Piiiitkä pitkäperjantai

 

Pitkäperjantain piti olla viikon lämpimin päivä. Olin monta päivää haaveillut meneväni nauttimaan päiväkahvit Ellun (siipirataslaiva Elias Lönnrotin) rannan tutussa Irman rantakahvilassa. Pöydät ja tuolit odottivatkin ulkopuolella, mutta jestas, että oli kylmä. Ei ristin sielua. Minä olin ainoa, ja minunkin piti nauttia kahvini kahvilan sisäpuolella.

Tunnelma toisaalta sopi hyvin aamuuni, sillä kun olin aamulla ottanut pakastimesta marjoja puuroon, marjat olivat jo lähes sulana. Vilkaisin äkkiä jääkaapin sisällä olevaa lämpömittaria. Se näytti +22! 

Jääkaappipakastimeni oli kaput! Rikki! Ilmankos se oli äännellyt torstaiaamuna omituisesti. En vain silloin tajunnut sen varoittavan minua. Aika monta kieltä kyllä osaan, mutta jääkaappipakastimen kieltä en osaa.

Onneksi minulla on pieni varapakastin, ja onneksi olin laittanut sen päälle jo alkuviikosta, koska olin suunnitellut sulattaa varsinaisen apparaatin. Onneksi olin jo siirtänyt osan pakasteista pikkuiseen, joten kauhean suurta vahinkoa ei rikkimenemisestä tullut. 

Oikeastaan kiitin onnea, ettei laite ollut rikkoutunut paria kuukautta aikaisemmin, jolloin itse olin vielä Teneriffalla. Tai ettei se rikkoutunut kuukauden päästä, jolloin taas olen 'matkoilla'. Silloin ei uuden laitteen ostaminen olisi riittänyt, vaan koko lattia olisi pitänyt uusia, koska sulaneet mustikat olisivat kaivautuneet laminaattilautojen alle ja kupristaneet ne uuteen muotoon.

Lauantaina klo 10.00 astuin Veikon Koneeseen, ja parin tunnin päästä uusi kone jäähdytti itseään ottaakseen kamaa sisuksiinsa. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Kevät etenee nyt huimin askelin. Tuomen kukintosilmuissa näkyy kukkatertut, pajun kissat pörhistelevät hedepuvuissaan ja leskenlehtien kukat antavat väriä muuten ankeaan maahan. 

Peipot ja erilaiset rastaat ilmoittelevat pesimisreviireistään.

Lehdessä kyllä luki, että kovin on aikaisessa kevään tulo. Eihän tule takatalvea, eihän!