Reilusti Repeen

Sinne tämänkin muutolinnun tie on tämän talvimuuton aikana usein käynyt. Miksikö? Eikö lähempää asuntoa baareja löydy? Toki löytyy, ja monissa olen cortadoa nauttinut. Väkevämmät juomat olen jättänyt muille. Mikä sitten jalkoja Reiluunpeliin eli tuttavammin Repeen tuonne reilun kilometrin päähän vie?

No se, mitä Repen omistaja Anne-Mari Haireche apujoukkoineen meille muuttolinnuille tarjoaa. Porista Puertoon 1998 kotiutunut Anna-Mari on moniosaaja. Hierojana toimiminen on vain pieni osa hänen nykyarkeaan. Repe on hänen luomuksensa meille muuttolinnuille 

Tämä tikkataulu kertoo kovasta käytöstä. Tämä tosin on vain harjoitteluun, kilpaheittoja varten on sitten oma ehjä taulunsa. Pitäisiköhän verestää tätä hommaa? Menee harkintaan.

Tämä laji kerää viikoittain paljon pelaajia. Viidellä eurolla pääsee kilpailuun mukaan, ja rahat jaetaan lopuksi kolmen parhaan kesken. Itse en koskaan ole biljardikeppiin tarttunut. Pitäisiköhän? Telkkarista olen kyllä seurannut snookeria ja opetellut jopa sen sääntöjä. 

Bingon kaimaa Onni-peliä järjestetään vuoro viikon Suomi-kerhon kanssa. Sitä pelaan aina, kun mahdollista. Tuotto menee kokonaan Suomi-kerholle. Voittajille on tarjolla mm ruoka- ja kahvilippuja ja pääpalkintona usein savulohta. Arvatkaapas, kuin usein olen voittanut? En kertaakaan! 

Sen sijaan kerran olen voittanut joukkuetietokilpailun osion. Palkinto valkoviinipullo nautittiin yhdessä mieli muikena. Lajista on tullut minun viikon odotetuin tapahtuma. 

Aina ei kuitenkaan voi voittaa. Häviäminen saattaa turhauttaa, ja silloin sihteeri saattaa silputa muistiinpanonsa. Se helpottaa kummasti, meitä muitakin.

Repessä järjestetään myös erilaisia kulttuuritapahtumia, ja jos laulattaa tai tanssittaa, niin mukaan vaan. Kannattaa seurata naamakirjaa (facebook). Naisten kerho kokoontuu kerran viikon. 

Vain canastanpeluuseuraa täytyy etsiä muualta.

Jos peleissä ei voita ruokajuttuja, Repestä voi ostaa mukaan savulohta, karjalanpiirakoita, kaalikääryleitä jne. Kannattaa kuitenkin tilata herkkuja hyvissä ajoin, ettei jää ilman. Eilen nautiskelin iltaruokana lohesta tekemääni salaattia, ihan tillin kera.

Joulun aikana ostin piirakoita, silliä, laatikoita, lohta (taas) ja taatelikakku ja (kaksi!).  Vatsat kiittivät, eikä keittiössä kulunut liikaa aikaa 

Repessä voi myös ruokailla. Viikon ruokalistasta löytyy tarjosmiset. Tämä annos vei nälän ja kielen. Kiitos keittiöön, Jouni Natunen. 

Baarin puolella voi juoda suomalaista kahvia korvapuustin tai voisilmäpullan kera.

Repe täytti loppiaisena 9 vuotta. Synttärisankari tarjosi muuttolinnuille kakkukahvit. Monta täytekakkua näkyi herkkusuiden vatsoihin siirtyvän. Ja meitä oli monta!

Kun päivän päätteeksi on aika sanoa heipat, voi mukaan ottaa laajasta kirjastosta lukemista. Repen kirjat erottaa kyllä Suomi-kirjoista. Molemmista paikoista lainatut kirjat täytyy tietenkin palauttaa.

Anne-Mari viettää kesät Suomessa saunasta ja grillistä mökillään nauttien, mutta Puerton hän kokee kodikseen. Sosiaalinen kodikkuus huokuu hänen luomastaan Repestä. Sinne minunkin jalkani usein vetävät, sosialisuuteen, minun, sosiaalisen erakon.

Minne matka?

Eilen lähdin kylille puolen päivän aikaan. Ensin roskat roskikseen. Täällä puhtaanapitolaitos toimii kiitettävästi, ja roskiksia on kiitettävästi.

Ovesta oikealle mennään enotekan ja ravintolan ohi HiberDinoon tai Mercadonaan, mutta ...

... Mutta eilen käännyin vasemmalle. Davide näkyi jo touhuavan Il Ponte- 

ravintolassa. Ei ollut vielä nälkä. 

Kadun yli reippaasti, sillä täällä on hyvin turvallista. Autoilijat tuntuvat lukevan jalankulkijoiden ajatukset jo kaukaa ja jäävät odottelemaan arintakin turistia. Por favor! Silti on hyvä tarkistaa, että menopeli tosiaan pysähtyy. Pari kertaa olisi käynyt hassusti, jos olisin uskonut autoilijan hyväntahtoisuuteen.

Tuossa valkopukuisen kulkijan kohdalla on pari ovea kulkijan piipahtaa sisään: ensimmäinen aukeaa kirpputorille (kannattaa katsastaa), toinen seksikauppaan (en osaa suositella, kun en ole siellä piipahtanut).

  

Ohi upean muraaliaidan, joka peittää ruman purkualueen.

 Ohi koulun.

 

 Ohi kangaskaupan.

 

 Ohi postin.

Läpi linja-autoaseman, josta pääsee kaikkialle ja edullisesti. Bussikortilla muutaman pysäkin väli maksaa euron verran. 

Ohi taksijonon. En tarvinnut nyt, sillä määränpää on ihan tuossa lähellä.

Kohti Suomen lippua, kohti Repeä. Suomalaisten treffipaikkaa, seuraavan postauksen kohdetta.

+++

Lopuksi pieni katsaus blogin tilastoon:

Anteeksi nämä hämärät, vaan eivät hämäräperäiset kuvat puhelimesta, mutta niistä selviää, että viimeisen viikon aikana yli 700 lukijaa 66:sta eri maasta on käynyt kylässä. Eniten Singaporesta  224. Mielenkiintoisia maita. Tänään huomasin, että Kambodjastakin joku piipahti ovella. 

Kiitos vierailijoille. Thank you. Grazie. Gracias.  Danske schön. Tack. Kiinaa, indonesiaa, japania jne en osaa. 

Cabalgata y Dia de los Reyes Magos

Tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky...

Jouluaika päättyi täällä loppiaiseen, Espanjan suurimpaan juhlaan. Juhlittiin kolmea itämaista viisasta, lahjojen jakajia.

Kävin kuvaamassa Orotavassa kaupungintalon edustan seimiasetelmia, Belen. Oli mukava kuunnella pienen pojan juttelua äitinsä kanssa. Poika tiesi hienosti jopa kolmen tietäjän nimet, Casper, Melchior, ja Balthasar. Tosin Raamattuhan ei nimistä puhu, vaan ne on keksitty jälkikäteen ja eri kulttuureissa kuninkaiden lukumäärä ja nimet vaihtelevat 

Italiassa tarinaa täydennetään loppiaisnoita Befanalla, joka oli liian kiireinen lähtemään kolmen viisaan miehen mukaan. Lupasi tavata miehet paluumatkalla, mutta koska miehet vaihtoivat paluureittiä, noita taitaa odotella vieläkin.

Kaikkialla näilläkin saarilla loppiainen seimineen ja kulkueineen on suurempi juhla kuin jouluaatto. Tosin amerikkalainen meno on saanut pientä kaupallista jalansijaa aattona, mutta vasta loppiainen saa lasten silmät loistamaan.

Ja taas ostettiin lottokuponkeja. Nyt se homma pyhitettiin vastasyntyneelle, Loteria del Niño.

Sittenpä arki voikin alkaa...

Taksi ja poliisi

Taksi on mäkisessä Puertonssa oiva ja edullinen kulkuväline, ja niitä on saatavissa lähes joka kadunkulmassa. Parilla kolmella eurolla pääsee jo hyvän matkaa. Kuljettajat ovat ystävällisiä, ja enkkuespanjalla selviää hyvin paikasta a paikkaan b.

Mutta...

Mitä tapahtuu, kun tämä turisti pudottaa keskellä päivää huomaamattaan ja ihan selvin päin puhelimensa taksiin?

Shokkiinhan sitä menee. Tekee just niin kuin ei pitäisi. Pyörii ympyrää sekä pään sisäisesti että ihan käytännössä. 

Tännehän sitä pitäisi mennä, ihan tuohon nurkan taakse. Mutta mitä tekee hän! Lähtee harhailemaan ihan toiselle puolen kaupunkia, kohti policia nacionalea, jonka ohitse on joskus kulkenut.

Sisällä yritetään puolin ja toisin espanjaenkulla ymmärtää, mikä hätänä. Sitten minulle yritetään selittää, että minun pitää soittaa taksikeskukseen. Soittaa millä? Puhelinhan minulla on taksiin jäänyt.

Lopulta naispuolinen poliisi ymmärtää asian ja haluaa itse soittaa taksikeskukseen. Antaa minulle numeron, mihin soittaa myöhemmin iltapäivällä. 

Lähdin asunnolle päin kiemurrellen Puerton katuja. Jalat jo ihan muusina, mutta takseja ei näkynyt mailla ei halmeilla.

Yhtäkkiä tajusin, mitä olisi alun alkaen tehdä: mennä tuttuun, ihan nurkan takana olevaan paikkaan pyytämään apua tutuilta ihmisiltä. Robin Hood -ravintolaan.

Siellä tuttava soitti minun puhelimeeni, ja ihme tapahtui. Minun puhelimeeni vastasi juuri se kuljettaja, jonka taksiin olin puhelimeni pudottanut. Hän lupasi tuoda sen minulle kädestä käteen. Niin onnellinen en aikoihin ollut ollut.

Onneksi kaikki tapahtui jo tutuiksi tulleessa paikassa ja päiväsaikaan.

Tänä iltana on tämän maan odotetuin ilta, kolmen kuninkaan kulkue lahjoineen. Minä sain oman lahjani jo eilen, oman puhelimeni. Kiitos taksin ja poliisin.

Gracias policia nacionale en Puerto y gracias Eduardo, taxi driver .

Prospero año 2025 y Felicidad

 

Ylempi kuva on telkkarista muutama päivä sitten ja alempi itse ottamani eilen. Ylemmässä nähdään La Palman yllättänyt kylmyys ja aiemmassa Teneriffan Teiden luminen huippu.

Suomessa lumi aina yllättää, mutta niin se teki täälläkin. Tosin asiaa ei huomaa Puerton kaduilla, sillä turistit kulkee hyvin kesäisissä tamineissa. Alkuasukkaat ovat jo pitkään varustautuneet lämpimästi. Päivisin lämpöä on vähän yli 20 ja öisin pari astetta alle sen. Ihan hyvä lämpötila hyviin yöuniin.

Meri on ollut vaahtoinen. Hyvä tausta istahtaa rannalle kuuntelemaan elävää musiikkia ja toivottamaan kaikille rauhallista vuoden vaihtumista. 

Monenlaista joulun tuloa

Papa Noel on telkun mukaan lähtenyt Lapista. Aamun dokumentti hehkutti asiaa oikein antaumuksella. Kiiltokuvalta näyttää. Mutta ei ihan halvalla matka Lappiin täältä heltiä.

Paitsi jos voitti eilen Espanjan jouluarpajaisissa, eli Gordossa. Äsken Suomen nettiuutisissa selvitettiin perusteellisesti tätä alkuasukkaiden joulun alun monimutkaista jännitysnäytelmää. 

Eilinen aamu telkun ääressä sujui seuraten arpajaisten finaalia Madridin kuninkaallisesta teatterista. Arvovaltaisen tuomareiden silmien alla lapset lauloivat tunti tolkulla masiinasta arvotut numerot. Ei, ei samat lapset koko ajan. Ei sitä kukaan lapsi olisi jaksanut. En minäkään jaksanut seurata kuin pari tuntia.

Arpajaisnumero 72480 osui kahteen paikkaan. Toinen onnellinen voittaja oli Madridin yhden lähiön urheiluseura, jonka jäsenet saivat kovasti tarvitsemaansa taloudellista tukea elämäänsä.

Itse asiassa joulua vietetään täällä hyvin eri tavoin kuin Suomessa. Aatto ja tapaninpäivä ovat tavallisia työpäiviä, mutta loppiainen kerää kaikki yhteen seuraamaan Itämaisten viisaiden miesten matkaa seimelle.

Puerton pääkirkossa oli konsertti, jossa esiintyivät Puerton koululaisten kuoro ja Los Realejosin filharmonikot esittäen loppiaisen tapahtumat. Selostaja kertoi, mitä milloinkin tapahtui. Lopuksi yksi tietäjistä käveli pääkäytävää vilkuttaen meille mukana olijoille.

Lasten esiintymistä oli saapunut seuraamaan sukulaiset ja tuttavat. Lasten laulaessa yleisöstä vilkutettiin heille, ja totta kai he vastasivat. Konsertin loppupuolella tosin pienimmät esiintyjät jo nuokkuivat, olihan kello jo yli 22.00. 

Pääsylippu konserttiin maksoi 2 euroa ja kilo säilyviä elintarvikkeita jaettavaksi niitä tarvitseville. 

Myrskysää on jatkunut. Eilen piti kesken kävelyä hakeutua suojaan, sillä sadekuuro alkoi tuntua jo varpaissa. Viime yönä heräsin ihailemaan kunnon ukkosilmaa. 

Nyt on lattia mopattu. Jouluaatto voi huomenna tulla.

Toivon teille kaikille rauhallista, rauhallista joulun aikaa.

Feliz Navidad

Maxima alerta

Muutama päivä on nyt eletty varovasti. Ensin tuuli riepotteli kaikkea, palmuja ja kaikkea irtonaista. Palmujen kohdalla se olinkin tarpeen, sillä kaikki kuivat osat tippuivat alas. Onneksi en ainakaan minä saanut osumaa, sillä kuiva palmun oksan tyvi on kova ja terävä. Poliisiautotkin saivat telkun kuvassa osumia irtoveskeistä. Hajuista ei kerrottu.

Tämmöistä burrascaa ei kuulemma aikoihin ole eletty. Netti on toiminut joten kuten, sillä yhteydet saivat myös osumia.

Me pysyteltiin ihan kotioven lähettyvillä. Mutta entä ne avoveneillä saarille pyrkivät afrikkalaiset. Kuinka moni pääsi turvaan?

Tässä porttikongissa olen nähnyt monen nukkuvan. 

Toinen luonnonilmiö on nyt vaikeuttanut elämää, sillä esimerkiksi tänään oli pahin calima aikoihin. Ihmisiä kehoitettin pysymään sisätiloissa, sillä ulkona oli vaikea jopa hengittää. 

Näihin luonnonilmiöhin liittyy myös elämäni erikoisin yö, sillä lämpötila yhtenä yönä ei laskenut koko yönä alle 28 asteen. Ja kun aamuyöllä satoi, olo oli kuin trooppisessa sademetsässä. 

Molemmista luonnonilmiöistä olen lukenut Suomenkin netin uutisista. Jos nyt on Suomesta vain viikon matkalla näille saarille, tunnen myötätuntoa. Mukaan hengityssuojia, suosittelen.

Nyt kotikatu on rauhallinen. Jouluvaloja on naapureilla jo vähän, ja onneksi kaikkein vilkkuvimmat ja välkkyvimmät sammutetaan aina yöksi.

Joulupukki kävi täällä ja koristeli peilin valoilla. Tuntuu joululta. Kiitos pukille.