Ja sitten Hyvää ruokahalua! Buon appetito! Tuo rasva on sydämelle hyvää tekevää kalarasvaa (Ei oteta sitä kuohukerman rasvaa huomioon, eihän!)^^^^
Olisin tähän loppuhuipennukseksiseksi jatkanut eteenpäin tuota suvun yhden taimen antamaa tunnustusta, mutta enhän minä osannut sitä kuvaa siirtää ao postauksesta tähän. Kyllä se tuolla läppärin mutkissa jossain on, mutta se tokasee vain, ettei ole siirrettävissä. Mikrotukea taas tarvitaan! Laittaisitko spostin kautta? Niin se viimeksi onnistui.
Herkullisen näköinen vonkale,ja hyvältä näyttää tuo lopullinen versio siitä,nam!
VastaaPoistaMeille tuli pojan kalareissun tuliaisina hauki. Vähän aikaa jouduin rapsuttelemaan päätäni sen kanssa, mutta saimme siitä hyvää ruokaa. Ainoa miinus siinä hommassa on roska-astian (siis pihalla olevan) kauhea löyhkä. En enää suostu kompostoimaan kalaa ja lihaa, kun ne haisee kompostissa, mutta haisee ne kyllä roskiksessakin
VastaaPoistaYaelian: Vonkaleesta on kohta vain muisto jäljellä. Ja kuvat!
VastaaPoistaSolveig: Pilaantuvan/pilantuneen kalan haju on tosiaankin ällöttävä. Onneksi lohi perattiin lammenrannalla, joten tänne kotiin ei tullut mitään roskiin menevää. Systeri kyllä laittaa kalan perkeet omaan kompostiinsa, enkä ole huomannut sen haisevan. Täytyypäs vähän kysellä häneltä asiasta.