Kokolta kokolle

Harvinainen sää tänä juhannusaattona: ei satanut! Ja jopa aurinko paistoi. Mutta vaatetus kertoi viileydestä. Nyyssänniemen leirintäalueelle kertyi kuitenkin kansaa iloitsemaan kokosta, pitkästä aikaa. Navakka tuuli aiheutti sen, että kokko paloi nopeasti, eivätkä matti myöhäiset ehtineet kuin hiilloksille.

Kansaa oli paljon. Leirintäalue oli ihan pullollaan asuntovaunuja, ja varmaan mökit oli täyteen buukattu. Lisäksi alueen parkkipaikat olivat täynnä, samoin tien varret pitkältä matkaa. Ja lisää juhlijoita lappoi koko ajan.

Päätin katsastaa Keuruun toisen kokkotapahtumapaikan, Lomahotellin rannan. Parkissa vain pari asuntovaunua, eikä kokosta mitään havaintoa, kunnes kahvilan niemennokasta löytyi pikkuinen kasa oksia odottelemassa kello yhdeksää (21). Mutta koska muita odottelijoita ei näkynyt, minä lähdin kotiin viettämään yötöntä yötä.

Lauantaiaamuna klo 5.42 oli kesäpäiväseisaus, vuoden pisin päivä. Ulkona viileä aamu (+5 astetta) ennakoi koko päivän sadetta. 

Tämmöinen juhannus tällä kertaa.

Hyvää ja värikästä juhannusta

Pihan juhannusruusu aloittaa kukintansa. Just oikeaan aikaan. Viime vuonna ruusu kukkii jo paljon aikaisemmin, mutta tänä vuonna lämpö on saanut odottaa. Vastaa yksi helteinen päivä, ja nytkin mittari on noussut nippa nappa yli kymmenen asteen. Eikä sada! Ihmeellinen alkukesä.

Toissa iltana vettä satoi kaatamalla. Toisaalta se tekee luonnolle hyvää....

... varsinkin lupiinit ovat innoissaan ja uhkaavat peitota muun kasvillisuuden...

... nämäkään harakankellot tuskin pärjäävät ensi suvena.

Kyllä Keuruullakin osataan maalailla 'muraaleja'. Tässä nuorten maalaama Elonkehä tuolla Tervan montun temppuradan reunan katoksessa. 

Uimalaitoksen seiniä olen ihaillut jo useamman vuoden.

Tämä luvallinen taiteilu on auttanut esimerkiksi siihen, ettei alikulkutunneleiden seiniä ole töhritty. Hyvä nuoret taiteilijat!

Tänään on Keuruun kesäkisat, mutta kovin vähän oli katsojia. Minäkin kävin vain kuvaamassa. Muuten kylällä oli hiljaista, sillä kansa on nyt mökeillään. 

Ajattelin piipahtaa illalla katsomassa, poltetaanko Lompparin rannassa kokko. On sen verran satanut, ettei ole pelkoa tulen leviämisestä.

Loppukuvana Egyptin kolmen väristä hiekkaa (Assuanin punaisen ja Punaisen meren valkoisen välissä Gizan pyramidin väliväri). Hiekassa saapasmaasta saatu ilmakasvi ja Laosista tuotu tinasta tehty kilpikonna. Matkailu avartaa ja tuo mukavia muistoja.

Hyvää juhannusta kaikille ja kaikkialle. Katsoin äsken tilastoja, ja lukijoita oli piipahtanut vuorokauden sisällä 57:stä maasta kaikista muista maanosista paitsi ei Antarktikselta.

Vatsan ja silmien ruokaa

Sateisten päivien aikana on aika tutkia viimeisimpiä aarteita. Tässä tuliaisina pussillinen aitoja mustapippureita Kambodzasta. Kävin äsken La Plantationin sivuilla, ja kylläpä oli paljon mielenkiintoista antia. Suosittelen kaikille hyvän ruoan ystäville. Tänään aion kokata saapasmaalaisten arkiherkkua cacio e pepe! Siihen käytän näitä aitoja pippureita ja ...

... ja saapasmaasta tuomaani pecorino-juustoa (Ecofattorie Sabine).

Seuraavaksi palanpainikkeeksi sabinilaisia muraaleja Selcin kunnasta.

Lisää kuvia löytyy goolesta Selci murales.

Myrkyllistä herkuttelua

Eihän minä kumppareilleni mitään mahda: metsään oli mentävä. Siellä pilkotti ensimmäinen myrkkymöykky. Ja jos löytyi yksi, oli sillä varmaan kavereita.

Kavereita oli, mutta tällä kertaa vain muutama. Laatu kyllä oli hyvä. Pari kevättä on nyt mennyt, etten itse niitä ole ruoaksi laittanut, vaan antanut ne tutuille. Mutta nyt en voinut kiusaukselle mitään.

Kyllä makunystyrät nauttivat. Varmuuden vuoksi olin keittänyt sieniä kolme kertaa 5-10 minuuttia, huuhtonut aina välillä sienet ja kattilan. Luulin jo, että olin tuhonnut keittämällä maunkin, mutta ei. Herkullista oli. Pakkasessa on vielä kolme pussukkaa seuraavia myrkyttämisiä varten.

Saapasmaalaiset eivät korvasieniä syö suurin surminkaan, mutta herkkutatit kyllä kelpaavat. Sen näkee kauppojen hinnoissakin: 3,98 euroa 60 g kuivia sieniä tarjouksessa. Tuoreet herkkutatit maksavat sitten yleensä 60-70 euroa kilo.

Tähän aikaan keväästä työvuosien aikana nautin oppilaiden tuomista ruusuista, nyt oli itse mentävä kauppaan, sillä ruusuja oli saatava.

Ruusut ovat kyllä kauniita, mutta kestävät vain hetken. Kun kukat alkoivat nuokkua, leikkasin ne ja laitoin pieniin lasiastioihin. Ilahduttavat nyt muutaman päivän kauemmin.