Loro parque

Tätä mainosta ei Puertossa säästy näkemästä, joten täytyihän minunkin mennä junaan.

Avojunalla köröteltiin halki kaupungin kohti Punta Bravan kaupunginosaa. Ilmaiseksi. Sitten puiston lippuluukulla iski karu kaupallisuuden arki: Lippu maksoi 42 euroa! Siispä katsomaan koko rahan edestä. Kartta käteen.

Ensimmäisenä vastaan tuli gorilla-kolmikko. Olivat vähän pahalla tuulella, mikä purkautui pieneksi tappeluksi. Vähästäkin häkissä eläminen hermostuttaa. Kaukana on sademetsien vapaus.

Kauan tuli ihmeteltyä pingviinien touhuilua. Samana iltana tuli sattumalta telkusta dokumentti Etelämantereen pingviineistä. 

Delfiinien leikkimistä hoitajiensa kanssa olisin seurannut vaikka kuinka kauan. Älykkäitä veden eläjiä. Näytös kesti puolisen tuntia. Alkoi pääsymaksun korkeus unohtua.

Ei ollut heillä kiire minnekään. Äiti-laiskiainen poikanen kyydissään liikkuivat verkalleen kotioksallaan. Heidän vapaiden (?) serkkujensa touhuja seurasin Caracasin keskuspuistossa 20 vuotta sitten. Kuinkahan pitkälle he ovat päässeet?

Kaukana kotikonnuiltaan on tämäkin Galapakosin kilpikonna. Sillä saarella minäkin haluaisin käydä ihan livenä. Onneksi Suomenkin telkussa on ollut paljon dokumentteja, joten saari saa olla minulta ihan rauhassa 

Kissaeläimiin en enää jaksanut tutustua. Olisi ollut esim leijonia, jaguaareja, tiikereitä. Niiden melko vapaata elämää olen seurannut telkusta, joten edustakoon tämä veistos vangittuna kissaeläimiä.

Helikopterit (fenikoterit italiaksi) olivat vallanneet mukavan nurmikon. Sen sijaan en kuvannut yhtään papukaijaa, joita oli monta, monta häkillistä. Kirkuvat, kirkuvat, kirkuvat. En osaa papukaijojen kieltä, joten en tiedä, mitä kirkuvat.

Useamman tunnin kiertelin ja mietin, jos eläimet olisivat voineet valita vapauden tai häkin välillä, mitä olisivat valinneet.

Paluumatkalla tämä seinämaalaus sopi hyvin ajatuksiini. Kopio Picasson Guernicasta.

Käsin tehtyä

Käsin tehtyä sinulle! lupaa seinämainos. Sinne, olenhan käsityöimmeinen. Olen kiinnostunut aidosta teneriffalaisesta (kanarialaisesta) pitsistä. Siis Teneriffalla (Kanarialla) käsin tehdystä pitsistä. En kaukomailta rahdatusta koneella/lapsityövoimalla tehdystä turistikrääsästä. Jopas tuolta löytyisi jotain.

Löytyi pieni kirjanmerkki ja sen mukana työohjeita. Revinnäistyötä, mutta kelpaa minulle pitsinä. Tosin en ole ihan vakuuttunut, että kirjanmerkki on näillä saarilla tehty. Hinta olisi huomattavasti suurempi kuin tuo maksamani 5 euroa. Taidanpa kokeilla tehdä kotona saman moisen: kauanko menee AITOON työhön?

Toinen ostamani käsityö on pitsi, ja saattaapa olla ihan oikea (jonkun) käsin tekemä. Tuo vasen alakulma sen kertoo. Muistuttaa kovasti nyplättyä, raumalaista käsityötä 

Tuo ns aurinkopitsi minua kiinnostaa niin paljon, että ostin tuon sitä varten tehdyn tyynyn neuloineen. Olen yrittänyt kysellä, josko täältä löytyisi kurssi/opettaja alkuun päästäkseni.

Kävin jopa paikallisessa kansalaisopistossa kyselemässä, mutta aulan portsari oli enemmän kiinnostunut lukemastaan sanomalehdestä kuin minusta.

Ilmoitustaululla ei pitseistä kerrottu, mutta savityökursseja löytyisi. Siihen hommaan pitäisi olla enemmän loma-aikaa jäljellä.

Savityöt kyllä kiinnostaa. Ostin jopa tämmöiset made in Canaria. Höpö, höpö! Tismalleen samanlaisia olen nähnyt monissa turistirysissä. Tuotu jostain idästä suurilla rahtilaivoilla. Ostin kuitenkin. Muistuttaa lempisaarestani, La Palmasta.

Toisaalta, kovasti Teneriffa on ollut Suomenkin uutisissa. Teide kun on ilmaissut olevansa edelleen tulinen vuori. Mutta ei hätää, vakuutetaan telkussa.

Sen sijaan toivotaan, että Välimeren sininen Helmi, Santorini, pysyy kasassa!

Loppukevennys: tuossa aamucortadokahvilani ja naapuri kahvilan välisellä suojatiellä saapi olla varuillaan, ettei astu harhaan. Katutaidetta huumorilla!

Puerto Street Art

Kun avaan ulko-oven kadulle, astun taideteoksen päälle - katutaiteen päälle.

Korttelin päässä on toinen, hieman esittävämpi. Enpä ole muualla nähnyt, että katukaivojenkin kannet ovat taidetta, katutaidetta.

Katutaidetta kaduilla, rakennusten seinillä, ovissa, kahviloiden kalusteista - ja ihan ilmaiseksi kaikkien nautittavaksi. (Luin just netistä, että Pariisin Louvren Mona Lisastakin aletaan periä erillistä maksua!)

Halusin lisätietoa, joten kartan kanssa turisti-info-toimistoon. Tuossa rastin kohdalla se kartan mukaan pitäisi olla. Sinne neuvoi myös policia locale, joka spatseerasi tyylikkäänä lähellä olevan oman toimistonsa edessä. 

Minä avoimesta ovesta sisään. Lauma toimitsijoita työpisteissään. Minä lähimmän hymyilevän ihmisen eteen. Eipä löytynyt yhteistä kieltä, sillä oletin kaikkien turismin palvelussa olevien puhuvan enkkua, mutta espanjaa minulle pulputettiin ja niin nopealla tempolla, etten ymmärtänyt mitään. Silloin daami johdatti minut ystävällisesti ulos, näytti infotaulua, josta selvisi, että olin jossain kaupungin muita asioita hoitavassa lukaalissa. Ystävällisesti minut ohjattiin tuonne nuolen suuntaan.

Hyvää enkkua löytyi heti. Ja kaipaamaani materiaalia. Toki netistäkin löytyy vaikka mitä, mutta minä tykkään paperikartoista.

Sitten La Ranillaan, josta nyt on tullut eräänlainen katutaidemekka. La Ranilla oli 1960-luvulla pieni köyhä kalastajakylä Puertossa, jossa vanhimmat rakennukset olivat 1500-luvulta.

Paikalliset kulttuurin vaikuttajat kokoontuivat vuonna 2014 ja aloittivat Puerton katutaideprojektin, josta sittemmin on kehittynyt vuosittainen nykytaiteen festivaali Muela. Tänä vuonna se on 08.05.-11.05.25.

Projekti lähti hyvin liikkeelle ja mukaan saatiin vuosina 2014, 2015 ja 2016 paljon kuuluisia taiteilijoita. Seuraavaksi kuvakavalkaadi eiliseltä päivältä.

Jos haluatte tietää taiteilijoiden nimet, teidän täytyy tulla itse ottamaan niistä selvä! 

Sen verran paljastan, että pääsin oikein kuunteluoppilaaksi, kun luokan opettaja esitteli omilleen tuota ylintä muraalia, Sebastian Velascon The Rebeluion of The Sreamers. Siinä nuori (tuntematon) mies unelmoi taustanaan Puerton kaupunki. 

Netistä löytyy teille, joita postaus kiinnostaa paljon tietoa, jos hakusanaksi laitatte Puerto Street Art tai vaikka Murales en Puerto de la Cruz.

Katutaidetta löytyy alueella muualtakin kuin vain seiniltä. Tähän lopuksi vielä silmäniloa.

Minä tässä kovasti mietin, että josko piipahtaisi äitienpäivän aikoihin Puertossa nauttimassa tämän vuoden Muelan annista. Kuvataiteen lisäksi, musiikista, pantomiimista, akrobatiasta jne. Harkintaan laitettu. Kunhan ensin piipahdan kotona Suomessa - lumen keskellä. Vielä kuitenkin voin vaellella täällä viisi viikkoa ihaillen värikästä ilmaista ulkonäyttelyä.

🤩🤩🤩

Ai niin, oli unohtua. Tämähän on 900. postaus. Ensimmäinen hapuileva postaus oli maaliskuun 7. päivä 2007. Ihan vain tuttavat ja sukulaiset olivat lukijoina. Nyt kuluneen viikon aikana lukijoita on noin 30:stä maasta ympäri maapalloa. Uskoisin useimpien olevan suomalaisia, mutta kääntäjäohjelmat ovat nykypäivää, ei tartte enää enkkua vääntää. Mukavaa, että olette mukana ja erityisterveiset Kambodžaan.

Border to Paradise

Tässä täytyy nyt päivittää maailman karttaa tietokilpailuja varten. Hyväksytäänköhän kohta Meksikonlahti vai Amerikanlahti? Onkohan Grönlanti ja Panamankanava kohta osa Amerikkaa? Entäs Kanadan uusi mahdollinen isäntämaa?

Hän kun tykkää kaiken sortin pelaamisesta; istuu maailmankartta edessään ja miettii diilejä. Vastapuolen mielipiteillä ei ole merkitystä. Raha ja valta ratkaisevat. Hänen mielestään.

Ja kun ei tehdä diilejä, laitetaan sotilaita eteläiselle rajalle pysäyttämään maahan pyrkijöitä, samalla kun omasta maasta kuskataan ei-toivottuja ihmisiä sinne mistä ovat tulleet. 

Kun kuuntelin arkkipiispan puhetta virkaanastujaisjumalanpalveluksessa, kiitin kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että edes joku uskalsi ilmaista mielipiteensä uuden vallanpitäjän edessä. Surullisena sen sijaan olen seurannut pokkuroijien pitkää jonoa.

Hän uhosi kovin, ettei hänen aikanaan maa lähde sotimaan. No, Ukrainaan ei ole päivässä saatu rauhaa. Ei ole diili vielä valmis. Israelin ja Gazan välinen sota sentään on nyt tauolla, kunnes taas ei ollakaan kavereita. Mitenkähän hän sen  ongelmapesän hoitaa?

Toisaalta, mitähän hän oikein sodalla tarkoittaa?

Amerikkaa on pidetty jonniin sortin paratiisina, jonne halutaan muuttaa. Kuka enää halua?

Tämän seinämaalauksen ohi olen kulkenut usein, onhan Puertossa paljon toinen toistaan kiehtovampia muraaleja. Nykyisin Tanskassa asuva Victor Ash on maalannut tämän vaikuttavan teoksen Border to Paradise (Paratiisin rajalla). Hän kuvaa ihmisverkolla nykyaikaa, jossa taloudellisten tekijöiden ja ennakkoluulojen takia paratiisi on suljettu osalta ihmiskuntaa. 

Seuraava postaukseni on jo 900:s. Lupaan, etten tee siitä (kovin) kriittistä, vaan kerron esimerkiksi lisää noista upeista muraaleista. 

Reilusti Repeen

Sinne tämänkin muutolinnun tie on tämän talvimuuton aikana usein käynyt. Miksikö? Eikö lähempää asuntoa baareja löydy? Toki löytyy, ja monissa olen cortadoa nauttinut. Väkevämmät juomat olen jättänyt muille. Mikä sitten jalkoja Reiluunpeliin eli tuttavammin Repeen tuonne reilun kilometrin päähän vie?

No se, mitä Repen omistaja Anne-Mari Haireche apujoukkoineen meille muuttolinnuille tarjoaa. Porista Puertoon 1998 kotiutunut Anna-Mari on moniosaaja. Hierojana toimiminen on vain pieni osa hänen nykyarkeaan. Repe on hänen luomuksensa meille muuttolinnuille 

Tämä tikkataulu kertoo kovasta käytöstä. Tämä tosin on vain harjoitteluun, kilpaheittoja varten on sitten oma ehjä taulunsa. Pitäisiköhän verestää tätä hommaa? Menee harkintaan.

Tämä laji kerää viikoittain paljon pelaajia. Viidellä eurolla pääsee kilpailuun mukaan, ja rahat jaetaan lopuksi kolmen parhaan kesken. Itse en koskaan ole biljardikeppiin tarttunut. Pitäisiköhän? Telkkarista olen kyllä seurannut snookeria ja opetellut jopa sen sääntöjä. 

Bingon kaimaa Onni-peliä järjestetään vuoro viikon Suomi-kerhon kanssa. Sitä pelaan aina, kun mahdollista. Tuotto menee kokonaan Suomi-kerholle. Voittajille on tarjolla mm ruoka- ja kahvilippuja ja pääpalkintona usein savulohta. Arvatkaapas, kuin usein olen voittanut? En kertaakaan! 

Sen sijaan kerran olen voittanut joukkuetietokilpailun osion. Palkinto valkoviinipullo nautittiin yhdessä mieli muikena. Lajista on tullut minun viikon odotetuin tapahtuma. 

Aina ei kuitenkaan voi voittaa. Häviäminen saattaa turhauttaa, ja silloin sihteeri saattaa silputa muistiinpanonsa. Se helpottaa kummasti, meitä muitakin.

Repessä järjestetään myös erilaisia kulttuuritapahtumia, ja jos laulattaa tai tanssittaa, niin mukaan vaan. Kannattaa seurata naamakirjaa (facebook). Naisten kerho kokoontuu kerran viikon. 

Vain canastanpeluuseuraa täytyy etsiä muualta.

Jos peleissä ei voita ruokajuttuja, Repestä voi ostaa mukaan savulohta, karjalanpiirakoita, kaalikääryleitä jne. Kannattaa kuitenkin tilata herkkuja hyvissä ajoin, ettei jää ilman. Eilen nautiskelin iltaruokana lohesta tekemääni salaattia, ihan tillin kera.

Joulun aikana ostin piirakoita, silliä, laatikoita, lohta (taas) ja taatelikakku ja (kaksi!).  Vatsat kiittivät, eikä keittiössä kulunut liikaa aikaa 

Repessä voi myös ruokailla. Viikon ruokalistasta löytyy tarjosmiset. Tämä annos vei nälän ja kielen. Kiitos keittiöön, Jouni Natunen. 

Baarin puolella voi juoda suomalaista kahvia korvapuustin tai voisilmäpullan kera.

Repe täytti loppiaisena 9 vuotta. Synttärisankari tarjosi muuttolinnuille kakkukahvit. Monta täytekakkua näkyi herkkusuiden vatsoihin siirtyvän. Ja meitä oli monta!

Kun päivän päätteeksi on aika sanoa heipat, voi mukaan ottaa laajasta kirjastosta lukemista. Repen kirjat erottaa kyllä Suomi-kirjoista. Molemmista paikoista lainatut kirjat täytyy tietenkin palauttaa.

Anne-Mari viettää kesät Suomessa saunasta ja grillistä mökillään nauttien, mutta Puerton hän kokee kodikseen. Sosiaalinen kodikkuus huokuu hänen luomastaan Repestä. Sinne minunkin jalkani usein vetävät, sosialisuuteen, minun, sosiaalisen erakon.