Että voi arkisella kasvilla olla kaunis kukka. Perunahan siinä. Pito. Tämän arkisen mutta kauniin kukan haluan omistaa tänään muutamalle enkelille täällä Keuruulla.
Aamuhan ei minulla alkanut niin kovin hyvin silitysrautoineen kameroineen läppäreineen. Ensin kameratohtorille. Nelimarkan Hannu (anteeksi tämä epätarkka kuva) katsoi potilasta asiantuntijan ilmein ja sanoi: Eihän näille oikein mitään voi. Ei saa silmiään auki. Minulla jo sataset vilisi aivosopukoissa. Uusi kamerako? Ei. Hannu vain pikkuisen koski kameran kiinniolevaa silmää, ja simpsalapim! Kamera heräsi! Kait sen silmään vatturetkillä oli mennyt joku malka. (Onneksi ei sentään punkki. Systerin jalassa semmoinen kyllä yhden reissun jälkeen kotiin kulkeutui. Hui kauhistus!) Että jos Keuruulla tarvitsette kameratohtoria, niin matka vain Keurus-Fotoon, Hannun pakeille. Ja jos Hannu ei satu olemaan paikalla, sieltä kyllä asiantuntemusta löytyy muiltakin. Hannu-enkelille perunankukkia...
... toisen enkelin pellolta. Jos olette koskaan kulkeneet Perämäen Essen ja Antin kodin ohitse, olette varmaan henkäisseet syvään heidän puutarhansa kohdalla: kukkia, vihanneksia ja juurikkaita niin suorissa riveissä kuin vain sotilas-evp:llä voi olla. Eikä mitään pieniä kasvintynkiä, vaan tillitkin pienen ihmisen korkuisia. Teimme vähän vaihtareita: toin heille sabiinilaista luomu-ekstra vergineä ja sain puolestani yhtä sun toista nami-namia. Tässä Antti-enkeli leikkaa naurista minulle iltapalaksi.
Pinaattia sain myös yhden pinaattilettutaikinan viherteeksi. Olisin saanut vaikka mitä ja vaikka kuinka paljon, mutta kun minulle on nyt käynyt köpelösti: pakkanen nitisee jo liitoksistaan vatuista. (Poimittu määrä lienee tällä hetekellä jotain 50-60 litraa.) Vielä pitäisi pakastaa yhtä ja toista. Esim mustikoita ja sieniä.
Tässäpä tämän silittäjän aikaansaannos. Kuva tosin hieman kaunistelee töhnän määrää. Kävin Askarteluneliössä ostamassa kangasväriä ja kysäisin samalla, mitä raudan moskalle yleensä voisi tehdä. Ja tällä kertaa naispuolinen enkeli kaivoi kätköistä Cleany-putkilon. Saksalaista valmistetta.
Sitä kotiin kokeilemaan. Aika puhdasta tuli. (Tämän kuvan jälkeen vielä pyyhin rautaa kuivalla talouspaperilla. Mustaksi meni moni paperiarkki. Siis töhnää irtosi jatkuvasti). Huomenna täytyy testata silityspuoli. Kyllähän, Soile, minä tiedän, miten villaa yms pitäisi silittää, mutta tieto on eri asia kuin tekeminen tiedon mukaan. Pöljyys kun välillä syrjäyttää tiedon!
Kotimatkalla minua saattoi tänään vielä yksi enkeli. Kotipihassa huomasin, että olkalaukkua ei ollut missään. Kukkia ja vihanneksia kyllä pursui koko pyörän tarakka! Filminä silmissä vilisi Satumaan ulkoterassilla juodut kahvit. Käännös ja polkupyöräennätys kylille. Siellähän laukku riippui tuolin karmilla ja kiltisti odotti noutajaansa. HUH, huh! Laukussa ei ollut kuin kamerapotilas ja kaikki (luotto)kortit, kodin avaimet jne.
... toisen enkelin pellolta. Jos olette koskaan kulkeneet Perämäen Essen ja Antin kodin ohitse, olette varmaan henkäisseet syvään heidän puutarhansa kohdalla: kukkia, vihanneksia ja juurikkaita niin suorissa riveissä kuin vain sotilas-evp:llä voi olla. Eikä mitään pieniä kasvintynkiä, vaan tillitkin pienen ihmisen korkuisia. Teimme vähän vaihtareita: toin heille sabiinilaista luomu-ekstra vergineä ja sain puolestani yhtä sun toista nami-namia. Tässä Antti-enkeli leikkaa naurista minulle iltapalaksi.
Pinaattia sain myös yhden pinaattilettutaikinan viherteeksi. Olisin saanut vaikka mitä ja vaikka kuinka paljon, mutta kun minulle on nyt käynyt köpelösti: pakkanen nitisee jo liitoksistaan vatuista. (Poimittu määrä lienee tällä hetekellä jotain 50-60 litraa.) Vielä pitäisi pakastaa yhtä ja toista. Esim mustikoita ja sieniä.
Tässäpä tämän silittäjän aikaansaannos. Kuva tosin hieman kaunistelee töhnän määrää. Kävin Askarteluneliössä ostamassa kangasväriä ja kysäisin samalla, mitä raudan moskalle yleensä voisi tehdä. Ja tällä kertaa naispuolinen enkeli kaivoi kätköistä Cleany-putkilon. Saksalaista valmistetta.
Sitä kotiin kokeilemaan. Aika puhdasta tuli. (Tämän kuvan jälkeen vielä pyyhin rautaa kuivalla talouspaperilla. Mustaksi meni moni paperiarkki. Siis töhnää irtosi jatkuvasti). Huomenna täytyy testata silityspuoli. Kyllähän, Soile, minä tiedän, miten villaa yms pitäisi silittää, mutta tieto on eri asia kuin tekeminen tiedon mukaan. Pöljyys kun välillä syrjäyttää tiedon!
Kotimatkalla minua saattoi tänään vielä yksi enkeli. Kotipihassa huomasin, että olkalaukkua ei ollut missään. Kukkia ja vihanneksia kyllä pursui koko pyörän tarakka! Filminä silmissä vilisi Satumaan ulkoterassilla juodut kahvit. Käännös ja polkupyöräennätys kylille. Siellähän laukku riippui tuolin karmilla ja kiltisti odotti noutajaansa. HUH, huh! Laukussa ei ollut kuin kamerapotilas ja kaikki (luotto)kortit, kodin avaimet jne.Loppu päivää vietettin sitten systerin ja miehensä kanssa pöydänantimien ääressä (tällä kertaa minun luonani): Tomaattibruschettat (tuoreita ja aurinkokuivattuja tomaatteja, öljyä, basilikaa, suolaa ja pippuria). Kermaista mustatorvisienikeittoa. Yrttiuuniperunoita ja -sipuleita (öljy, suola, pippuri, tilli, rosmariini ja timjami) kermaviili-tillisinappisitruunadippikastikkeen kera. Kahvia, pinaattilettuja ja vattuhilloa. Juomana vattu-punaherukkamehua. Namskis!
Alku päivä hankala, mutta muu osa päivää korvasi kaikki harmit. Kiitos kaikille enkeleille!
Onneksi tekniikka saatiin kuntoon! Nuo syömingit kuulostavat kyllä todella loistavilta..
VastaaPoistaOuti: Tekniikka on kunnossa. Tämä läppärikin ahmii tyhjät tilat taas ihan normaalisti.
VastaaPoistaSyömingit ovat onneksi vain silloin tällöin, sillä moinen rasvamäärä (öljy, kerma, voi) voitelee aivot pian liian kovalla vauhdilla raksuttaviksi. Eikä sydän verisuonista puhumattakaan ehdi semmoista vauhtia. Mutta kun hyvää makua korostaa öljy, kerma ja voi!!!
Ihana asenne nähdä enkeleitä joka puolella! Hyvä kun laukku oli tallella ja sait ylimääräistä urheiluakin sen vuoksi, jotta huippusapuskat palaa nopeammin ;).
VastaaPoistaSiis kaikki hyvin, loppu hyvin. Hyvä niin.
VastaaPoistaKatselen ihaillen noita perunakukkia. Meillä peruna ei kuki; rutto vie lehdet , ja tänä kesänä uusi vitsaus: etanat söivät lehdet pitsiliinoiksi. Eilen jouduin poistamaan varret. Perunat ovat kuitenkin kasvaneet syötäviksi. Mutta mikä konstiksi tuota ruttoa vastaan ? Perunamaalle ei ole muuta paikkaa.
VastaaPoistaKaikki vinkit otan mielelläni vastaan.
-seija-
Pellon pientareella: Ei ole ykstoikkoista tämä minun elämäni! Auton jatkaessa oleskelua vuoristomajan maisemissa, on tullut pyöräiltyä enemmältikin. Linjoja ajatellen hyvä ratkaisu.
VastaaPoistaPikkusisko: Jep! Kotimatka tuntuikin jo ihan rennolta, olkalaukun heiluessa oikealla paikallaan.
Seija: No voihan rutto. Eipä taida peltonne enää olla hyvä paikka perunalle. Rutto nääs on kurja tauti. Pysyy, pysyy ja pysyy maassa, johon se kerran on pesiytynyt. Muutama vuosi kaupanperunoissa ja maan hoitaminen kuntoon (kirjastosta löytyy varmaan apua). Etanat on toinen riesa. Kun ne kerran on päässeet hyvään lehden makuun, ei niitäkään pidättele mikään. Ovat sitä paitsi ovelia lisääntyjiä: munia on joka paikassa. Tietysti voisit kokeilla hukuttaa ne kalja-astioihin (ovat persoja oluelle) tai ripotella tuhkaa niitten poluille tai yksinkertaisesti poimia yksilöt, jos ei omaan pataan, niin lähettää ne toisiin maailmoihin. On sulla nyt pari riesan riesaa! Saisitkohan sinä EU:lta kesannointiavustusta?
Ihania enkeleitä on ympärilläsi ollut! :) Mulla pimahti puhelin, ei ole enkeleitä näkynyt.. Epäkuntoinen kamera kuulostaa painajaiselta! Tarpeeksi kauheaa myös se, että siinä puhelimessa oli yksi tärkeä kuva, jota en oikeasti ehtinyt tallentaa minnekään...niisk.
VastaaPoistaMutta noi perunankukat on kyllä kauniita!
Minut on nyt OPETETTU tallentamaan kameralta kuvat kerran päivässä. Jos vaikka kamera pimahtaa. Perunankukka on kaunis. Monta kertaa arkikauneutta ei edes huomaa. Liian lähellä.
VastaaPoista