Titityy

Pitää pakkasia

2012-02-02T12:11:00.001+02:00

Pakkasmestarin jälkiä parvekkeen laseissa. Kylmää on! Aamulla mittari näytti parvekkeella -28 astetta. Koillismaalla kuulemma lähelle -40. Muistan vuoden 1999, jolloin näihin aikoihin Lapissa oli yli -50. Keuruulla oli silloin yli -40 astetta, mutta kukaan ei ollut pois koulusta pakkasen vuoksi!

Pakkanen auttaa myös pakastimen inventoinnissa. Pakasteet parvekkeelle. Mitäs sorttia vielä on runsaasti? Päivän ruoka valittu: kantarellikastike. Sipulia, kantarelleja, kermaa, tillipippurituorejuustoa, paljon tilliä ja tarvittaessa vettä. Kantarellit vaativat parinkymmenen minuutin haudutuksen. Maun tarkistus ja aaaaaaaaaaaaaaaaahhhhhhhhhhhhhhhhhhhhh! Puolen vuoden kuluttua on tämä hamsteri taas varastojaan täydentämässä. Enää puoli vuotta!

Jäädytin piirakkavuoassa talon ulko-oven eteen jääkoristeen. Edellisessä postauksessa annoin puutteellisen linkin tuonne Koillismaalle, jossa hän on mestarillisesti kuvannut talvimaisemia. Koska en minäkään osaa linkittää hänen youtubissa olevaa videoesitystään, tässä pientä naputteluvinkkiä
https://picasaweb.google.com/airiihi/KuvavideoPakkaspaivaSyotteella290112#slideshow/5703040507019478674
Kannattaa naputella.

Toinen ihanuus tuli youtubiin 30.01.2012. Tempaus Haaviston tueksi Helsingin rautatieasemalla. Se on tuon päivän kohdalla myös Allun blogissa. Itse en sitä osaa tähän linkittää. Suomessa on nyt upea 'luovuuden aalto', kiitos vaan Pekka Haaviston kannattajat! Toisaalta nämä vaalit ovat paljastaneet aivan ihmeellisiä asioita: päivänä muutama kaupan kassajonossa juttelimme tuttavaperheen kanssa iltapäivälehtien lööppien annista. Silloin tuttavani (nainen) loihe lausumaan jotain tähän suuntaan: 'Valitaan vain Haavisto presidentiksi ja lähetetään hänet puolisonsa kanssa vierailulle Afrikkaan, sillä siellä homot tuomitaan 20 vuoden vankeuteen!' Jäin monttu auki, ja ilmeisesti tuttavani huomasivat reaktioni, sillä he häipyivät alta aikayksikön.

Kävipä näissä vaaleissa miten tahansa, saamme joka tapauksessa fiksun presidentin. Ja ennen kaikkea Suomessa on alettu tosissaan miettiä, mitä sana SUVAITSEVUUS merkitsee. Itse kullekin. Toivottavasti. Olen miettinyt kahta sanaa: raha - rauha. Vain yhden kirjaimen ero ulkoisesti, mutta merkityksellisesti hyvin suuri ero. Kunpa voisi valita kaksi presidenttiä. Tulisi molemmille sanoille hommia!

Joulun alla ostamani amaryllis intoutui pukkaamaan vielä yhden kukkavarren. Ihan ensi sunnuntain kunniaksi.

Ruokaa rakkaudella

2012-01-29T10:46:00.003+02:00

Ruokaa rakkaudella - Toskanassa. Siis Siken ohjelma telkkarissa. Mutta vaikka kuinka yritin tykätä, ei onnistunut. Toskaanaa näytettiin talon pihapiirin verran ja saapasmaalaista ruokakulttuuria edusti melkeinpä vain rosmariinipuska. Kun Sikke sanoi lorauttavansa mausteeksi vähän siirappia, minä ällistyin. Siirappia saapasmaassa! Onneksi huomasin tölkin kyljen tekstin Dansukker! Eihän saapasmaassa siirappia tunneta. Tai ainakaan vuoristomajan maisemissa. Itsekin vien siirapin joulupipareita varten Suomesta. Eikä ohjelman ruoka kyllä saisi Toskanan mammoja ihastelemaan. Ei sitten millään. Eikähän ohjelmassa näkynyt yhtä ainutta saapasmaalaista! Mahdoton asetelma Italiassa. Sorry, Sikke! Vaikka sinä mukavaa seurattavaa oletkin.

Kuva ei ole telkun ohjelmasta, vaan omasta keittiöstäni, Täältä pakkasen keskeltä. Oliiviöljy-voiseoksessa muhii makeaa sipulia ja yksi valkosipulin kynsi. Mausteeksi suolaa, mustapippuria ja loraus proseccoa. Kansi päälle. Odotellaan ja katsellaan samalla auringon laskua tuonne lumimaailman laidalle.

Sipulien ollessa vielä minuuttia vaille liian lötköjä, valkosipulin kynsi pois. Pannu kuumaksi ja maksapihvit pannulle reiluksi minuutiksi/puoli. Suolaa ja pippuria ja Fegato alla veneziana, puolukkahyytelön saattelemana. Buon appetito. Ei, Veneziassa ei käytetä maksan kaverina puolukoita, mutta ottaahan Sikkekin vapauksia, miksen sitten minä. Ja sitä paitsi maksa rakastaa puolukoita. On puolukoilla muitakin kavereita. Täksi päiväksi on kaali-jauhelihalaatikkoa. Vesi valuu jo suupielistä!

***
Olen jäänyt kahden telkkarisarjan lumoihin. Matka Niilillä ikävä kyllä loppui jo, mutta Silkkitietä pääsen vielä kulkemaan muutaman ohjelman verran. Joanna Lumley ja Ville Haapasalo osaavat asiansa kertojina. Ihan kuin olisi mukana. Omassa kiikkustuolissaan.

Päivä on pidentynyt kohta kaksi tuntia ja sen kyllä huomaa. Sitä alkaa tämäkin karhu kömpiä pikku hiljaa talviteloiltaan ja karistella talviunet hartioiltaan. Mitähän sitä alkaisi tehdä???

Käykääpä muuten ihailemassa Koillismaan maisemia. Ihan noin kapoisia ja kauniita tykkykuusia ei keskeltä Suomea löydy.

Höh!

2012-01-26T12:15:00.001+02:00

Keuruun revontulet eilen illalla. Eivät pohjoisen taivaalla, vaan vastarannalla olevat katuvalojen tulet käsien täristessä kipakassa pakkasessa. Varsinaisesti yritin kuvata revontulten puutteessa kuun sirppiä, mutta niitäkin onnistuin saamaan kolme samaan kuvaan. Taitavaa, vai mitä!

Sukkia ja härpäkkeitä (kämmenselän lämmittimiä) on nyt syntynyt tiiviiseen tahtiin, sillä kädet eivät voi rauhassa seurata Suomen tämän hetken jännitysnäytelmää. Siis presidentin puolison valintaa!!!

Pitää varmaan hieman jäähdytellä. Tämä jäätävän kaunis koriste löytyi eilen kirjastoreissulla jostain puutarha-alan lehdestä. Ajattelin kokeilla, nyt kun pakkanen vain kiristyy. On myös aika ottaa parveke hyötykäyttöön ja sulattaa varsinainen pakastin. Toivottavasti Keuruun hiihdot kuitenkin pystytään järjestämään, vaikken itse kisoihin aiokaan mennä.

Aurora borealis

2012-01-25T11:35:00.000+02:00

Tämä kuva Tarhialta pohjoiseen on ollut blogissani jo ennenkin, mutta tänään aion illan tullen tassutella jäälle tuijottamaan kohti pohjoista. Aurinko myrskyää ja tuo taivaalle upeat revontulet. Tässä teille ammattilaisen ottamat tulet.
www.youtube.com/visitfinland
Että voi olla kaunista!
All my English speaking friends: In this youtube you can see those wonderful aurora borealis (revontulet, the fox's lights) that we can see in these days in northern Finland. And hopefully some of them also here in Keuruu. This evening I am going to walk on the ice to look towards the northern skys.

Ruusuja Pekka Haavistolle

2012-01-23T09:57:00.001+02:00

Ruusuista kauneimmat, juhannusruusut, Pekka Haavistolle! Kyllä sai eilen illalla jännittää. Ja nyt jännitys sen kuin vain jatkuu. Voittaako kovat arvot, raha ja jatkuva puhuminen pörsseistä ja taloudesta vai voittaako pehmeämmät ja inhimillisemmät arvot? Molemmat ehdokkaat osaavat asiansa ja ovat fiksuja ihmisiä. Jatkuu...

***
Samoin jatkuu vaikeudet blogistaniassa. En itsekään pääse kommentoimaan kaikkiin haluamiini blogeihin. Olisin niin mielelläni kommentoinut Suomimammaa Sisiliassa, sillä hän kirjoittaa hyvin saaren ihmeellisyyksistä suomalaisin silmin. Voisin hänen listaansa lisätä vielä muutaman jutun: Koska saapasmaalaiset pelkäävät kaikkia pahoja tauteja, on heidän lääkekaappinsa oikea pienoisapteekki, josta löytyy troppia vaivaan kuin vaivaan. Todelliseen ja kuviteltuun. Saapasmaalaiset eivät myöskään kävele suurin surminkaan, jos ei ole pakko. Aamucappuccinollekin ajetaan niin lähelle kylän baarin ovea kuin mahdollista. Varsinkin sateella, sillä eihän ulos sateella mennä. Paitsi cappuccinolle. Ja autolla. jne jne jne Saapasmaalaiset tekisivät varmaan omat listansa asuttuaan täällä Suomessa muutamia vuosia. Heh, heh!

Sukkatehtaalta

2012-01-22T11:29:00.000+02:00

Sukkatehtaalla sukkia syntyy. Sekä signoran langoista että omiin lankavarastoihin kertyneistä. On niin mukava istua ja katsella lumihiutaleiden leijumista. Sukkaa pukkaa sekä varpaista että varresta aloitettuna. Lasten sukat kannattanee aloittaa varresta. Pikkuiset jalathan kasvavat niin nopeaan. Sukan kasvattaminen onnistuu parhaiten purkamalla kärkikavennus ja jatkamalla tarvittavat sentit. Ei tartte koko sukkaa purkaa. Aikuisen sukka on mukavampaa tehdä varpaista. Saa istuvammat. Ainaskin minun mielestäni.

***
Kyselin edellisessä postauksesta tuosta aikapankista. Ei tullut vihjeitä. Onkohan osa syynä se, ettette ole päässeet kommentoimaan postaukseeni. Semmoista viestiä tuli Riitalta spostiin. Jos teillä muillakin on ollut samanmoisia vaikeuksia, niin viestiä spostiin, kiitos.
Aikapankki täällä Suomessa taitaa olla sukua saapasmaan tapaan vaihtaa palveluja. Vuoristomajalla on ennen muinoin ollut tapana se, että miehet (miksiköhän vain miehet) kokoontuivat jumalanpalveluksen jälkeen kirkonmäelle setvimään, keneltä voisi pyytää palveluja, kuka on kenellekin palvelun velkaa jne. Rahan tarjoaminen palveluksien tekemisestä olisi ollut loukkaus. Samoja piirteitä olen ollut huomaavinani siellä vieläkin. Mutta lukekaapas tätä kertomusta Sisialiasta. Kulttuuriset erot ovat joskus huvittavia.

***
Muutama tunti vielä, ja sitten alkaa jännitysnäytelmä!
Yllättävän paljon Pekka Haavisto on kirinnyt, mutta aikamoisia kommentteja ihan tutuiltakin on tullut. Onkohan Suomi vielä valmis todelliseen tasa-arvoon vai mennäänkö tuttuja uria?

Ajatuksia jään yli

2012-01-19T11:45:00.001+02:00

Oikopolku jään yli eilen. Valkoista pohjoiseen. Voisi hiihdellä salmea pitkin kohti pikkusysteriä tai Riittaa.

Mutta kun jäällä on vettä. Siis jään päällä ja lumen alla on vettä. Sitä paitsi en tykkää hiihtämisestä. Sain ihan tarpeekseni, kun työssä jonain vuonna minulla oli viikossa 9 tuntia liikuntaa, eikä tunnin päätyttyä ollut aikaa käydä kunnolla suihkussa, kuivien vaatteiden vaihdossa, saatikka että olisi voinut vähän levähtää. Vaikka nyt olisi aikaa, inhotus on jäänyt päälle. Ihmismieli on sitten kummallinen.

Valkoista etelään. Jäätä pitkin pääsisi pikkuveljen luo tai jopa ihan Mänttään asti. Keskellä näkyvien maantie- ja rautatiesiltojen alla jää on vielä vaarallisen ohut. Mutta näkisittepä, kuinka moottorikelkkailijat 'lentävät' sulien kohtien yli. Rohkeuttako???

Valkoista itään, kohti kotirantaa. Eilen kuulin ohi mennen radio-ohjelman, jossa kerrottiin Jyväskylässä(kin) toimivasta AIKApankista. Ohjelman alku meni ohi korvien. Onko teillä kokemusta asiasta? Nettisivuilla en oikein päässyt asiasta jyvälle.

Valkoista kohti länttä. Vasemmalla näkyy kirjasto ja jääpolun päässä Keuruun uusi kirkko. Tuolle rannalle on kaupungin eräs innokas ja lennokas virkaMIES ehdottanut veden PÄÄLLE rakennettavia asunoja!!! Tuleekohan niihin sitten perämoottorit? Voisi lähteä halutessaan vaikka risteilemään!!! Saapasmaan lehdet lyttäävät karille ajaneen risteilyaluksen kapteenin. Jänishousu! Jänishousujen jänishousu. Kuuntelin kapteenin ja merivartioston päällikön keskustelun netistä. Kuinka tuommoinen jänishousu yleensä on kapteeniksi päässyt??? Minkähänlainen kapteeni Suomi-laivan peräsimeen valitaan. Minun suosikkini vain vahvistaa asemiaan. Tänä aamuna telkkarissa taiwanilainen 'ennustaja' ruoti neljä ehdokastamme ja valitsi 'voittajaksi' Paavo Lipposen : hyvä otsan muoto ja kirkkaat silmät. PÖÖÖÖÖ!!!! Pieleen meni se ennustus. Uskoisin.

Posteitaliane

2012-01-16T16:54:00.001+02:00

Muistatte varmaan, kuinka vuoristomajan posti ei huolinut tätä minun koristelemaani pakettia. Mutta niin se vain nyt lennähti tänne Keuruulle. Saapasmaassa kun on posteja, jotka osaavat asiansa. Naapurikylän postineiti oli vain ihaillut postimerkkejä ja laittanut vähän lisää. Nuo isot merkit ovat muuten Italia 150-vuotta -merkkejä. Siis harvinaisuuksia. Ai mitä paketissa oli?

Lankojapa siellä. Signoralta saamistani langoista osa. Tulee monta paria sukkia suvun pikkuisille. Uusinta tulokasta odotellaan tämän ja ensi kuun vaihteessa.

***

Suomen kauppoihin on vuoden alussa ilmestynyt nämä hökötykset kassojen luo! Tupakkia varten. Ei saa näkyä enää tupakka-askeja livenä, vaan ne on oltava piilossa katseilta. Kaameita häkkyröitä. Enkä kyllä usko, että ne mitenkään vähentävät tupakan ostamista.

***
Olen surullisena seurannut saapasmaassa sattunutta laivaturmaa. Käsittämätöntä!

***
Pakkaset ovat vihdoinkin alkaneet. Ennustetaan jopa paukkuvia. Kunhan sähköt vain pysyvät, niin antaa paukkua. Eilen oli pimeää pariin otteeseen, mutta vain lyhyinä katkoina.

Vaarallista kauneutta

2012-01-14T09:10:00.000+02:00

Ensin lunta sai odottaa, ja sitten sitä tulee jatkuvasti. Kaunista, mutta myös vahingollista, sillä märkä lumi tekee tuhojaan. Nämä kuvat kertovat pikku vahingoista, mutta sähkö- ja puhelinyhtiöiden työntekijät voivat kertoa suurista tuhoista. Keuruukin oli esimerkiksi toissapäivänä pimeänä useaan eri otteeseen. Eilen kävin ostamassa taskulampun. Kynttilöitä on entuudestaan. Vettä on astioissa, mutta jos sähköt menee ja pakkanen kiristyy, asunto kylmenee nopeasti. Mitäs sitten? Mahtaa olla kurjaa niillä, joilla vieläkin on sähköt poikki tapaninpäivän myrskyn jäljiltä.

Jäälle ei vieläkään ole asiaa. Petollista.

Mutta karhut ovat nyt tyytyväisiä. Jospas tuon naapuritalon kuusen altakin keväällä kömpii karhuperhe!

Mutta eihän tämä lumen määrä ole mitään verrattuna siihen, että Alaskassa on kuulemma paikoin lunta n 7 metriä! Katsokaapas lisää lumikuvia Riitan blogista. Keuruun toiselta laidalta.

***

Tässä uusin kirppislöytöni. Tämmöisiä aarteita harvoin löytää...

Syykin paljastui, kun tutkin työtä tarkemmin: iso reikä ja muutama pienempi. Ei haittaa. Tulee oikein kaunis tyynyliina.

***
Äänestetty on. Heti ensimmäisenä mahdollisena päivänä. Silti seuraan edelleen kaikkia vaalipaneeleja. Oma valintani vain vahvistuu vahvistumistaan.

Lottovoittaja

2012-01-10T11:07:00.000+02:00

Olen lottovoittaja. Monellakin tapaa. Viime lauantaina seurasin Virallisen Loton arvontaa. Kaksi ensimmäistä osui. Ryhdistäydyin. Kolmas ohi. Jahas. Sitten kaksi seuraavaa osui. Neljä kasassa. Ihan alkoi jännittää. Mutta loput kaksi ja varanumerot ohi! Mutta olin voittanut sentään jotain. Eilen sitten R-kipsalle nostamaan lottovoittoa. 9,60 e!! Nyt täytyy tarkkaan suunnitella, mihin summan sijoitan!!! Antakaapas vihjeitä, kiitos.

Todellinen lottovoitto on kuitenkin tämä maa. Kun olen saanut oleilla myös saapasmaassa, osaan arvostaa Suomea aina vain enemmän. Arvaatte varmaan, että tämä on jonkin sortin äänestyspuhe. Olen seurannut nyt kaikkia mahdollisia vaalitenttejä, ja oma valintani tulee olemaan helppoa ja siksipä huomenna menen hoitamaan oman velvollisuuteni. Siis oikeuteni äänestää.

Postikorttimaisema

2012-01-08T11:10:00.001+02:00

Voiko kauniimpaa enää talvella olla! Sillä talvi nyt on. Se tulla tupsahti ihan yhtäkkiä.

Kaksi ylintä kuvaa ovat viime tiistailta ja alin torstailta. Tarhia alkaa jäätyä. Pakkasta on nyt hieman yli 10 astetta. Kohta pääsee kulkemaan jäätä pitkin. Minä olen varovainen ja odottelen, kunnes rohkeimmat ovat tehneet polkua.

Nyt on mukavaa kotoilla. Lämpimässä. Olin jo pitkään haaveillut semmoisesta sohvasta, jossa istuen minunkin pätkäjalkani ulottuvat lattialle asti. Tässä päivänä muutamana tehdessäni vakiokierrosta Keuruun kirppiksillä tämä liimautui mukaani. 20 euroa ja kuin valettu minulle. Vain tuo verhous kaipasi jotain. (Sohvan takaa pilkistää yksi niistä tauluista, jotka ovat kärsivällisesti odotelleet seinälle pääsyä!)

Ensin kokeilin tätä. Voi kauhistus!

Tämä. Jessss! Sadun tyynykin löysi nyt oikean paikkansa. Mukana myös kirppikseltä löytynyt visavanerinen tarjotin, yksi saapasmaan kirppikseltä matkanneista pitsiliinoista ja yksi Muumi-mukeistani. Kelpaa nyt istua kahvia nauttimassa ja ihailemassa ikkunan takana avautuvasta postikorttimaisemasta. Aaaah!

Talvi alkaa

2012-01-05T10:34:00.001+02:00

Hitaasti, mutta varmasti. Toivottavasti, vaikka nytkin sataa räntää. Täällä keskellä Suomea. Lapissa sen sijaan viime yönä mitattiin yli -30. On tämä pitkä maa.

Päivä on pidenynyt jo 27 minuuttia. Puolen vuoden kuluttua on jo kesä. Toivottavasti.

Huomenna on loppiainen, kolmen itäisen viisaan päivä. Saapasmaassa on sen muistoksi Befanan aika muistaa lapsia. Jos he ovat olleet kilttejä.

Minä siivosin äsken joulun pois. Vain tämä sitkeä sissi sai jäädä ilahduttaan sinnikkyydellään. Kukasta putkahti vielä yksi kukkaterttu ihan sipuliin kiinni, joten minun kuusimetsänikin sai armoaikaa. Joulu ei niin vain luovuta.

Kaikille oikein leppoisaa loppiaista.

Valkoista ja omituisuudet 4 ja 5

2011-12-31T12:02:00.000+02:00

Ollaan nyt ihan hiljaa, ettei pelotella pois tuota valkoista tuolta ulkoa. On nelisen astetta pakkastakin. OIKEA talvi siis yrittää tulla. Vuoden viimeisinä päivinä.

En vaan toissapäivänä voinut oikaista tästä kotiin, sillä en osaa kävellä vetten päällä. Vuosi takaperin jäätietä olin kävellyt koko joulukuun.

Uusi allakka odottaa... On aika vastata Sojan haasteeseen, jonka sain hänen blogissaan jo 08.12.

Olen jo tutkaillut kolme omituisuutta itsestäni. On kuulkaa muuten kinkkinen homma, sillä on vaikea ajatella jotain ominaisuutta omituisuutena, koska eihän sitä itseään omituiseksi huomaa! Tuo edellisessä postauksessa ilmaisemani kolmas omituisuuteni/ominaisuuteni (astioidenpesu käsin) herätti edes pientä ajatusten vaihtoa. Nyt sitten ne kaksi vielä puuttuvaa omituisuutta:

4. omituisuus
Olen täysin hurahtanut formuloihin! Vaan senhän te jo tiedättekin. Omituista siinä on se, että olen luonnon ystävä, eikä sellaisen ihmisen maailmaan pitäisi kuulua omituinen kurvaileminen samaa rataa ympäri ja ympäri. Renkaita ja polttoainetta kuluttaen. Eilen muuten Pekka Haavisto tunnustautui myös formulafaniksi, ja hän jos kuka on vihreä!

5. omituisuus
Liittyy tuohon allakkaan. Vuosia ostelin innokkaana mitä kauniimpia vuosikalentereita ja aloin aina niitä innolla täytellä, kunnes innostus hiipui viimeistään maaliskuussa. Siirryin sitten tuohon allakkaan, johon esim viime vuonna on merkitty KAIKKI formulat ja lennot saapasmaahan ja takaisin. Eikä muuta. Luulen, että tämä blogi on korvannut kaupan kalenterit. Vai mitä? Siis jonkin sortin Julkinen Kalenteri. Ei oikeastaan ollenkaan omituista, jos ei tuota allakan antia lasketa.

No niin Soja, nyt on homma hoidettu. Pitäisi vielä haastaa teistä lukijoistani viisi, mutta kun en osaa päättää, ketä teistä haastaisin, haastan teidät KAIKKI. Poimikaa itsellenne tuo tunnustuskuva ja ei kun paljastelemaan.

Toivotan teille kaikille oikein hyvää uutta vuotta.
Happy New Year!
Buon Anno Nuovo!
Gutes Neues Jahr!

Herkuttelua ja omituisuudet 2-3

2011-12-29T11:19:00.001+02:00

Jouluaika on yhtä herkuttelua, mutta minulle aivan uusi kokemus oli joulupäivän englantilainen jouluruoka pikkusiskon jälkikasvun suomalais-englantilaisessa perhepiirissä. Kalkkunaa karpalohillon kera. Erilaisia palleroita, joilla kyllä oli enkkulainen nimikin, mutta suomeksi ne oli minulle palleroita. Plus tietysti ripaus suomalaisia makuja. Jälkiruokien joukosta löytyi mm aitoa englantilaista vanukasta ja paljon, paljon muuta. Vatsa oli pinkeän tyytyväinen.

Lopuksi kaikki saivat paukuttella (crackers). Englantilainen jouluperinne, jolle vastaavaa ei Suomessa ole. Mummo oli oikein hyvä paukutteluakaveri. Paukkujen sisällä oli jokin pieni esine, kirjoitettu viesti sekä kruunu, jollainen oli jo joidenkin päässä. Kiitos kovasti J ja C plus aidot englantilaiset vieraat ja suomalaiset sukulaiset.

Toissa postauksessa paljastin pyynnöstä jo yhden omituisuuksistani, huonot näyttelijätaidot. Olenkohan minä liian tavis, kun omituisuuksia täytyi pohtia oikein päivätolkulla. Oliskohan seuraavat omituisuuksia vai taviksen ominaisuuksia?

Omituisuus/ominaisuus 2
En voi lähteä edes roskista viemään alastomana. Siis naama alastomana. Siis ilman meikkiä. En edes näin ikääntyneenä. Meikkausta harjoittelin jo vähän yli kymppisenä. Saunan pesän nokipalasilla. Tuli upeat kajalit. Mahdoin olla lähinnä variksenpelättimen näköinen, mutta itseeni olin hyvin tyytyväinen. Viime kesä oli hieman poikkeus, sillä sieni- ja marjametsissä rymytessa kuumuus nosti hien pintaan ja valutti meikit silmiin. Kirveli niin julmetusti, että päätin lähteä metsään alasti. Siis naama alasti, Siis ilman meikkiä!

Omituisuus/ominaisuus 3
Minulla ei ole astianpesukonetta. Eikä tule olemaankaan. On niin mukava pestä käsiään ja siinä sivussa puhdistuu astiatkin. Lisäksi nautin katsella astioitani, jotka osin ovat osa hamsterin hommiani. Olen löytänyt viimeksi kirppikselta kaksi Tsaikka-lasia. Eihän niitä voisi piilottaa jonkin tuntemattoman koneen kitaan puhdistumaan ja ehkä naarmuuntumaan. Käsinpesu on niille tarpeeksi hellävaraista.

Kaksi omituisuutta/ominaisuutta vielä puuttuu. Täytyy taas pohtia. Voiskohan joku teistä auttaa minua? Joku joka uskaltaa kertoa minusta jonkin mehevän omituisuuden?

Viime viikolla suorastaan ilahduin kaupan voihyllyn ääressä: Tuttua tanskalaista Lurpakiahan siinä. Voita jota aina ostan saapasmaassa. Kilohinta yli 7 euroa, mutta voi on hyvää.

Vielä muutama päivä tätä voitonta loppu vuotta. Mutta ei myrskytöntä, eikä vedetöntä. Toissa iltana jo hieman pelkäsin, tuleeko parvekkeen lasit sisälle. Oli aikamoinen myräkkä koko Suomessa. Hain jo kumpparit auton peräkontista. Ovat tämän kelin ainoat oikeat jalkineet.

Jouluaattoona 2011

2011-12-27T11:08:00.000+02:00

Jouluaattona puolen päivän aikaan MELKEIN näkyi outo valoilmiö taivaalla.Aurinko! Mutta vain melkein. Kahden täällä oloviikon aikana lähes joka päivä on satanut vettä. Vielä aattona lunta näkyi pieninä kasoina siellä täällä, mutta nyt kahden edellisen päivän sateet ovat vieneet viimeisetkin rippeet. Keurusselkä on kaunis sulanakin, mutta ei ihan jouluinen. Katsoin blogistani vuoden takaista joulukuvaa: lunta runsaasti ja pakkasta -30! Kummalliset säät. Eilinen myrsky huojutti täälläkin pihan puita rajusti, mutta mitään vahinkoja ei tässä lähistöllä ole sattunut. Radiosta annettiin eilen ja annetaan yhä monenlaisia varoituksia ulkona liikkumiselle. Sähköt ovat edelleen poikki yhä yli 100 000:ssa taloudessa, puhelinlinjoja on yhä poikki, sähköjunaliikennettä hoidetaan paikoin linha-autoilla jne.

Isäni haudalla käydessäni poikkesin katsomaan, olisiko metsässä suppilovahveroita. Ei ollut. Paluumatkalla ihmettelin lumetonta maailmaa.

Onneksi sisällä saattoi luoda tunnelmaa.

Himmeli aattona, eilen vielä lisäilin pieniä (3-senttisistä paloista) osia. Himmelin liikkeen katseleminen on meditaatiota.

Tänä jouluna joulukuusen oksat leikkivät joulukuusta. Oksistossa oli koristeena myös tämä viime vuonna Budapestistä ostamani seimiasetelma. Unikonkotaan rakennettu, 5-senttinen käsien tekemä taideteos.

Miauuuu

2011-12-23T08:35:00.002+02:00

Riitan puutarhan Katti Kononen ymmärtää: On aika ottaa rennosti! Oikein hyvää joulua kaikille. Miauuuuuu!
Merry Christmas! Buon Natale! Auguri!

Askartelua ja omituisuus nro 1

2011-12-20T09:45:00.000+02:00

Mitä, mitä, mitä???

Olkia, olkia, olkia.

Haave,

josta toteutuneena noin kuudesosa! Hidasta puuhaa: ensin oljet liotetaan pari tuntia mäntysuopavedessä, ettei oljet halkea pätkiä leikatessa. (Mäntysuopa antaa oljille kauniin kiillon). Sitten vain saksimaan osasia. Kirjan malliin tarvitaan 24 senttisiä 12 kpl, 12 senttisiä 72 kpl ja 6 senttisiä 432 kpl!!! Ostin pari syksyä sitten kokonaisen ruisolkikuvon, josta puuhaa on riittänyt.

Nyt pyysin talkoisiin pari naapuriakin, jotka eivät koskaan olleet himmeliä askarrelleet. Mutta ei kestänyt kauaakaan, kun hiljaisuuden rikkoi vain muutamia mutinoita, kun sormet kävivät sukkelaan. Ei joutanut juttelemaan, kun aivot raksuttivat kolmiulotteisuuden maailmoissa. Himmeli (pieni tai sitten tuo isompi) toimii tänä vuonna minun joulukuusenani.

Joulutunnelmaa ei ulkoa oikein nyt löydy. Viikossa lumi on sulanut lähes kokonaan, ja nytkin ripottelee vettä. Toista se oli vuosi sitten (kaihon huokaus)!!! Jospas edes aattona...

***
Sain Sojalta tunnustuksen ja haasteen muutama postaus sitten. Pitäsi kertoa viisi omituisuuttani, siis minusta itsestäni. Lähes mahdoton tehtävä, kun enhän minä ole missään suhteessa omituinen. Muista kyllä osaisin kertoa yhtä ja toista!!! Ai jaa, ettette usko! Täytyy sitten ottaa peili kauniiseen käteen ja paljastaa omituisuus kerrallaan.
Omituisuus numero 1:
Olen huono näyttelijä, vaikka joskus se taito voisi olla käyttökelpinen. Kansakoulussa olimme saaneet kotitehtäväksi kirjoittaa kotiaine oravasta. Kun tuli minun vuoroni nousta ylös pulpetin viereen lukemaan aikaan saannokseni, ope varmaan huomasi jotain. Pyysi tulemaan luokseen vihkon kanssa. Kehui kovasti tarinaani, mutta sanoi, että se pitäisi myös kirjoittaa, sillä enhän minä ollut muistanut koko kotiainetta tehdä. Sitä sitten väsäämään koulun jälkeen. Kansakouluaikani ensimmäinen ja viimeinen jälki-istunto, mutta ihan ansaittu, ja koska Eeva-ope osasi käsitellä meikäläistä, huonoa näyttelijää, oikein hanskoin, tykkäsin hänestä aina vain enemmän.
JATKUUUUUU....

Pikkuputiikkeja - joulupukkien pajoja

2011-12-16T09:28:00.001+02:00

Keuruulle on ilmestynyt muutamia mukavia pikku putiikkeja. Tiltalilla on nettikauppakin.

Kaikenlaista itse tuunattua, ja useita mukavia lyhytkursseja.

Puhuin vähän myös pukille...

Toisestakin kaupasta löytyy mm tuunattuja tuotteita.

Tämä hellyttävä Titityy-mökki halusi mukaani. Aarre! Joulukortteja varten. Aikoinaan koulussa tehtiin korteista tämmöisiä askarteluja. Vieläköhän jossain?

Postiin oli asiaa. Samalla tapasin Keuruun tarinankertojan, Eine Joutsijoen. Sain mukaani nimpparilla varustetun Radio Prahan. Yksi läheisistä saa joululukemista. Samalla Eine kertoi, että Katja-tyttärensä (näyttelijä) esiintyy tällä viikolla ohjelmassa Neljän tähden illallinen. Onneksi sarja näkyy huomen aamulla nelosella, sillä juuri Katjan osuus (viikon ensimmäinen) meni minulta ohi silmien. Katja kuului elämääni 80-luvun alussa, kun aloitin opettajan uraani Keuruulla. Ihana lapsi, ihana luokka, ihania muistoja.

Aamulla alkaa pimeys hellittää n klo 10.00. Tämä kuva on parin päivän takaa, jolloin vielä oli lunta ja lisää tuli hiljakseen taivaalta. Nyt maa on enimmäkseen paljas. Vain loskakasoja siellä täällä. Ja ripottelee - vettä! Onneksi ensi viikoksi on luvassa jopa pari astetta pakkasta. Onneksi on kynttilöitä!

Voi, voi

2011-12-14T07:28:00.000+02:00

Oli taas mukava kierrellä kauppoja ja tutkia, mitä hyllyissä on. Tässä kohden täytyi oikein hieraista silmiä. Ei paketin pakettia voita. Kun kyselin asiasta, minulle kerrottiin, että ei ole voita, ei! Ei ole ollut vähään aikaan. Valio ei ehdi toimittaa, ja jos lasti kauppaan tulee, se menee saman tein, kun ihmiset hamstraavat. Norjassa kuulemma voi maksaa kohta yhtä paljon kuin aito kultakimpale!

Nyt minä en kyllä ymmärrä, sillä muita maitotuotteita on hyllyt pullollaan. Valistakaa nyt minua, hyvät ihmiset! Onneksi löysin S-kaupasta virolaista voita, sillä margariinia minä en osta. Jää sitten vaikka leipomiset leipomatta.

Pelottelen/Huvitan itseäni lukemalla eilen R-kipsalta ostamaani kirjaa Aitoa ruokaa - väärentämättömän ruoan opas (Mats-Eric Nilsson). Eilen luin mm oliiviöljy -kappaleen. Joopa, joo! Onneksi minulla on tuota Aitoa, Väärentämätöntä, Laimentamatonta öljyä. Jos kuluttajat toimisivat tuon kirjan mukaan, kauppoihin jäisi paljon tavaraa hyllyihin. Ja onneksi Keuruulla on tuo Vakka, josta voi hankkia edes jotain lähiruokaa.

Mutta nämä hinnat ovat sitten muistoja vain.

Ei tartte ostaa kiivejä noilla hinnoilla. Ainoastaan sitrushedelmiä ostelen, sillä itse poimittuja vitamiineja on oma pakastin pullollaan.

Ei tartte ostaa portugalilaisia vadelmia, á 30 euroa kilo!

Vaikka hämärää aikaa riittää, täytyy alkaa jahdata pölykissoja. Ei muuten, mutta tänään kylään tupsahtaa mm pikkuinen miehenalku, joka voi saada vaatteensa harmaiksi lattialla touhutessaan. Siispä nysväämään.

Kahden maan välillä

2011-12-11T21:34:00.001+02:00

Vuoristomajan maisemissa viime torstaina...

Keuruu eilen ja tänään... Molemmat kuvasarjat otettu molemmin puolin puoltapäivää.

Niin ylivoimaiseksi kävi halu päästä tuttuun ja turvalliseen kotimaahan, että siirsin lentoa viikolla. Sama kone (Norwegian), yhtä edullinen hinta. Alkumatka sujui hyvin, kuten aina ennenkin. Kun istuimme koneessa, kapteeni ilmoitti, että odottelemme lähtöä tunnin verran, koska sää Helsingissä on myrskyinen. Matka Roomasta Helsinkiin sujui sitten lopulta ihan niin kuin aina ennenkin... Tai siis Helsigin ylle. Siinä sitten kiertelimme ja kaartelimme ... ja ihmettelimme, kunnes kapteeni ilmoitti, että polttoaine on loppumassa, joten meidän on lennettävä tankille - Turkuun! Siellä kun myrsky ei olisi niin paha kuin Helsingissä. Tankki täynnä (?) taas taivaalle ja kohti Helsinkiä. Kolmisen tuntia myöhässä laskeuduimme Helsinki-Vantaalle. Koko (vajaa) koneellinen taputti. Ja täytyy nostaa hattua sekä taitaville (norjalaisille) lentäjille että rauhalliselle (virolaiselle) henkilökunnalle. Minkäänlaista paniikkia ei koneessa syntynyt.

Mutta kun matkalaukkuja ei alkanut lähes parin tunnin odottelun jälkeen kuulua, alkoi muutamien matkustajien hermot vinkua. Juttelin ainoan ohi viuhahtaneen kenttähenkilön kanssa, ja hän sanoi, että koko kenttä on kaaoksessa myrskyn takia: lumi ja räntä haittaa kaikkea, koneet eivät pääse ilmaan eikä alas, koneita lennätetään Turkuun tankille, henkilökunta yrittää etsiä oikeita matkalaukkuja oikeille hihnoille jne. Vihdoin, noin klo 21.00 meidän hihna heräsi eloon, ja minäkin sain kaksi(hyvin, hyvin raskasta) matkalaukkua mukaani.

Mutta mitäs nyt? Kaikki jatkoyhteydet Keuruulle olivat menneet aikoja sitten. Menin tutkimaan aikatauluja. Järkevin vaihtoehto oli linja-auto Jyväskylän kautta Keuruulle. Lähtisi aamulla klo 04.40. Hotelliin? Mitä sitä turhaa muutaman tunnin takia rahoja tuhlaamaan. Voisihan sitä kokeilla yötä lentokentälläkin. Oikein hyvä ratkaisu, sillä tutustuin siinä penkillä aikaa viettäessäni oikein mukavaan pohjoisen (nais)ihmiseen. Juttelimme ummet ja lammet, nukuimme vuorotellen, tai siis makasimme silmät kiinni, ja lopuksi joimme minun lähtökahvimme. Hän jäi vielä odottelemaan oman koneensa lähtöä kohti Kemi-Torniota. Suren ainoastaan sitä, että en ottanut yöseuralaiseni nimeä tai osoitetta muistiin, joten - Jos nyt luet tätä, ota ihmeessä yhteyttä spostiini. Kaunis kiitos seurastasi.

Myrsky jatkui koko linja-automatkan ajan, mutta molemmissa linja-autoissa oli todella taitavat ja rauhalliset kuljettajat.

Tämä Aamulehden piirros viime vuodelta VR:n ja linja-autoliikenteen vaikeuksista voisi nyt saada jatkoa lentoliikenteen ongelmista. Luonto kun on niin ennalta arvaamaton.

Joka tapauksessa olen nyt nukkunut edellisenkin yön edestä, viime yönäkin lähes 12 tuntia. Tänään mummo (siis äitini) keitti minulle mainiota kalakeittoa, joten kaikki hyvin. Tämä kaamoskin tuntuu jouluiselta. Ja parin viikon päästä ollaan jo matkalla kohti kevättä.

Che casino

2011-12-05T11:30:00.001+02:00

... sanovat saapasmaalaiset, kun asiat ovat sekaisin. Che casino!
1. Sekaisin on nettiyhteys. (Istun nytkin naapurikylàn nettipisteessa.) Lauantaina menin umpeutuvan sopimuksen kanssa Tim-kauppaan. Kohta tulikin vahvistus - kaikki ok!
Sunnuntaina aukaisin koneen, ja 'porta e stata chiusa', yhteys suljettu! , koska en viestin mukaan ollut maksanut tarpeeksi. Tànààn kumisaapastelin takaisin kauppaan ja olin kyllà aika tuohtunut, koska enhàn minà virhettà ollut tehnyt, vaan myyjà. Tahtoivat lisàà rahaa. Minà sanoin BASTA (riittàà) ja nostin nokkani ja suuntasin ulko-ovelle. Nyt olen siis ilman omaa nettiyhteyttà.
2. Halusin laittaa paketin Suomeen. Kàvin viime viikolla kysymàssà hintoja ja koska minulla oli entisià postimerkkejà aika runsaasti, tein paketista oikein kauniin (semmoisen joita aina teen Suomessa). MUTTA signora postirouva ei hyvàksynyt minun tekelettàni, vaan alkoi pulputtaa kiihkeàsti jotan, josta sain sen verran selvàà, ettei niin voinut tehdà. Minà otin paketin kainalooni ja poistuin hoitamaan tuota ykkòsongelmaa.
3. Koko saapasmaa alkaa olla kaaoksen partaalla. Ammattiyhdistykset uhkaavat yleislakolla. Yksi lakko onkin jo tiedossa. Ensi viikon torstai-perjantaina on 24 tunnin lakko mm rautateillà, joten se junayhteys, jolla minun piti làhteà lentokentàlle, on stop!
Che casino. Tahdon Suomeen! Tahdon Suomeen! Tahdon Suomeen!

Tàmà blogi jàà nyt pàmààràisen pitkàlle tauolle. Toivotan teille kaikille oikein rauhallista itsenàisyyspàivàà.

Askartelua ja urheilua

2011-12-01T12:05:00.000+02:00

Casa mia-lehden joulukuun numero on tàynnà yhtà sun toista. Suurin osa menee minun makuni ulkopuolelle, mutta muutamia voisin itsekin kokeilla.

Minulla vaan on vielà tàmà lumipalloprojektikin kesken. Kàvin naapurikylàn suurimmassa kangaskaupassa kyselemàssà vanua. Noup! Mutta minulle saatiin myytyà tyynyn sisus, josta voisin nyppià vanun palloihini!?! Nyt on muutama pallo MELKEIN valmis. Pienimmàt ovat ihan ok, mutta nuo isoimmat jàtàn suosiolla tàyttàmàttà. Lanka on jotain epàmààràistà. Niissà on hopeakuitua mukana, joten ne vàlkehtevàt kuin lumikiteet. Ei kovin helppoa kutoa, eikà purkaminen onnistu ollenkaan! Yhdestà keràstà tuli mukava mààrà koristeita. Malli on sieltà Amazonista, josta aikaisemmin kerroin.

Ja mikàs se siinà? Ensi vuoden kalenteriin on jo ilmestynyt tietyt merkinnàt. Totta kai formuloiden pàivàmààràt, sillà nyt on tiedossa mielenkiintoinen vuosi, sillà...

... nyt tiedetààn varmasti, ettà Kimi on mukana. Tosin eri tallissa, mità alkuun 'tiedettiin'. Saapasmaalainen lehtikin on innoissaan. Tosin heti ensimmàisessà kappaleessa kerrotaan jààmiehestà, jonka mielestà haastattelut ovat vain ajan hukkaa. Yhdessà lauseessa kiteytetààn saapasmaan kulttuurinen mielipide Kimistà: Hàn ei koskaan olisi ihanteellista seuraa illalliselle, mutta ajaa hàn osaa. Mutta onko se ihme, jos tàssà maassa kieltà osaamattomana jàà seurustelun jalkoihin. Itse olen niin monta kertaa tuntenut itseni 'tyhmàksi', kun en ole mukana pysynyt! Tervetuloa saapasmaalaiset Suomeen kokemaan jotain vastaavaa. Siis jos ette osaa edes auttavasti englantia, suomeahan te ette kuitenkaan useimmat osaa.

Mutta jalkapalloa te kyllà osaatte pelata. Eilen illalla pitkàstà aikaa kylàn naisjoukkue harjoitteli parvekkeeni alapuolella olevalla kentàllà. Klo 21.00 illalla!!!

Huomennako jo joulukuu?

2011-11-30T08:35:00.000+02:00

Luntako? Ei, vaan Teverehàn (Tiber-joki) se siellà karistelee aamu-usvaa silmistààn.

Minà karistelin eilen silmiàni naapurikylàn hedelmà- ja vihanneskojun ààrellà. Ihan elàvià mansikoita! En ostanut, sillà jotenkin ne kuuluvat kesààn. Ainakin makunsa puolesta. Minà ostin taas ison pussin appelsiineja ja mandariineja. Kiivejà oli vielà kotona. Muuten, tiesittehàn, ettà kovat (siis hieman raa'at) kiivit kypsyy nopeasti, jos ne laittaa pariksi pàivàksi muovupussiin omenan kanssa.

Ostin myòs olive al forno, uunioliiveja. Minun suurta herkkuani. Sain ensin maistaa. Hieman outo maku, niinpà kysyin, missà ne oli valmistettu. Ystàvàllinen myyjà luki astian kyljestà: Italiassa valmistettuja KREIKKALAISIA oliiveja. !!!!! Eikò tàssà maassa ole mustia oliiveja oman maan tarpeisiin?????????? Tàhàn vuodenaikaan???? Hyvià, mutta pidàn silti enemmàn saapasmaan pienemmistà olive al fornoista.

Lòytyi joulukuusi, vai mikà tàmà on? Minua kyllà kiinnosti enemmàn tuo vasemmalla ylàkulmassa oleva kello!

Nyt on naku tonttukin puettu. Sai tosin valkoiset vaatteet ja kaverinkin. Vai onkos nàmà nyt sitten lumitonttuja? Tààllà oli maanantai-illan yhdessà TV-visailussa kysymys: Missà maassa pienille saunatontuille (ihan suomenkielellà tuo saunatonttu) ihmiset jàttàvàt iltaisin ruokaa? Ihan oikein, Finlandiahan se. Visailija tiesi - tai pikemminkin arvasi neljàstà vaihtoehdosta. Joten, laittakaa nyt ihmeessà ruokaa pikkuisille saunatontuille. Muutenhan nàmà saapasmaalaiset pettyvàt, jos sattuvat Suomeen tupsahtamaan. Mukavaa, huomenna alkavaa JOULUKUUTA!

Soile-Sea, Aki ja Olli

2011-11-28T13:36:00.000+02:00

Soilehan se tiesi. Onhan hàn itsekin siinà putiikissa kàynyt. Tàytyi ostaa òljykanistereita, sillà tuo suurin, 10 litraa, oli hieman liian suuri minun tarkoituksiini. Nyt on osa òljyà kanisterittu ja osa pullotettu. Arpasormi osui (taas) Seahen. Postia tulossa, kunhan lòydàn jouluaiheisen kortin. Tàstà kylàstà sità ei lòydy.

Joulu nàyttàytyy tààllà nyt vàhàn hassuna: perjantain torilta etsin joulua kuvattavaksi, ja tàssà roikkuu yksi saapasmaan pukeista. Valmiina roikkumaan jostain parvekkeelta tai kiipeilemààn pitkin seinià. Kuva joulusta on minulla hieman erilainen. Kolmen viikon pààstà sità etsin jo keskeltà kaamosta. Nyt otan vielà aurinkoa.

Telkkarissa on viime aikoina puhuttu kahdesta suomalaisesta miehestà, Aki Kaurismàestà ja ...

... Olli Rehnistà (kuvassa pààministeri Montin seurassa). Kaurismàki on tààllà hyvin arvostettu ja Torinon filmifestivaaleilla hànen uutuuttaan ylistettiin niin, ettà tàytyyhàn se mennà katsomaan. Sitten joskus Suomessa. (Jokohan sità esitetààn siellà?) Ainoa hassutus oli se, ettà nàytetyissà pàtkissà nàyttelijàt (suomalaisetkin) puhuivat sujuvaa italiaa, tietysti, sillà useimmat filmithàn tààllà dupataan.

Olli Rehnià kuunnellaan - tai sitten ei. (Pari iltaa sitten minà yritin kuunnella hàntà, kun hàn puhui saapasmaan uutissa - Rai News 24, mutta hànen englantinsa oli semmoista, ettà ymmàrsin paremmin italialaisen tulkin puhetta). Monti kuitenkin kuuntelee, ja tekee muutenkin kaikkensa tàmàn maan pelastamiseksi. Jostain syystà minà alan olla pessimistinen...

Vaikka mistàs sen tietàà - vetàvàthàn Peppone ja Don Camillokin tiukan paikan tullen yhtà kòyttà. (Olli Rehninkin mielilukemistoa) Vaan kuka tàssà sekamelskassa on Peppone ja kuka Don Camillo?

***
Telkkari tuolla taustalla taas varoittaa ostamasta Olio al tartufoa Olio con tartufona, sillà al tarkoittaa keinotekoisilla aromeilla maustettua òljyà ja con òljyà, jossa on tartufon palasia. Tartufo -sieni ei vielà ole voittanut suomalaista herkkutattia - minun keittiòssàni. Kukkarosta puhumattakaan.

***
Bloggeri on pitkàstà aikaa tòkkinyt. Tàmànkin postauksen tekeminen on v - e -n - y - n - y -t!

Shoppailemassa

2011-11-24T17:48:00.001+02:00

Marras-joulukuun aarre. Ettà ovat nyt hyvià ja varmasti tuoreita, sillà onhan Lazio saapasmaan kiivi-keskus. Miksikòhàn Suomessa kiivejà syòdessàni suupielià alkaa kirvellà, mutta ei tààllà? Miksikòhàn???

Toinen tàmàn kauden herkku. Pikkuruiset mandariinit. Ohutkuorisia ja ah niin makeita. Kilo menee pàivàn mittaan niin ettei huomaakaan.

Eikà kaksi ilman kolmatta. Jaksaa làhteà shoppailemaan...

Tuonne noin. Matkaa kertyy edestakaisin viitisen kilometrià; linnuntietà pari.

Ovi auki. Siispà sisààn.

Mitàhàn minà mutkittelin ostamaan? Yhdelle arvanneelle luvassa postikortti. Arvausaikaa seuraavaan postaukseen asti, joka saattaa syntyà milloin vain.

Koko matkan minua varoiteltiin, etten voi metsàstàà, jos mulla ei ole lupaa! No, luvan saaneita tàssà kylàssà riittàà, sillà pauketta on aamuin, illoin ja viikonloppusin. Villejà sikoja jahtaavat, kuin myòs pienempàà riistaa.

Minà metsàstàn villiminttua, siihen minulla on ihan oma lupa. Rinteet ovat nyt monin paikoin violettina nàistà pikku ihanuuksista.

Tàssàpà sità olisi sità oliivien loppupuristusmòssòà. Meidàn kylàn frantoion jàtettà. Lava-auto vaan paikalle, ja putkea pitkin valumaan maanparannusainetta.

On aika cappuccinon, cornetton ja lehden. Ecco L'Europa del 2021, Eurooppa kymmenen vuoden kuluttua, historioitsija Niall Fergusonin miettein: Pohjoismaat ovat muodostaneet oman Pohjoisen liigansa (toivottavasti ajatuksiltaan kaukana saapasmaan tàmàn pàivàn Pohjoisesta Liigasta, Lega nordista), United States of Europa Saksan vetàmànà, Wienin ollessa pààkaupunkina ja kolmantena Reunited Kingdom, Irlanti ja Brittein saaret. Vàlimeren maat ovat silloin vain rikkaitten lomailumaita. Ettà semmoinen tulevaisuuden kuva. No, toisaaltahan osa tuosta ajatelmastahan on jo nyt totta, jos ajattelee nàità seutuja, sillà monilla 'rikkailla' keski- ja pohjoiseurooppalaisilla on jo nyt tààllà toinen koti (lomakoti). Minulla on viime aikoina ollut vahva tunne ajan historiallisuudesta. Jotain muuttuu koko ajan niin nopeasti, ettei mukana tahdo pysyà.

Kymmenen vuotta on kuitenkin pitkà aika, mutta jouluun on enàà vain kuukausi. On pikkutonttujen syntymàaika. Yksi vielà ihan ilkosillaan. Toivotan kaikille oikein rentouttavaa pikkujouluviikonloppua.

Inspiksià

2011-11-21T18:51:00.000+02:00

Tàstà lehdestà tykkààn.

Tykkààn selailla, vaikka en mitààn itse kokeilisikaan. Eikàhàn sità koskaan tiedà, mistà se inspis iskee.

***
Niinhàn siinà kàvi, etten yhtààn kuvaa eilisestà illallisesta ottanut. Oli vain niin mukavaa keskustelua, ettà ruoka (vaikka hyvàà olikin) sai antaa sijaa keskustelulle. Yksi pòydàn ààressà oli oikea Mr B -fani. Huh, huh! Alan ymmàrtàà, mikà siinà miehessà oikein joihinkin saapasmaalaisiin naisiin vetoaa. Ja onhan hàn itse sanonut olevansa mukava ja rikas mies! Tànààn tàmà mukava ja rikas mies on taas oikeudessa teoistaan vastaamassa.

***
Alkaa olla òisin viileàà, làhenee nollaa. Kaipaan kovasti Suomen làmpòisià sisàtiloja. Pàivisin sentààn aurinko làmmittàà oikein mukavasti toppatakin selkàà.

Extra vergine

2011-11-18T06:22:00.001+02:00

Tulivuori? Ei, vaan oliivivuoren kraateri. Eilen vietiin viimeinen satsi frantoioon, puristamoon.

Kraaterista oliivit kulkevat liukuhihnaa pitkin puhdistuksen làpi.

Sitten modernien koneitten làpi.

Tuloksena Sabiinan vihreàà kultaa, varmasti extra vergineà.

Oliivien kivet murkataan ja puristetaan làmmityksen polttoaineeksi, ja loppu mòssò (josta kuva ei onnistunut) kàytetààn maan lannoitteena, sillà oliivista mikààn ei mene hukkaan.

Saanko ylpeànà esitellà minun osuuttani, viisitoista litraa. Kuva otettu eilen illalla keinovalossa, mutta lasipulloista kyllà nàkee herkun kauniin vihreàn vàrin.Tànààn aarretta sitten kuvataan enemmàn, ja tànààn alkaa armoton herkuttelu: ensin piazzan pizzerian leipomon puolelta uunituoretta vaaleaa leipàà, jonka pààlle vihreàà kultaa ja ripaus suolaa. Tààllàhàn leipà useimmiten on làhes suolatonta. Namskis! Illalla nautiskellaan pitemmàn kaavan mukaan: takkaan tuli (muistattehan ne takan reunalla odottavat oliivipuun kappaleet), eilistà vaaleaa leipàà ritilàlle paahtumaan. Sitten leivàt sivellààn valkosipulilla, kuorrutetaan vihreàllà kullalla ja pikkuriikkisellà hyppysellà suolaa ja aaaaaaaaahhhhhhhhhhh!!! (Kuvia luvassa, jos ehdin/muistan niità ottaa!)
Suomeen pakkaan mukaan muutaman litran, joten làhipiiri voi varautua vihreààn joululahjaan.

Tàssà kuvassa on viime vuotista (pullossa) ja viime viikoista (kannussa) òljyà. Tosin OIKEA vàri tuossa kannussa oli vihreàmpàà. Oljy sàilyy hyvànà pari kolme vuotta, jos sità sàilytetààn oikein. Siis suojataan valolta ja ilmalta ja mielellààn lasipuollossa tai teràsastiassa. Onkos muuten Suomessa myytàvissà pulloissa pàivàmààràà? Enpàs ole koskaan tarkistanut. Olettekos te?

***
Saapasmaa sai uuden hallituksen, mutta kuherrusaika on kuiteskin jo nyt ollut aika lailla ajatuksia heràttàvà. Yksi puolue (Lega) nosti heti maitonsa. He kun halauvat irrottatua ihan omaksi valtakunnakseen. Ja kuten arvata saattoi, Mr B on taas elementissààn. Tukee kyllà Montin ns virkamieshallistusta parlamentissa, mutta sen ulkopuolella uhoaa uuden hallituksen kestàvàn niin kauan, kun hànen ryhmànsà (Pdl) haluaa. Hohhoijaa... Siis luvassa paljon vàrià uuden (harmaan) arvokkaan hallituksen taipaleelle.

***
Edellisen postauksen lumipallo-ohjeet lòydàtte kommenttilootan viimeisistà kommenteista. Helena làhetti (kiitos taas) infoa, jota voivat kàyttàà ne, jotka selviàvàt ilman kuvallista ohjetta, ja minun ohjeeni vie teidàt Amazonin ihmeelliseen maailmaan. Sieltà lòytyy kuvakaava yhdelle puikolle. Tyòhàn tehdààn viidellà puikolla. Minulta lòytyi lankalaatikon pohjalta valkoista lankaa, jossa on mukana hopeakuitua, siis ihan omiaan lumipalloiksi. Tàytettà vailla on nyt seitsemàn vàlkehtivàà ja kolme ihan valkoista palloa. Olen muunnellut ohjetta niin, ettà olen saanut aikaan kolmen kokoisia palloja. Kuvia luvassa, kunhan lòydàn sopiva tàytettà. Naapurikylàn lankakaupoissa ei moista kummajaista ole.

Uusia tuttavuuksia

2011-11-13T18:15:00.000+02:00

Minàkin olen hurahtanut. www.arne-carlos.com En ole heidàn kirjaansa nàhnyt, mutta Amazonin sivuilta lòytyi peruskaava, jota kokeilin. Helppo nakki. Nyt tàytyy vain hankkia tàytettà, ja ensimmàinen, luminen joulupallo on koristelua vaille. Ajattelin nimittàin koristella vasta muuten valmiin pallon silmukoimalla tai jollain muulla pistoin, sillà sain taas lankoja, joille pitàà keksià jatkokàyttòà. Ja on joulukin jo ensi kuussa.

Joulun tulon nàkee myòs jo kaupoissa. Panettoneja, joulukakkuja, on joka làhtòòn. Viime vuonna vein Suomeen tuon Limoncello-kakun. Hyvàà oli. Ja riittàvàà. Ja ennen kaikkea kestàvàà, sillà on kakku niin kaikenmoisilla sàilòntàaineilla kyllàstetty.

Koska en ole niinkààn makean perààn, silmàni iskeytyivàt aivan uuteen tuttavuuteen. Sen ostin heti.

Ja heti maistamaan...

... ja suuresti pettymààn. Suolaton panettone on vain pohja itse tàytteiden lisààmiselle!!! Voihan hitsi, hitsien hitsi.

Onneksi maisemiin ei tarvinnut pettyà tàllàkààn kertaa.

***
Ei voi mestarikaan aina onnistua. Kun Vettel tànààn Abu Dhabissa kurvasi pois radalta heti ensimmàisellà kierroksella, minà siirryin seuramaan pàivàn politiikkaa. Eilen illalla Roomassa juhlittiin yhtà railakkaasti kuin aikoinaan jalkapallon maailmanmestaruutta. Eli tàysin rinnoin. Bye-bye, Silvio. Hieman sààlitti, kun Mr B joutui poistumaan presidentin luota takaovesta, turvallisuuden vuoksi, sillà kansa oli sillà tuulella, ettà olisi voinut sattua vaikka mità. Mutta sità niittàà, mità kylvàà. Nyt odotellaan uuden hallituksen nimittàmisestà - minà hetkenà hyvànsà. Minà toivon kaikesta sydàmestàni onnea Napolitanille ja Montille sekà heidàn suunnitelmilleen.

Numeroita ja tupaantuliaisia

2011-11-11T17:06:00.001+02:00

11.11.11 Mukavan nàkòinen pàivàmààrà ja mukavan nàkòistà kun katselee ikkunasta ulos: aurinko paistaa niin làmpòisesti, ettà sisàllà on làmpimàmpàà, jos pitàà ikkunaa auki! Illalla sitten viilenee. Silloin on takkatulen aika. Kastanjoita on vielà.

14 - 19 - 435 - 70
Ahertamisen lukuja, joita Seija-systeri edellisen postauksen kommentissaan kysyi: 14 poimijaa 19 laatikollista, 435 kg oliiveja, 70 litraa òljyà. Vielà unohtui se kuinka monta puuta putsattiin, mutta ensi tiistaina ja keskiviikkona homma jatkuu, joten sitten tiedàn. Ystàvàt odottivat VAIN 300 kiloa koko syksystà, mutta jo nyt on 75 % viime vuodesta, joten ei pòllòmpàà, vai mità.

1 - toivottavasti, oletettavasti, melko varmasti, vihdoinkin. Siis jàljellà olevia pàivià Mr B:llà valtakunnan napana. Huomenna on viimeinen àànestys maan vakauttamislistasta, ja sitten Ciao Silvio! ja Benvenuto il signor Monti, jonka presidentti Napolitano toissa pàivànà nimitti elinikàiseksi senaattoriksi. Eilen presidentti piti Villa Lantessa (L'accademia della Finlandia) hienon puheen ja mm kehui Suomea ja maittemme suhteita. Kuulijoiden joukossa oli Olli Rehnkin, joka revohkansa oli tutkimassa Italian taloudellista tilannetta. Rinta rottingilla sità puhetta kuuntelin. Suomea pidetààn tààllà yhà enemmàn Euroopan Onnelana. Olen tismalleen samaa mieltà.

Tàllà ystàvien parvekkeella, Casperiassa, kilisteltiin sekà tupaantuliaisia ettà maan uutta toiveikasta tilannetta.

Kelpaa tàhàn tuoliin istahtaa vaikkapa ihailemaan maisemia.

Australialaiset ystàvàt muuttivat tààltà vuoristokylàstà tuonne kahdeksan kilometrin pààhàn, Casperiaan. Kansainvàlisimmille vesille. Nyt heidàn entinen kotinsa tuossa naapurissa on myytàvànà. Jos joku teistà kaipaa nàihin maisemiin, nyt on kaunis ja hyvin hoidettu koti kaupan ja ihan kohtuuhintaan. Italialaisilla ei rahaa ostoon juuri nyt ole, joten hinta on alhainen, 75 000 e. Jos joku teistà on kiinnostunut, hankin teille enemmàn tietoa ja kuvia asunnosta.

Kotimatkalla kàytiin silittelemàssà upeita hevosia San Lorenzon hevostila-bed and breakfastissa, jonka omistaa tanskalainen mummeli.

Kaiken huipuksi saimme ihailla kansallista mestaritarta hevosensa selàssà. Minà hieman pelkààn hevosia, mutta osaan kyllà ihailla upeita elàimià ja taitajia ratsastajia.

Grazie Lucia e Elena.

Maailmassa on monta ihmeellistà asiaa

2011-11-09T16:36:00.000+02:00

Olen jo kauan halunnut ikuistaa tàmàn manòòverin tuolta naapurikylàstà, Roccanticasta. Piazzan pààssà on pieni alue varattu linja-autojen kààntymispaikaksi, ja parhaimmat kuskit selviàvàt yhdellà peruutuksella. Kun ensimmàisen kerran istuin autossa, pelkàsin kuollakseni, sillà muurin takana on kymmenien metrien suoraa pudotusta. Entà jos auton jarrut eivàt pidakààn? Entà jos kuski painaakin vahingossa kaasua jarrun sijaan? Nyt minà vain enàà lasken, kuinka monta peruutusta tarvitaan.

Eilen bussailin Roccantican kautta Casperiaan, seutukunnan kansainvàlisimpààn pikku kylààn. Tukholmaan on siis 2517 km. Tarkka mitta. Keuruulle n 3000 km. Sità ei viitassa này. Se nàkyi toissa kesànà auton mittarissa. Casperiassa asuu paljon englantilaisia, hollantilaisia, amerikkalaisia, australialaisia, tanskalaisia ... , mutta ei yhtààn saksalaista. Saksalaisia ei nàillà seuduilla vielàkààn oikein toivoteta tervetulleiksi. Sota on jàttànyt kipeàt arvet.

Minulla oli asiaa tànne, kylàn mainioon sekatavarakauppaan.

Ostamaan kuohuviinià. Olihan tiedossa jotain juhlittavaa. Nyt on pullo tyhjà, sillà vihdoinkin Mr B ymmàrsi, tai oikeammin hànen annettiin ymmàrtàà, ettà hànen aikansa on ohi. On aika alkaa pestà saapasmaata sisàltà ja ulkoa. Toivottavasti pesu on nopeaa ja tehokasta, sillà tàmà maa ansaitsee sen.

En minà ole sisàllà riehunut, vaan jahdannut muurahaisia, sillà uusien takkapuiden lisukkeena sain yhden puun, joka vilisi pikkuisia touhuilijoita. Mutta kun en halunnut niità joka paikkaan, ripottelin niiden kulkureitille talkkia. Tehokasta. Toisaalta en kyllà tiedà, kuinka iso keko sitten puitten alta paljastuu...

... sitten kun esimerkiksi kastanjoita on paahdettu tai kun ilmat muuttuvat viileiksi. Toistaiseksi on ollut làmmintà, sekà pàivàllà ettà yòllà. Keskimààrin 20 astetta. Nytkin aurinko porottaa... Tuossa takan reunalla on muuten oliivipuuta odottelemassa tuleen pààsyà. JOS minulla olisi saha, ja JOS jopa osaisin sità tàhàn kovaan puuhun kàyttàà, en kyllà hennoisi tuota puuta polttaa, vaan sahata siità vaikkapa lautasten alusia tms.

Sabiinan kultaa

2011-11-07T10:30:00.001+02:00

Kahden pàivàn urakan tuloksena 19 laatikolista Sabiinan kullan aineksia. Tànà vuonna piti olla heikohdo satovuosi viime vuoden upean tuloksen jàlkeen, mutta ainakaan tàmàn oliivilehdon sato ei juuri viime vuotiselle hàvià. Mutta kypsempià (mustempia) oliivit tànà vuonna ovat kuuman ja kuivan kesàn tuloksena. Jotkut eivàt poimi tànà syksynà ollenkaan, koska edellistàkin òljyà on vielà runsaasti. Ylemmàn kuvan jàttioliiveista voi tehdà minun ehdotonta herkkuani Olive ascolane, tàytettyjàoliiveja. Silloin kun ne ovat vihreità. Nyt jàttiksetkin sekoitettiin muihin oliiveihin.

Ensin puu tutkitaan. Jos oliiveissa ei này pikkuisia koloja merkkinà siità, ettà parin millin madot olisivat ehtineet herkuttelemaan ennen poimijoita, ...

... verkot viritellààn puiden juurelle ja ...

... tehojumppa voi alkaa! Launataina ahkeroimme yhteensà viitisen tuntia ja sunnuntaina noin kolme, sillà yòllà ylitse pyyhàltànyt ukkosrintama oli kastellut maan. Pienet sadekuurot eivàt poimimista estàneet kumpanakaan pàivànà. Paljon puita jài vielà poimimatta, joten mikàli sàiden haltia suo, homma jatkuu viikon kuluttua.

Sen sijaan talon ohi kulkeva tie oli yòllà muuttunut autojen pesupaikaksi. Toissa kevàànàhàn tie tàllà kohtaa romahti vuorilta tulevan vesimassan alle ja vei mukanaan ystàvienkin oliivipuista aikamoisen osan. Kun tie viime vuoden syksynà saatiin korjattua, oli ehkà jossain tullut suunnitteluvirhe, kun vesi ei nyt pààse kunnolla pois tieltà. Ja syysmyrskyt ovat vasta alkaneet...

Tànààn oliivit viedààn puristettavaksi frantoioon, jotka elàvàt nyt vuoden kiivainta aikaa. Voitte varmaan kuvitella linja-autokuskien tuskaa, kun he tàssàkin mutkassa yrittàvàt vekslata pitkàn kulkuneuvonsa selville vesille!

Meikàlàisellà hiki valuisi jo pikku autonkin ratin takana. No, tànààn kuskien ei tarvitse hermoilla, sillà linja-autot eivàt nyt kulje. On lakko!!! Vaihteeksi.

With this rose from your garden I will say Thank you (Y and J) for the two wonderful days!

Pikkujuttujen sanojen ààrellà

2011-11-04T21:47:00.002+02:00

Pikkujutut antoi minulle sanoja mietittàvàksi. Tàssàpà ne ovat:

KOTI on tullut aina vain tàrkeàmmàksi paikaksi. Kaksi KOTIA ja niiden vàlià kulkeva kolmas KOTI - matkalaukku - ei ole moittimista. Kun toisessa alkaa pimeà aika syksyllà tai loska kevààllà, voi pakata kolmannen KODIN ja lennàhtàà toiseen, jossa ainakin aina on enemmàn valoa. Mità nyt taas talviaikaan siirryttàessà pimeà tulee tànnekin aikaisemmin (n klo 17.00). Aamulla valoisuus alkaa jo n klo 7.00. Tàmà maasta toiseen liikkuminen on saanut aikaan sen, ettà viihdyn aina vain paremmin ihan omissa oloissani - KOTONA on niin mukava olla. Kahdessa KODISSA, kolmas on liian ahdas.

Tàssàpà osa sità kolmatta kotia. LAUKKUJA nyt ihan tyhjillààn. Mutta 16.12. ne ovat ihan tàynnà - yhtà sun toista. Meridiana ja Finnair eivàt vaihteeksi leiki samalla hiekkalaatikolla, vaan yhdensuuntainen lento sinivalkoisin siivin olisi maksanut làhes tonnin. Kun Maire-serkku kehui matkaansa Norwegianin siivillà, varasin lipun pohjoisen rajanaapurin lipun alta. Lentolippu n 70 e ja matkaLAUKKU à 20 kg 10 e. JA mukaan saa ottaa KAKSI matkaLAUKKUA ja kàsitavarat, joten nyt voi mukaan pakata paljon òljyà, oliiveja yms. Onneksi LAUKKUNI ovat peràssà vedettàvià.

Kolmas sana on PERUNA. Tàmà ei ole peruna, mutta sen mukula on ihan perunan nàkòinen. Tien posket ja metsàt ovat nyt tàynnà villisyklaameja. Kaivoin kerran sen mukuloita ja laitoin kukkapurkkiin. Kukkivat upeasti, mutta kun halusin vaihtaa purkkiin muitakin kukkia, syklaameja pukkasi vain jatkuvasti. Jaksaa puskea lehteà ihan pienestàkin mukulanpalasta. UuniPERUNA on yksi herkuistani. Perunat viipaloidaan veneen muotoisiksi. Ripotellaan òljyà ja suolaa ja laitetaan uuniin muhimaan. Yksinkertaista ja yksinkertaisen hyvàà.

SADE. Sateessa ja suojassa. Nàmà soturit matkalla aamucappuccinolle kertovat karua kieltààn sateiden mukana alastulevista saasteista. SADE on siunaus ja SADE on kirous. Tànààn sadetta kirosi erityisesti Genova, jossa tulvissa ja maanvyòryissà on tàhàn asti tulleiden uutisten mukaan kuolluy seitsemàn ihmistà, joista kolme lapsia. Liguriaa tosiaan SADE nyt koettelee. Viime viikolla kuoli 10 ja kateissa on vielà kolme. Kuitenkin SADE on toisaalta tàmàn maan siunaus. Ilman SADETTA ei tàmà maa olisi niin tàynnà kaikkia luonnonantimia. Nyt on vuorossa mm viinirypàleet, erilaiset kaalit ja monenlaiset talvisalaatit. Huomenna alkaa minun kohdallani Sabinan tàrkeimmàn luonnonantimen, oliivien poiminta, jos SADE ei tule esteeksi. Sààmiehet/naiset ovat kyllà ennustaneet huomiseksi koiranilmaa. Varaudun kumppareilla ja SATEEN pitàvàllà takilla. Toivotaan parasta. Tàmàn vuoden sato ei kuitenkaan ole viime vuoden veroinen mààràltààn. Laatu on varmaan exrta vergine.

Viides sana on KADET (kàdet). Kuvassa nàkyvàllà, vaaleapukuisella naisella on KADESSAAN keppiharava, jolla hàn haravoi puusta oliiveja. Alle on viritetty verkko, johon oliivit putoavat. Sitten KASIN puhdistetaan liiat roskat ja oksat pois, jotta saalis voidaan viedà mielellààn jo samana pàivànà òljynpuristamoon (frantoio). KADET ovat minulle aivojen jatke. Opin kaiken parhaiten, jos saan tehdà asioita KASIN, siis KASITELLA asioita. Pelkàn kuulon perusteella en opi juuri mitààn. Kuitenkin aikoinaan koulussa piti vain istua hiljaa paikoillaan ja kuunnella opettajien puhetta. Ilmankos minà aina keksi kaikkea muuta puuhaa opettajien mieliharmiksi!!!

Pyhàpàivà

2011-11-02T09:19:00.000+02:00

Marraskuun ensimmàinen pàivà on saapasmaassa aina pyhàpàivà, vastaa meidàn pyhàinmiestenpàivàà. Nyt olikin pitkà vapaa, sillà maanantainakin koulut ja monet muutkin instanssit olivat kiinni. Kaupat olivat kuitenin auki normaalisti. Hyvà pàivà kylàillà.

Illalla kotiuduin sitten monenlaisten aarteiden kanssa. Kuvassa on pikku lusikka, jotta nàette noiden sòpòjen munakoisojen koon. Ja voi mikà maku noissa tomaateissa on. Sipuleista tulee kohta sipulikeittoa ja parvekkeen (yòn) viileydessà odottaa lanttuja. Kaikki varmasti luomua. Lanttulaatikkoa luvassa myòs vihannesten kasvattajalle. Pààsee Suomen jouluherkkujen makuun hànkin.

Nàissà maisemissa kului eilinen pàivà. Tiber-joki ( il fiume Tevere) kiemurtelee kohti Isoa Kylàà (Roomaa), ja jos suurennatte kuvaa, nàette kuvan ylàreunan keskikohdilla A1, eli moottoritien Roomasta Firenzeen.

Cappucino-kahville kuljetaan ohi koulun (pieni nurkka nàkyy vasemmalla), ohi kunnantalon (keltaikkunainen rakennus heti oikealla), tuonne autojen luo, puiden katveeseen. Vein samalla Suomesta tuomani Lappi-magneetin kahvilaan. Olivat sità kauan toivoneet. Ostettu lentokentàltà, kun Keuruulta ei moista kapistusta lòytynyt mistààn. Joulupukkikin oli niin amerikkalaisen nàkòinen, mutta ei ollut valinnan varaa kentàllàkààn. Kesàisistà magneeteista puhumattakaan.

Sitten takaisin tuonne 1100-luvulta olevaan linnoituksen muurien sisàlle. Linnan muurissa on mainos, jossa kerrotaan, mità kaikkea itse linna tarjoaa: ravintolaa, tilaa pitàà bileità, majoitusta... Minun mielestàni mainos kyllà rumentaa muuten kaunista nàkymàà.

Sen sijaan tàmà parveke linnan tornin kupeessa hivelee silmàà - aina.

Kuin myòs tàmà jàlkikasvun kotikatu.

Entàs tàmà kodin karvapallo! Minut adoptoinut Mustis (musta kissa) ei halua kuviin, vaan pelkàà kameraa, mutta syli kyllà kelpaa.

Miauuuuu...

Tààllà taas ollaan - netin ihmemaassa

2011-10-30T18:45:00.001+02:00

Làppàri palasi bittitohtorilasta. Entistà ehompana. Nyt voin jopa kommentoita teidàn postauksiinne, mità en ole koko kuukauden tààllà-olo-aikana pystynyt tekemààn. Olen lukenut nettilehtià ja jopa googlannut tietoja. Apuna nopeuteen on ollut tuo jatkojohto tuohon nettiavaimeen. (Làppàrin alareunan kultakutrille ja koko hànen huonekunnalleen toivotan paljon onnea uuteen kotiin!)

Googletuksen viimeisin sana on ollut KAURAJAUHOT. Sain nimittàin 5 kg kaurajauhoja, enkà oikein tiedà, mità kaikkea niistà voisi tehdà. Kauraleipààn kun ohjeissa luetellaan kaurahiutaleita ei -jauhoja. Lòysin ohjeen kauravelliin, mutta enpà juuri muuhun. Nyt googlaan teità: Mihin te olette kàyttàneet/kuulleet kàytettàvàn kauraJAUHOJA? Aion kyllà sekoittaa niità vàhàn ruisjauhoihin, mutta mihin muuhun. Kaurahan on erittàin terveellinen vilja.

Ruisleipà ja (omin pikku kàtòsin poimimistani keuruulaisista sienistà valmistettu) herkkutattikeitto ovat aina olleet kavereita. Tàssà versiossa leipà on paahdettu ja palasteltu keiton joukkoon. Sain synttàrilahjaksi (toivomani) leivànpaahtimen, koska haluan tuoksutella ruisleivàn tuoksua mahdollisimman usein. Eihàn sità nyt joka pàivà ruisleipàà leivota, mutta pakkasesta paahtimeen ja tuoksu on kuin juuri uunista otetun leivàn. Sienikeiton paras mauste mielestàni on tilli. Toin sità taas Suomesta, sillà tààllàhàn sità ei tunnetta. Ainakaan nàillà seuduilla. Yritin kerran kasvattaa sità parvekkeella, mutta eipà onnistunut. Keitossa on myòs purkillinen tuomaani tilli-mustapippurijuustoa. Plus punasipulia, kermaa, suolaa ja mustapippuria. Ei muuta. Paitsi ettà aina aluksi haudutan òljytilkassa pari valkosipulinkynttà, jotka sitten otan pois. Kelpais varmaan teillekin!

Taas pilvessà. Sàà on ollut viime pàivinù syksyisen oikullinen: aurinko paistaa ja làmpòmittari kipuaa yli 20 asteen tai sitten sataa, sataa ja sataa. Keskiviikkona piti viedà làppàri Fiano Romanin tohtorilaan ja sitten suunnata kohti Isoa Kylàà (Roomaa), mutta eihàn tuonne koiranilmaan viitsinyt làhteà. Roomaan oli sità paitsi annettu varoitus làhestyvàstà myrskystà ja varmaan monella oli vielà tuoreessa muistissa viikon takainen tulva. Pahiten menneen viikon myrsky koetteli Liguriaa ja Toskanan rannikkoa. Kahdeksan kuollutta on lòytynyt ja vielà on monta kateissa. Telkkarissa nàytetààn usein kuvia ennen ja jàlkeen, joista selviàà, kuinka pahasti mutavyòryt ja vesimassat ovat alueita koetelleet. Olin kymmenisen vuotta sitten liperilàisten opettajien 'tulkkina' Aullassa, joka nyt on yksi tuhon alla olevista kylistà. Surullista.

Viikon etupàà...

... ja sen takapàà! Perjantaina naapurikylàstà palatessani keskellà vilkkainta visteystà oli pikkuinen Kameli Kemeli! Ihan livenà. Peràkàrryn lavalla. Mainostamassa Aitoa (!?) Monte Carlon Sirkusta, joka oli saapunut ihmetyttàmààn seudun alkuasukkaita. Onneksi oli taas kamera mukana. Ei, minua ei se sirkus kiinnosta, mutta tuo pikkuinen eràmaan laiva kyllàkin. Vahinko, ettà oli jo linja-autossa. Olisin mieluusti tutustunut pikkuiseen làhemmin.

Ei, en minà ole saanut kissaa kaveriksi. Tykkààn kyllà kovasti kissoista, mutta tàmà liikkuva elàmàntapani ei sovi kissalle. Sità paitsi pitàisi asua maanpinnan tasolla, jotta mirri voisi elàà normaalia hiirià ja (ikàvà kyllà) pikkulintuja jahtaavaa elàmàà. Siis ei kissanruokaa, vaan ...

... takan sytykkeità. Tàmàn pàivàn pààpuuha oli takkapuushow: jàlkikasvu toi pikkuautonsa takakontillisen isompia ja pienempià puita. Haettiin tuttavien carriola (kottikàrryt), joilla puut rahdattiin alakerran sisàpuolelle. Niità sitten kanniskellaan koko ensi viikko pikku hiljaa sisàlle. Aina vàlillà piipahdin katsomassa, miten Vettel pesi taas muut kuskit mennen tullen. Ihmemies. Mielenkiintoista nàhdà, miten kaverukset (Vettel ja Kimi) ensi vuonna ajavat. Ei taida auttaa minua nyt sukulaisuus, vaan uskon Vettelin olevan ensi vuodenkin mestari.

***
Vaikka netti nyt toimii kuin enkeli, tàmàn postauksen tekemiseen meni pari tuntia!!!

Paljon onnea vaan ...

2011-10-25T18:50:00.001+03:00

Mentiin meren rannalle juhlistamaan mm. YK:n pàivàà. Yllà olevat aarteet olivat ...

Sass'Artin kaupassa Santa Severan linnan pihassa, Santa Marinellassa.

Linnan restaurointi jatkuu, jatkuu, jatkuu...

Toivottavasti joskus pààsee tutustumaan, mità muinaisesta etruskien satamalinnoituksesta on lòytynyt.

Tàllà retkellà emme olleet piknikillà, vaan nautiskeltiin ihan toisten valmistamia herkkuja. En varmaan koskaan kyllàsty sinisimpukoihin. JOS ne on hyvin valmistettu. Nàmà olivat.

Ruokaa sulateltiin kàvelemàllà ihanteellisessa sààssà. JOS tàstà làhtisi uimaan, pààyisi Korsikaan. Emme làhteneet.

Niin on taas yksi vuosi takana. Toivottavasti edessà on vielà monia. YK:lla ja minulla.

***
Huomenna tietsikka làhtee bittitohtorin tutkittavaksi. Blogiin tulee tauko, ainakin kuvien osalta.

Uutisia ja viisi sanaa Minnalta

2011-10-21T16:53:00.001+03:00

Viime lauantaina Rooma oli kuin sodan keskellà. Rauhallisena alkanut mielenosoitus (n 280 000 osallistujaa) pààttyi ns Black blocin hulinointiin. Yli sata haavottui, erilaisia liikkeità tuhottiin, autoja poltettiin jne. Sen jàlkeen ei ole ollut pàivààkààn, ettei tiedotusvàlineissà olisi puitu asiaa puolelta ja toiselta.

Toissapàivànà Rooma oli luonnon armoilla. Yòllà oli satanut niin paljon vettà kuin normaalisti koko lokakuussa. Osa metrosta ja linja-autoliikenteestà oli stop, useat kodit ja liikkeet tuhoutuivat niihin tulvineista vesistà. Nyt etsitààn kiivaasti syyllisià: Miksi Rooman viemàreità ei saada kuntoon?

Toissayònà heràsin n klo 02.00 kovaan paukaukseen. Pomppasin ylòs sàngystà. Koko maailma tuntui olevan yhtà jyrinàà ja salamointia. Usean pàivàn ajan jatkuneet hirmutuulet olivat nyt nostattaneet kunnon myràkàn. Ukkosmyrsky jatkui aamuun asti. Komeaa katseltavaa, vaikka ihan korvan juuressa paukkui. Parveke on nyt aika kurjan nàkòinen. Tuo iso purkki on jo pystyssà. Kaatuessaan oli tuhonnut vanhan salviaruukun. Nyt uusi taimi odottaa istuttamista entisen tilalle.

Kaameimmat uutiset ilmestyivàt kuitenkin eilen TV-ruutuun: Libyan entisen johtajan viimeiset elinhetket olivat tàhàn astisen elàmàni raaimmat uutiskuvat. Ja ihan koko pàivàn. Toivottavasti kovin monet lapset eivàt saaneet niità katsoa.

Sain Minnalta jokin aikaa sitten viisi sanaa. Mità ne minulle tuovat mieleen? Nàmà syklaamit laitan nyt sanojen kera Minnalle.

MATKALAUKKU on oikeastaan minun kolmas kotini. Siellà on kaikki tàrkeà Suomesta saapasmaahan ja pàinvastoin. Tulli on yleensà kiinnostunut vain kàsimatkatavaroistani, ei niinkààn matkalaukusta, jota he eivàt ilmeisesti tutki. Matkalaukkuni on jo vanha. Kulkenut Suomen ja saapasmaan vàlià noin 40 kertaa. Ja tulee vielà kulkemaan monta, monta kertaa - toivottavasti. Oikein luotettava matkakumppani. Ainoa huono puoli on se, ettà se on tuhottoman raskas mukana raahattava!!! Mutta sehàn on ihan minun oma syyni.

SUUNNITTELU oli tyòelàmàni yksi tàrkeimmistà sanoista. Opiskeluaikoinani minun oli suunniteltava jopa se, mità kysyisin oppilailta ja myòs se, mità he kysymykseeni vastasivat jne. Hoh-hoijaa. Oikein Pavlovin koiran elàmààn tutustumista. Myòhemmin ymmàrsin, ettà ennen kuin suunnittelen koulutyòtàni, olisi minun tiedettàvà yhtà ja toista oppilaistani ja heidàn tiedoistaan ja taidoistaan. Johan alkoi homma pelittàà. Nyt elàkkeellà ei minun tarvitse suunnitella juuri mitààn - onneksi. Kun minulta nyt kysytààn, milloin aion mennà taakaisin Suomeen, sanon En tiedà. En ole suunnitellut!

VENE tuo aina mieleen isàni. He olivat erottamattomat muikkujen ym kalojen saalistuksessa. Toisaalta veneretki Caprin Siniseen luolaan on aivan omaa luokkaansa. Vain soutaja ja me kaksi turistia. Unohtumatonta.

SIENET ovat intohimoni. Tai oikeammin sanottuna sienten metsàstys. Minun koko olemukseni kuulemma muuttuu, kun lòydàn ensimmàisen saaliin! Ostin kirjan Sienten poiminnan filosofia, jotta ymmàrtàisin, mità minussa oikein sieni(/marja)metsàssà tapahtuu. Mielenkiintoista luettavaa.

LIEMI -sanasta tulee mieleen se, kuinka monessa liemessà oikeastaan olenkaan muhinut! Mutta eikòs hyvàn keitoksen tàydykin muhia ja kunnolla. Siispà antaa liemen vaan muhia - edelleen.

***
Jos joku teistà haluaa minulta viisi sanaa, laittakaa viesti tàmàn postauksen kommenttilootaan. Minà sitten keksimààn. Jos nimittàin saan netin auki. Olenkohan minà suuressa viisaudessani lastannut tàmàn pienen koneen selkààn liikaa ohjelmia? Mutta kun minà en osaa niità ohjelmia poistaakaan. Vai olisikohan jo aika vaihtaa koko tietsikka?

Serkkua kyydissà

2011-10-19T10:14:00.000+03:00

Meinaa tòkkià!!! Siis tàmà bloggaaminen. Edellisen postauksen vastauksessani kerroin jo, miksi en ole postauksia tms làhetellyt, ja nyt olen istunut reilun tunnin ja yrittànyt saada uutta postausta edes alkuun. Kuvan lisààminen onnistui joten kuten, mutta tekstin saaminen kuvan alle oikeaan kohtaan otti tiukille. Ai miksikò? No, oletettavasti olin sormeillut ylàpalkin JOTAIN linkkià niin, ettà koko kirjoittaminen tòksàhti. Olen minà nero!!!

Onneksi nuo kuvan hedelmàt auttavat pahimmassa hàdàssà. Pienemmàt varsinkin. Ovat niità uva fragoleita eli mansikkarypàleità. Siis maistuvat mansikoille, mutta ovat rypàleità. Nuo isommat ovat sitten niità normaalin kokoisia. Olen nyt nautiskellut kauden herkuista joka pàivà.

Tàmmòinen oksa ostettiin eilen naapurikylàstà. Kelpasi nàità laittaa Maire-serkulle evààksi kotimatkaa varten.

Hamsteria ei sen sijaan ole nyt nàiden kahden viikon aikana onnistunut tàssà puuhassa. Ei vaikka sukua on ollut auttamassa. Ei yhtààn liinaa tms sellaista ole kannettu kotiin. Ei vaikka olen nyt tonkinut neljàà kertaa eri toripòytià. Toisaalta, onhan niità minulla varastossa pitemmàksiki aikaa.

Sen sijaan lòysin kirppikseltà kuvan vàlikausitakin. Ensiksi nàin ihanat napit ja olisin ostanut takin ihan nappien takia. Mutta kun vaate oli ihan kuin minulle tehty, kaupat oli helppo solmia. Tàssà sen sijaan olen jo taimien kimpussa. Kyllàhàn minulla upea salvia parvekkeella oli, mutta muutaman pàivàn takaise,t usean pàivàn ja yòn kestàneet hirmuiset tuulet tekivàt tuhojaan. Iso ruusu-neilikka-maljakòynnòsruukku oli yhtenà yònà kaatunut ja katkonut entisestà salviasta isoja oksia. Salviavoisula on kerrassaan maukasta erilaisten pastanyyttien kastikkeena, vai mità Maire?

Ei, minà en ole tàssà ostamassa porchettaa, vartaassa paistettua possua. Kyllà se minun herkkuani on, mutta viime aikoina olen ollut ihan kasvissyòjàlinjalla. Mutta ylihuomenna kyllà ostan tuota herkkua. Tulee ihan joulukinkku mieleen. Mità nyt tàssà possussa on mausteena paljon rosmariinia.

Sen sijaan juustoja ostettiin. Kahta sorttia. Sardinialaista pecorinoa ja ranskalaista sinihomejuustoa. Pikkuinen pala niità ja pààlle omatekoista persikka-omenahilloa. Namskista vaan.

Minàkò saanut Jamieltà kortin? Oikein nimmarilla ja pusuilla. Kunpa olisinkin. Tàmà kortti lòytyy Farfa-luostarin alueella olevan ravintolan seinàltà. Jamiehàn oli Italian matkallaan Farfan luostarin munkkien vieraana, opettamassa heille ruoanlaittoa. Olen siità kertonutkin aikaisemmin. Yhden munkeista nàin sunnuntaina luostarin kirkossa rukoilemassa. Hànet, jonka Jamie nimitti puutarhan vastaavaksi. En kuitenkaan uskaltanut mennà munkkia hàiritsemààn, vaikka kuinka halutti kysyà, miten hànen homma oli sujunut.

Tàssà on nyt viikon verran oikein suvun voimalla yritetty tunnistaa vastapàisen talon uusimpia kotielàimià. Yksi meistà kolmesta pitàà niità vuohina ja kaksi kolmesta lampaina. Mitàs sanotte? Mità elàimià? Ei tuo ylempànà oleva koira, vaan nuo, mità tuo koira aina mielellààn vahtaa. Fiano Romano -kortti luvassa.

Tapahtui nàinà pàivinà...

2011-10-13T16:15:00.000+03:00

Arvaattekos, mikà tàmà on? Laitan yhdelle arvanneelle (oikein tai sinne pàin edes) postikortin seruraavasta kylàstà/kaupungista, joka on...

... Fiano Romano, Isà Camillon filmausmaisemissa. Nàistà pikku kylistà harvoin lòytàà postikortteja, koska eivàt nàmà ns turistirysià ole, mutta Fianosta lòysin jopa kolmenlaisia.

No, mitàs tàssà sitten tapahtuu? Kaksi poliisia on sulkenut koko kadun! Koulun pààttymisaika. Koulubussit noutavat lapsia, joten liikenne on seis, kunnes kaikki on turvallisesti busseissa ja bussit làhteneet sinne sun tànne! Tààllàhàn eivàt lapset muuten saa yksin kulkea koulumatkoja. Jos he eivàt kulje busseilla, (iso)vanhemmat kuljettavat heità. Ihan hyvà niin, sillà onhan tàmà liikennekulttuuri tààllà vàhàn erilaista kuin Suomessa.

Kotimatkalla kàvimme Civitella San Paolossa. Ei, me emme menneet pelaamaan noitten kuvan miesten kanssa korttia, vaan kàvimme juomassa kahvia ja mehua. Sità kahvia, jota minikupissa on vajaa ruokalusikallinen, mutta joka on niin vahvaa, ettà silmàt pysyvàt muutaman tunnin apposen auki.

Vanhan kaupunginosan sisàpihalla oli nàità, aikoinaan roomalaisilta unohtuneita marmorikappaleita. Olisi kelvannut minulle, mutta olivat turhan painavia.

Sen sijaan noita ylempià rappusia pitkin kiipeàminen voisi nostattaa hien pintaan. Ei sovellu ikàihmisille.

Kylàssà kuitenkin asuu paljon vanhuksia, joille liikkuminen saattaa olla toisen ihmisen avun varassa. Tàytyyhàn kavereita pààstà tapaamaan.

Missàhàn muuten muinaisina esiaikoina kylàn vàki kàvi tarpeillaan? No, nyt voi istahtaa ihan 'ulkovessaan', sillà nàità vessaulokkeita on rakennettu sinne sun tànne, jos sisàtiloihin ei ole mahtunut.

Tapahtui nàinà pàivinà, ettà Roomasta kàvi kàsky, ettà koko maa oli henkikirjoille laitettava (tapahtuu joka 10. vuosi). Nyt siis minàkin kuulun Rooman valtakuntaan, kun satun oleilemaan tàssà lukaalissa, vaikkapa vain vieraana. Minun ei tarvinnut paljastaa edes kansallisuuttani, mutta jàlkikasvulta kysyttiin kaikenlaista. On siinà jollain ollut hommia kehitellà nuo kyselylomakkeet, ja monta tarvitaan niità sitten joskus yhteenvetàmààn.

Tàssà yhteydessà tekisi mieli sanoa monta rumaa sanaa Mr B:sta, mutta en viitsi nostattaa verenpainettani. Milloinkahan tàmàn maan sirkus lopettaa nàytàntònsà?

Oppia ikà kaikki

2011-10-10T09:49:00.001+03:00

Ensin kukkia nobelisteille, sekà Ruotsiin Transtròmerille (kirjallisuus) ettà kaikille kolmelle afrikkalaiselle naiselle rauhan Nobelista. Upeaa! Ja totta kai Vettel on ansainnut kukkansa! Roberto on koristellut aamucappuccinopaikkani muurit kiinanaruusuilla. Edellisen postauksen parvekekukkani nimi on Dipladenia mandevilla, suomalaista nimeà en tiedà. Helena varamaan taas auttaa. KaisuT - kasvi on tààllà parveke- ja puutarhakasvi. Luonnossa en ole sità nàhnyt.

Ilokseni huomasin, ettà baarin edessà olevaan liikennemerkkiin toissa kesànà kiinnittàmàni neulegraffitti on vielàkin paikoillaan! Mitàs siihen sanot Sea? Tosin jo virttynyt, joten tàytyypà kehitellà sinne uusi. Sen sijaan oma piazzani on kàynyt làpi perusteellisen muodonmuutoksen, ja siinà samassa hòtàkàssà hàipyi sekà graffiti ettà paljon muuta. Eikà tàllà piazzalla oikein mikààn niin hieno asia kuin neulegraffitti (!!) saa olla rauhassa.

Ei vaikka naapurin Anna pitàà piazzan elàmàà silmàllà. Todella taitava nainen mm kàsistààn. Upeita virkattuna liinoja. Tàytyypà joskus kuvata niità teidànkin iloksenne.

Lauantaina opin, ettei Wuerth ole tavaroita VALMISTAVA tehdas, vaan tavaroita toisille toimittava laitos. Suomessakin tàmmòinen nimi vilahtaa ennen Helsinki-Vantaa -lentokenttàà. Lauantaina opin, ettei Gunter Grass ollut pelkàstààn kirjailija (Nobel 1999), vaan erinomainen kuvataiteilija. Viisi vuotta sitten tuohon muutaman kymmenen kilometrin pààhàn, Capenaan, firma rakensi paitsi liikelaitoksensa, myòs upeaakin upeamman taidenàyttelytilan, jossa nyt on vuorossa Gunter Grass.

Keramiikkaa...

Aquadichte - aquarelli + gedichte - vesivàrirunoja...

1900 -luku vuositapahtumina. Tàssà Berliinin muurin sortuminen.

Nàyttely teki suuren vaikuuksen- Lisàksi saimme aivan upean opastuksen. Vahinko, ettà olimme ainoat vierailijat. Tai eihàn se meille vahinko ollut! Nàyttely on avoinna aina 7.1.2012 asti. Suosittelen. Aikaisempia taiteilijoita Capenassa ovat olleet mm Picasso ja Hundertwasser. Nyt odottelemme seuraavaa...

Sàà muuttui tyystin. Eilen tuuli pohjoisesta jààtàvàsti. Eikà mitààn pientà tuulenvirettà, vaan kunnon Tuuli. Ulos mennessà toppatakki oli ainoa oikea varuste. Luntakin nàytti sààmies tuonne Appenniineille. Tànààn kuulemma hieman làmpenee, samoin huomenna, mutta tuuli pysyy edelleen pohjoisessa. Maire-serkku: varustautukaa nyt kunnolla tànne Etelàn Aurinkoon. Muuten, kun tàllà kertaa laskeuduimme Fiumicinoon, koneella oli uusi reitti, jonka ansiosta nàin kotikylàni jo koneesta. Ihan mieltà làmmitti.

***

Netti temppuili koko eilisen pàivàn. Saas nàhdà, miten tànààn... Hyvàà Aleksis Kiven -pàivàà!

Tààllà taas - Sabinassa

2011-10-06T16:45:00.000+03:00

Mahottoman hitaan nettiyhteyden pààssà. Ehti Suomessa uuden koneen kanssa tottua nopeaan kuvan - ja sanansiirtoon. Nyt on tahti ihan toinen. Toisaalta ehtii kuvien lataamisen vàlillà syòdà aamupalaa, kàydà aamupesulla, pestà koneellisen pyykkià, keittàà omena-vattu-mustikkahilloa ... Mutta mihinkàs tàssà nyt kiire - muuta kuin aamucappuccinolle ja lehden lukuun.

Matkalla voi ihailla Bella di nottea. Seija-systeri, tàssà tàmà sinunkin siementesi emokasvi, tàydessà kukassa.

Matkalla voi jo tuoksusta pààtellà, missà on pasuunakukkaa. Tàssà puutarhassa niità on kolme: kaksi jo kukkii ja kolmas tuolla ylàtasanteella odottelee marraskuuta. Myrkyllinen kaunotar.

Tien varren luonto kaipaa kyllà jo vettà. Ei ole satanut kuulemma oikeastaan koko kesànà. Sen sijaan oman parvekkeen kukat ja yrtit voivat oikein hyvin. Kiitos talkkarittaren uuden keksinnòn: kukkien kastelusysteemin.

Telkkarin tietoplàjàys tàltà pàivàltà kertoi tàmàn vuoden viinisadosta. Koska kesà on ollut kuuma, on rypàlesato kypsynyt normaalia aikaisemmin, ja koska ei ole satanut, on satomààrà hieman viime vuotista pienempi. Mutta ei se mààrà vaan se laatu. On tulossa kuulemma hyvàlaatuista viinià.

(On niin hidas tàmà yhteys, ettà piti kàydà vàlillà pàivàkahvilla. Saa nàhdà, saanko koko postausta valmiiksi tànààn!)

Olen aikaisemminkin vàlàyttànyt tuokiokuvua saapasmaan liikennekulttuurista. Tàssà taas yksi todiste siità, ettei Stop-merkillà ole muuta kuin koristearvo. Tuon taaimmaisen auton kohdalta alkaa heti jyrkkà kurvi oikealle ja vasemmalla nàkyy linja-autojen kààntymispaikka. Eli Stopin jàlkeen ei autoja saisi olla parkkerattuna, jotta linjurit pystyisivàt kààntymààn. Eikà tuolla taka-alalla saisi olla yhtààn autoa parkissa samasta syystà. Mutta kun vasemmalla on koulu (ei này tàssà) ja siinà myòs kylàn lààkàrin vastaanotto, niin kulkijoita riittàà. Eikàhàn tààllà kukaan jalan kulje - paitsi minà!

Nàmà pikkuiset kauppa-autot kulkevat pari kertaa viikossa myymàssà sesongin vihanneksia ja hedelmià. Baarin omistaja osti tàllà eràà mm laatikollisen tomaatteja ja ananaksia. Minà en tarvinnut mitààn, sillà linja-autoilin eilen illalla naapurikylààn hoitamaan tàmàn nettiyhteyden ja ostin samalla hieman purtavaa. Huomenna onkin naapurissa se perjantain markkinapàivà. Silloin tutustun sesongin antiin hedelmà- ja vihanneskojuilla. Ja totta kait tutkin pitsiliinapòydàt! Hamsterin kohteet ovat muuttuneet marjoista ja sienistà liinoihin yms.

Makkarin ikkunasta voi katsella etruskien maille. Pimeà tupsahtaa yhtàkkià. On aika tutkia illan telkkariantia. Tànààn on vuorossa Don Matteon kaksi jaksoa. Uusintana sità sarjaa, josta minà tykkààn enemmàn. Se sarja on just nyt Suomessakin uusintana.

Postia lähdössä..

2011-10-01T10:53:00.000+03:00

... Sealle. Sinun nimesi Onnetar (naapurini) nosti seitsemäntoista nimen joukosta. Sinulle lähtee toivomiasi sieniä.
Jo ennen arpomista olin päättänyt lähettää postia myös seuraaville, mikäli Onnetar ei heitä suosisi:
- KaisuT:lle, serkulleni, Eino-enoni yhdelle nyt jo 118:sta jälkikasvusta, uusimman lapsenlapsen mummolle, sieniä turhaan etsineelle jne
- Minnalle hyppySSuojan, jotta hän voisi kokeilla suojaa vaikka sitten hyppien
- ja viimeisimmälle arpajaisiin kirjautuneelle, eli Ruiskaunokille. Hän saa vaihtohärpäkkeet.
Joten, onnea vaan kaikille neljälle. Laittakaa nyt pikapikaa (viimeistään huomenna sunnuntaina) spostiini VIIMEISIN osoitteenne, jotta Itella-poika/tyttö osaisi luoksenne.

Eilen jo hetken leikin kesää, olihan mittarissa +20. Mutta tänä aamuna säiden haltia palautti maan pinnalle, syksyyn. Parvekkeella on just nyt enää +9. Siis ihan normaali lukema lokakuun alkuun. Muistan vuoden, jolloin pysyvä lumi Keurusseudulle tuli 10.10., Aleksis Kiven päivänä. Toisaalta muistan, kuinka vielä eräänä uudenvuodenaattona maa oli aivan lumeton. Mitenkähän tänä vuonna? Joka tapauksessa, minä lentelen tiistaina saapasmaan pikku kesään, joksi siellä lokakuuta kutsutaan. Työt (oliivinpoiminta!) alkaa marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Takaisin Suomeen tulen - joskus. Sitten kun vuoristomajalla alkaa olla liian kylmää!!! Blogi jää nyt tauolle, kunnes saan saapasmaan yhteydet toimimaan. JOTEN kaikille mukavaa alkanutta lokakuuta.

Loppusuoralla

2011-09-30T12:15:00.001+03:00

Tässäpä lähikuva edellisen postauksen hyppySSuojasta. Kun pujottaa etusormen tuohon lenkkiin, ei suoja tipu helposti hyppysistä. Omasta mielestäni toimii kattilan kantta nostaessa paremmin kuin ns tavallinen patalappu. Erinomainen pikkuinen käsityö jämäkankaille.

Jos uskoo silmiään, on syksy. Koivu riisuu viimeisiä lehtiään. Mutta jos laittaa silmät kiinni ja lähtee ulos kävelylle, onkin kesä. Lämpömittari tukee tätä jälkimmäistä aistia: 20 astetta, plussaa siis. Lämpimin syyskuun viimeinen päivä kautta aikojen. Taidanpa viettää loppupäivän puolukkamättäillä. Sieneen ei minua enää saa - tänä vuonna. Siis Suomessa. Saapasmaassa kylläkin. Naapureiden kanssa. Heillä kun on virallinen lupa tiettyinä päivinä viikossa sienestellä tietyillä paikoilla. Minulla ei minkäänlaista lupaa siihen hommaan siellä ole, mutta voinhan minä olla kuvaajana! Sitä paitsi pakkaan laukkuun aikamoisen kasan tämän kesän kuivattua saalista.

Arvontaluku menee umpeen todennäköisesti tänään. Pääsen huomenna pakkaamaan palkinnot postitettaviksi maanantaina, JOS minulla on voittajien nimet ja osoitteet tiedossa. Siispä, silmät auki...

Edit: 66 666 ohitettu. Huomenna kerron voittajat!

Hamsterin hukasta

2011-09-27T17:01:00.000+03:00

Harvinaista tässä kuussa. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, eikä pisaran pisaraa, vaikka tänään piti sataa oikein kunnolla.

Siivotessani yläkaappeja löysin taas jotain, mitä en ollut edes osannut kaivata: Pussillinen valmiita ja puolivalmiita käsitöitä. Olisikohan viime vai toissa joulun ajan hommia nostettuna kesäksi pois näkyvistä. Ihan unohduksiin.

Viini- tai öljypullon tippaessuja, muutama valmiina ja iso kasa viimeistelyä vailla. Kankaana kirppikseltä löytyneet verhot.

Hyppyssuojia. Valmiina ja keskeneräisinä. Monenvärisinä. Kuvan kankaat taas kirppikseltä löytyneet Marimekon verhot. Kanttausnauhoina vanhoista lakanoista leikattua vinonauhaa.

Härpäkkeitä (kämmenselkälämmittimiä). Valmiina ja hieman viimeistelyä vaille. Nuo vihreät ovat esihistorialliset ja muut jo hieman jalostuneempia.

Tuon paperipussillisen löysin, kun etsin yläkaapista mahdollista tummanharmaata Nalle-lankaa. Sitäkin löysin yhden kerän, ja nyt on sukka poikineen odottelemassa lämmitettäviä jalkoja.

Jäljellä tämmöinen kasa pikkuruisia kerän loppuja. Laitanpa ne johonkin pussukkaan - jonnekin yläkaappiin - odottelemaan uudelleen löytymistä!!!

Viikonloppuna haudutin serkkulasta saamastani hirvipaistista makoisaa käristystä. Perjantaina herkuttelin muusilla ja käristyksellä. Koska muusia ja käristystä jäi, ladoin niitä kerroksittain uunivuokaan, ja voihan namskis, namskis, kun oli hyvää. Käristystä riittää vielä muillekin jaettavaksi.

Pari päivää vielä ja sitten uskoisin arpajaisluvun (66 666) olevan saavutettuna. Toivoisin ainakin, sillä haluan postittaa voitot ennen saapasmaahan lentoa. Sen maan postiin kun ei aina ole luottamista. Taitavat Helena ja Seija-systeri edelleen odotella heille keväällä lähettämiäni pikkuisia paketteja!

Strömsötä suomeksi

2011-09-26T09:49:00.000+03:00

Ei se onnistu aina Strömsön ohjelmissakaan. Siis kyllä eilen ruoanteko onnistui hyvinkin, mutta suomalainen tekstittäjä oli hieman hukassa. Suomalaisessa teksityksessä luki nimittäin suppilovahvero, vaikka kokki käytti kanttarelleja ja sanoi niitä myös ihan oikealla nimellä. Tarkistin äsken myös Strömsön nettisivut, ja sielläkin ruokaohjeessa puhuttiin kantarelleista, ei suppilovahveroista. Onneksi molemmat sienet ovat herkullisia, ettei käy niin kuin Parragonin vuonna 2008 julkaisemassa kirjassa Ruokasuosikit - Italia, jossa sivulla 196 ohjeessa Metsäsienirisotto, sen tarvikeaineissa, luetellaan metsäsienten kohdalla esimerkkinä mm korvasienet!!!! Eikä mitään mainintaa siitä, että korvasienet on esikäsiteltäva tarkoin ENNEN ruoaksi valmistamista. Kirjan ohjeessa neuvotaan lisämään TUOREET sienet öljyyn ja hämmentämään niitä 1-2 minuuttia. Varmasti sairastuttava ohje. Kirja vedettiinkin tänä kesänä (vasta) pois markkinoilta, mutta minä pidin oman kappaleeni - muistona.

Nyt aurinko taas paistaa. Kunhan tuo enin sumu on hälvennyt. lähden metsään hakemaan (huom hakemaan, en etsimään) SUPPILOVAHVEROITA.

Muistattehan edellisen postauksen arvonnan. Kommentoimalla joko siihen tai vaikka tähän, osallistuu itse arvontaan. Itse aion lotota tällä viikolla. Mitens te?

Arvontatuhatluku alkamassa

2011-09-24T12:03:00.001+03:00

66 000 kävijäluku alkamassa. Arvontahetkeen puuttuu 666 kävijää. Täten avaan arvonta-ajan alkaneeksi. Kaikkien tähän postaukseen kommentoineiden kesken arvon joko kuivattuja sieniä, varpaasta aloitetut sukat ja näin syksyn tullen erittäin tarpeelliset härpäkkeet (kämmenselkälämmittimet). KaisuT:lle valitsin tämän kuvan, jossa tuo sienten kuivatusteline näkyy oikein hyvin.

Tänään piti paistaa aurinko Keuruun markkinoiden kunniaksi. Ei paista. Sataa vettä. Harmistus. Mitäs tekis?

Hirvikäristystä tekemään. Päivän kunniaksi, sillä tänäänhän alkaa taas jahti. Serkun mieskin pääsee porukkansa kanssa saalistamaan. Kysyin häneltä, onko hän koskaan syönyt hirventurpakeittoa, jota minä sain maistaa Lapissa ollessani. Ei ollut. Suosittelin. Onkos teille muille tuttu keitto?

Käristyksen muhiessa uunissa voin siivoilla parvekkeen mauste- ja kukkapurkkeja talviteloille. Osan vien 'hoitoon', osa joutaa muuten pois. Sain Riitalta ranskalaisen rakuunaruukun. Olen yrittänyt juurruttaa siitä pistokasta saapasmaahn vietäväksi. En ole onnistunut. Olisi vaan erittäin hyvä kasvisruokien mauste. Varsinkin porkkanat rakastavat rakuunavoisulaa.

Tämän päivän urheiluosuus tulee... Singaporesta! Vettel voi jo nyt sinetöidä tämän vuoden mestaruuden. Peukut pystyyn.

Viitsisiköhän käydä lottoamassa? 9 000 000 euroa. Minulla kun on se vakiorivi. Mutta olen muutaman viikon ajan unohtanut koko loton. Viitsisiköhän?

Luonnon antimia

2011-09-21T12:54:00.004+03:00

Sunnuntaina aurinko helli. Perjantain vesisateessa olin piipahtanut tutkailemassa tämän suolämpäreen karpalotilannetta. Ei karpaloita, mutta ...

... mutta näitä oli suolle laskeva rinne mustanaan. Variksenmarjoja. Niitä sunnuntaina hakemaan, mielessä Seija-systerin variksenmarjamehu. Sain marjoja parisen litraa.

Puhdistamisen jälkeen sauvasekoittimella mössöksi ja Meiran viinihapolla muhimaan pariksi päiväksi.

Tänä aamuna siivilöin mehun, lisäsin sokerin. Tuloksena melkein kaksi litraa mehutiivistettä, kolmisen desiä jätemössöä...

... ja alun perin valkoinen siivilöintirätti. Aika viehko uusi väri, vai mitä! On taas terveellistä ja virkistävää janojuomaa. Aion valmistaa osasta mehusta myös hyytelöä, mutta en juuri nyt, koska...

... ei ole sähköä, eikä siis mehua voi lämmittää.Onneksi tämän tietsikan patterit on täynnä virtaa. Mitäs tekis? Keittäiskös kahvit? Ei onnistu kynttilänvalolla. Kahvihammasta kuitenkin pakottaa, joten lähden kylille katsomaan, josko jostain sais kahvia. Sieneen en lähde, sillä

... eilinenkin saalis on vielä tuolla kuivamassa. (Kantarellit vein mummolle, siis äidilleni). Suppiksia on tänä syksynä niin paljon, etten koskaan ole moista nähnyt. Seija-systeri on lähettänyt pari kuvaviestiä, joissa he elvistelevät mustatorvisienisaaliiden kanssa. Kuulemma useita pyykkikopallisia. Joten samaa hamsterigeeniä omataan...

Suoritin eilen inventaarion kuivatuista sienistäni, ja vaikken muutamaan vuoteen saisi yhtään saalista, minulla sieniä riittäisi. Ai, mitä minä niillä teen? Hienonnan sienet ihan murusiksi ja ripottelen niitä sinne sun tänne. Viime viikolla laitoin mustiksia lasagneen ja eilen kaalilaatikkoon. Mietin tässä myös, että kun se maaginen luku 66 666 blogissani tulee eteen, arvontapalkintona voisi olla vaikka kuivattuja sieniä. Voittajan valinnan mukaan.

Ween Maan Viljaa

2011-09-18T10:30:00.003+03:00

Jokavuotiset Ween Maan Viljaa -messut, Jyväskylän Paviljonki -auleella. Minulla oli kaksi tavoitetta: syödä voissa paistettuja muikkuja ja ostaa kuivattua tilliä. Mutta ensin yleiskatsauskierros. Kaikenlaisia kojuja vieri vieressä, monessa mutkassa ... Muikkuja, isompia ja neulamuikkuja oli helppo löytää, mutta tuttua ruoveteläistä maustekojua ei vain näkynyt. Nälkähän siinä jo tuli, joten ensimmäinen tavoite kehiin ja muikuista nautiskelemaan.Ihan sormin. Samalla muistelin yhtä syyslomaani, jonka olin isäni kanssa Kivijärven mökillä muikkuja saalistamassa: Isä nousi aikaisin aamulla hakemaan verkot järvestä, sitten muikut perattiin ja verkot setvittiin, illalla saunan jälkeen verkot takaisin järveen, Viikon verran ruokana oli KAKSI KERTAA päivässä voissa paistamiani muikkuja, enkä koskaan siihen herkkuun kyllästynyt. Ai, paljonko isä muikkuja järvestä nosti? No, jos tuloksena oli mm noin 20 litraa muikunmätiä, voitte arvata, että muikkuja piisasi. Siihen aikaan mätiä oli AINA joulupöydässä, ja vähän muulloinkin. Nyt sekin herkku on kaupasta ostettava. Siinä istuessani ja sormia nuollessani osui silmiini vastapäinen koju, se kauan etsimäni Ruoveden maustekoju.

Kuivattuja maustepusseja metritolkulla. Kuivattua tilliä ja liperiä. Piparkakkumaustetta. Saapaasmaahan. Sitten huomasin, että vieressä oli muitakin maustekojuja. Yhdestä ostin riistamausteseosta: mustapippuri, katajanmarja, valkosipuli, paprika, sinapinsiemen, valkopippuri, selleri, inkivääri, laakerinlehti, rosmariini ja persilja (ei suolaa). Ensi viikonloppuna olen aikonut valmistaa hirvikäristystä tuosta serkkulasta saamastani hirvipaistista. Viikolla ostin jo Saparomäen siansiivua.

Mission completed! Vatsa kiitti ja mausteet hankittu. Oli ihan vain huvituksen vuoro. Mitähän kaikkea messuilta löytyisi? Hippakauppa! Pitsiliinoja. Johan hamsterin silmät alkoivat kiilua. Kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa tuohon kauppaan.

Entäs sitten nämä! Kauniita katsella ja ihania hypistellä. Röykkälän lammastila, Joutsasta.

Varpaanvälivillaa. Minulle aivan uusi tuttavuus. "Lammas on se, joka villaa kantaa. Villa on se, joka läpmpöä antaa. Hoitaa myös monet vaivat ja kivut, Varpaitten välit eikä vain sivut." Kuulemma jalkahoitajienkin suositteleman. Sitähän pitää kokeilla. Onko teille tuttu tuote?

Lopuksi jälkiherkku: Variksenmarjahyytelö. Olen nyt nautiskellut Seija-systeriltä saamaani variksenmarjamehua kivennäisvedellä laimennettuna ja todennut sen olevan erinomaista janojuomaa. Ja lisäksi erittäin terveellistä. Tämän hyytelön vuoro on sitten sen hirvenlihakäristyksen kanssa.

Koska nyt aurinko paistaa täysin kirkkaalta taivaalta ja koska mehu on nyt loppu, lähden poimimaan ne toissa päivänä näkemäni variksenmarjat. Kamera mukaan. Jos vaikka lammella olisi vielä se joutsepari.

Ai niin, en minä eilen mitään sinistä kangasta löytänyt. Joten täytyy vain varautua henkisesti siihen, että 'saaliina' saan myös jonkun hirvityksen!

Sukkatehtaalta Jyväskylään

2011-09-17T09:17:00.004+03:00

Noniih!!! Edellisessä postauksessani sain Leenalta neuvon, kuinka päätellä varpaista aloitettu sukka j-o- u-s-t-a-v-a-s-t-i. Ja eikun puikot heilumaan ja Nalle -jämälangat käyttöön.

Tulos erinomainen. Ei kiristä ei sitten yhtään. Kiitos, kiitos Leena.
Siis:
- Aloita päättääminen neulomalla kaksi silmukkaa oikein, siirrä ne vasemmalle puikolle ja neulo sitten molemmat takareunoistaan yhteen
- neulo sitten seuraava silmukka oikein ja päättele taas nämä kaksi silmukkaa takareunoistaan oikein yhteen jne.
Ohje siis oikeakätisille.

Eilen näin telkkarin Neulekoulussa uuden tavan hoidella ihan viimeinen silmukka. Sekin oli hieno vihje. Koska sen kertominen sanallisesti ei minulta onnistu, yritän valokuvata sen toisen sukan päättelyssä.

Tämän varpaista aloitetun sukan alkuperäinen ohje löytyy
http://www.ullaneule.net/0305/neuvot_sukka_varpaista.html
Siinä käytetään apuna silmukkarengasta näyttämään alussa kerroksien vaihtuminen. Minä jätän alkulangan roikkumaan sukan oikealle puolelle. Silloin nään helposti, missä kierros vaihtuu.

Nämä sukat istuvat mielestäni jalassa erinomaisen hyvin, sen lisäksi että ohjeenkin mukaan vartta voi neuloa niin pitkästi kun lankaa riittää. Kunhan vain aloittaessa on kaksi yhtä isoa kerää käytettävissä. Kuvan sukissa minulla on Nallea, puikot 3, silmukoita sama määrä kuin Seitsemän veljestä -mallisukissa. Lankani on siis hieman ohuempaa, mutta minun jalkani tykkää.

Eilenkin satoi. Mutta eihän minua mikään pitänyt toista päivää sisällä. Kunnon kuteet päälle, ja kohti karpalosuota. Sateessa. Kun sitten pääsin suon reunaan, pettymys oli suurtakin suurempi: suolämpäreen vesi oli niin korkealla, ettei mitään puhetta mennä mättäille. Eikä kyllä karpaloitakaan näkynyt. Hyvitykseksi sain kuitenkin seurata lammella uiskentelevaa joutsenparia ja pään yläpuolella kuuluvia kurkiaurojen ääniä. Auroja ei sadepilvien vuoksi näkynyt. Siellä ne jossain pilvien yläpuolella matkasivat kohti kesälaitumia. Liko-likomärkänä kotiin ja kaikkien vaatteiden vaihtoon. Onneksi pakkasessa on vielä yksi litra viime syksyn karpaloita. Siitä hilloa herkutteluhetkiä varten.

Nyt just ei sada, vaikka radio koko ajan uhkaileekin sadekuuroilla. Minä otan sinisen maaliliuskan ja junailen Jyväskylään, sillä Keuruulta ei oikean sävyistä ulkoilukangasta löydy. Lisäksi JKL:ssä on Ween Maan viljaa -messut. Sieltä olen aina ostanut mm kuivattua tilliä saapasmaahankin vietäväksi. Siellä kun tilli on ihan outo yrtti. Heillä sen korvaa fenkoli. Mutta minusta tilli on tilli.

Sateen sattuessa...

2011-09-14T18:24:00.000+03:00

Edellisessä postauksessa taisin tykätä syyskuusta! Joopa joo. MUTTA jos sataa koko päivän ja useamman päivän peräkkäin, alkaa tykkääminen olla hieman vähempää. Kun ei voi mennä metsään - siis marjojen ja sienten perään - täytyy keksiä jotain muuta tehtävää. Siivoamisen, ruoan laiton yms arkisen puuhan lisäksi. No, voi kutoa vaikka sukkia. Kun kesän sukukokouksessa kudoin, kaksi tätiäni katsoi touhuani vähän aikaa ja loihevat sitten lausumaan ihan yhdestä suusta:

- Sinähä tiet iha veäri! (Kinnulan murretta)
Minä nääs olet ihastunut aloittamaan sukat varpaasta. Mutta tätien mielestä se on ihan väärin. Mutta heidän ilmeensä paljastivat puhtaan uteliaisuuden, joten lupasin lähettää heille mallikappaleet ja ohjeet, jotta hekin voisivat tehdä sukat 'veäri'.

Varvasosasta tulee söpöt...

... kantapäästä ihan kantapään näköinen...

... ainoastaan sukan suut näyttää ... joltain...
sillä sukat täytyy päätellä hyvin l ö y s ä s t i! Kun tein itselleni polveen asti ulottuvaa sukkaa, sukansuu kiristi niin pahasti, että meni purkuhommiksi. Toivottavasti tämä Nivalaan matkaava sukkasatsi on sopivan kokoista. Ettei kiristele.

Sateen sattuessa voi aina käydä Keuruun upeassa kirjastossa. Tänään käynti kannatti. Oli ilmestynyt uusin Camillerin Montalbano -käännös, viime vuodelta. Tarinahan on minulle entuudestaan tuttu dvdnä (Saapasmaan kielellä), mutta minua kiinnostaakin, miten kääntäjä on saanut väännettyä poliisiaseman keskuksen hoitaja Catarellan puheet suomen kielelle. Sata pistettä Helinä Kankaalle. Lukekaapa itse!

Ja ainahan voi mennä metsään, vaikka sitten sateessa. Oli eilen yksi paikka mielessä, josta varmaan saisi suppiksia. Mutta kun sieltä aina saa kaupan päällisiksi myös niitä hirveitä kärpäsiä. Olin lukenut jostain, ettei markkinoille tullut uusin hirvikärpäskarkote tehoa, vaan on parempi turvautua vanhoihin konsteihin, eli kamferitippoihin. Siis ulkoisesti, ei sisäisesti. Apteekkiin ja pullo mukana metsään. Sateessa. Mutta kissan viikset tipat mitään auttaneet, vaikka laitoin niitä reilusti ja usein. Autolle 10 litran sienisaaliin kanssa palatessa yksi hirvitys kutitti rintsikoitten liepeillä ja toinen kömpi puseron sisävuorta pitkin. Onneton kohtalo kummallakin. Vaikka muita hirvityksiä ei enää syynissä löytynyt, tuntui koko kotimatkan ajan, niin kuin niitä olisi vielä komppania minua kiusaamassa. Illalla naisten saunassa saunakaveri kertoi, että hänellä on semmoinen sininen ulkoilupuku, ja ihme kyllä häntä ei hirvikärpäset häiritse. Tulipa vain mieleen se Tikkurilan sininen karkotusväri. Täytyy mennä maalikaupan kautta kangaskauppaan.

Syyskuu

2011-09-11T17:42:00.000+03:00

Työpöytäni yläpuolella olevalle seinälle olen laittanut monenlaisia kuvia. Löysin kätköistäni mm kuukausikalenterin, josta tykkään kovasti. Nyt on syyskuun kuvan vuoro. Kaksi kysymystä: Kuka mahtaa olla taiteilija ja mitä eriskummallista syyskuun kuvassa on?

Nousee kuin sieniä sateella. On satanut, joten on noussut sieniä. Metsä suorastaan pullistelee niistä. Sekä herkuista että kartettavista. Katsokaapas kuvan alareunaa. Sieltä yksi , keskelta selvän suppilomainen suppilovahvero kurkistelee kahden seitin alta. Minä kartan seitikkejä, mutta suppikset kerään. Aikamoisia hajuja alkaa metsässä myös jo olla, sillä monet sienet ovat lahoamispisteessä.

Tykkään syyskuusta. Tämmöisestä syyskuusta, jolloin sateista huolimatta on vielä lämmintä. Nytkin noin 20 astetta. Satamakioski on jo sulkenut kahvilansa. Varustaunut talven tuloon. Minä olen alkanut pikku hiljaa varustautua saapasmaan pikku kesään, eli lokakuuhun. Vielä karpalot suolta ja sitten on hamsteri-muuttolintu valmis.

Mutta nyt täytyy ryhtyä seuraamaan ... arvaatte varmaan mitä! Että minä tykkään Vettelistä. Peukut pystyyn.

AAA

2011-09-07T10:41:00.001+03:00

A = Afrikka
Tämä eebenpuusta tehty veistos 'opetti' minulle, kuinka tavallisen näköisen puun sisus muuttuu mustaksi taideteokseksi puun kuoren jäädessä muistoksi siitä, millaisesta puusta veistos on tehty. En ennen tiennytkään, millainen prosessi usein näkemieni mustien veistosten takana on. Googlaamalla sain lisää tietoa. Tämmöisiä aarteita oli Turun serkkulassa useita.

Ja arvaatte varmaan, mistä tämä viimeisin afrikkalainen kangasaarteeni on. No tietysti serkun kaapista muistoksi saatu. Että osaa olla ihana kaapu: lämmin ja viileä samalla kertaa. Tämä lähtee sitten saapasmaahan. Tai oikeastaan tämä lentelee matkalukussa sitten edestakaisin.

A: Arvonta
Alkoi blogini olla liian hamsterin saalispitoinen, joten arvasin oikein, että arvonta piristää kommentoimaan. Mutta enhän voi teitä moittia siitä, että kommentoijat harvenivat, koska itsekin olen vähän laiskistunut. Luen kyllä pikaisesti teidän blogejani, mutta kommentointi on jäänyt vähemmälle. Lupasin lähettää yhdelle teistä liinan, virkatun tai kirjaillun. Arpaonni kohdistui tällä erää Leena P:hen. Jo kommentteja lukiessani päätin, että Kaisu T ansaitsee - vaikkei arpaonni häntä suosisikaan - liinan antamalla erittäin perusteellisen tiedon tuosta sinisestä väristä, ja kun sitten selvisi, että Kaisu on minun serkkuni siitä Eino-enoni lapsikatraasta, Kaisu ansaitsee KAKSI liinaa. Leena ja Kaisu, lähettäkää osoitteenne ja toiveenne (virkattu vai kirjottu) spostiini. Leena on muuten kauniita käsitöitä itselläänkin. Käykääpä hänen blogissaan.

A: Aarteita
Toissa päivänä löysin tämmöisiä pikkuruisia aarteita, männynherkkutattipoikasia. Mutta jos tutkitte suurinta hieman tarkemmin, sen jalan oikeassa seunassa on jo yksi vuokralainen (juurimadon poikanen). Kun sitten putsasin sienet, JOKAISESSA oli jo niin paljon asukkaita, että vain pieni nurkka joka lakista oli ehjä. Mutta että olivat kauniita.

Lopuksi: Jos haluatte kutkuttaa nauruhermojanne, käykääpä katsomassa Suomimamman blogia, jossa hän kertoo mahtavasti sisilialaisesta liikennekulttuurista. Ymmärrätte sitten, miksi en enää suostu omaa autoani saapasmaahan ajelemaan, sillä kirjoitus sopii kuin nappi silmään myös vuoristomajan liikennekulttuuriin. Blogin kirjoistus olisi hyvä jokaisen suomalaisen lukea ENNEN ajomatkaa Italiaan. Vaikka oma auto siellä tarpeen olisikin. varsinkin taas näinä päivinä, kun saapasmaalaiset innostuvat lakkoilemaan, eikä mikään yleinen kulkupeli toimi.

Luostarin mäeltä pieni arvonta

2011-09-03T10:35:00.001+03:00

Edellisessä postauksessa bloggeri jöksähti ennen tätä kuvaa. No onnistui. Arvaattekos, miksi tämän tuvan eteisen seinät ovat siniset? En ole pitkään aikaan arponut mitään, mutta nyt kaikkien, edes yrittäneiden kesken arvon joko virkatun tai kirjaillun liinan, sieltä vuoristomajan kirppikseltä. Suurempi arvonta, se taikalukukin (?) 66666 lähestyy...

Luostarinmäen kotiseutumuseo on melkoisen omavarainen, mitä esittelijöiden pukeutumiseen tulee: mm vaatteet ommellaan itse kudotuista kankaista, kengät oman suutarin tekemiä ja sukat itse kehrätyistä langoista tikattuja. Tuli ihan oma mummola mieleen. Siellä kasvatettiin omat lampaat ja pellavat. Siellä kehrättiin ja kudottiin. Ei ollut Henkkoja ja Maukkoja, ei Marimekkoa, eikä muutakaan hehtaarihallia. Eikä olisi kyllä ollut rahaakaan moisiin rysiin. Mummolassa minäkin opin puikkoja heiluttamaan. Viisivuotiaana. Se perintö on rahaakin arvokkaampaa.

Painokone toimi lihasvoimalla. Tässä valmistuu paperipussiin logoja. Me saimme muistoksi mestarin painamat kuvat. Kiitoksia vain.

Suomen Turussa kaikki on niin Isoa, nuo haahkatkin. Serkku sai minut ensin lankaan, ja olin jo niin otettu isokokoisista linnuista, kunnes pääsin lähemmäksi tekemään tuttavuutta Aurajoen taidehaahkojen kanssa.

Kädentyötä ja taidetta Turussa? Kyllä! Mutta vain yksityistilassa. Serkku perheensä kanssa vietti moninaisia vuosia Afrikassa, ja tässä osa yhdestä sieltä tuodusta ihanuudesta. Käsin kudottu ja kirjailtu. Koko seinäkudonnaisen koko on lähes katosta lattiaan, ja tämä kuvio toistuu ylhäältä alas. Kuvioiden malleina afrikkalaisia kampoja. Pötkötin sohvalla muutaman tovin nauttimassa tästä taideteoksesta.

Mikäs tämä sitten on? No ilmiselvä ruokapöytähän siinä. Afrikkalaisten perinneruokien nauttimisalusta. Kansi pois ja sitten vain nautiskelemaan. (Voi kun muistaisin herkkujen nimet!)

Nämä herkut sentään muistan. Serkkulan luumusato oli parhaimmillaan, ja minäkin sain auttaa hillon teossa. Lisäksi vatsaan meni luumuja niin paljon, ettei sen toiminnassa ollut mitään rajaa... Kotiinkin sain tuliaisia, ja nyt aamuisin luumuhillo sulostuttaa kaurapuuroa - ja vatsa kiittää. Hamsteriserkkujen aika vilahti sukkelaan luonnon antimien parissa. Ruokapöydässä nautiskelimme myös talon miehen kotiin tuomista hirven- ja peuranlihoista.Vatsa pinkeänä kohti omaa kotia...

... ja sen aarteita. Kohta taas nokka kohti metsää. Olisiko nyt puolukoiden vuoro?

Oikein mukavaa viikon vaihtumista.

Tois puol jokkee, vai kummalla

2011-08-29T09:48:00.002+03:00

Käytiin silittelemässä Onnenhevosen pattipolvea. Turussa. Kävelykadulla.

Käytiin Aurajoen rannalla ihailemassa laivoja.

Ja sitten Luostarimäen käsityöläismuseoon. Yli 200 vuotta, Turun palosta 1827 pelastunutta elettyä historiaa. Purku-uhan allakin ollut alue onneksi säästettiin ja avattiin museona 1940.

Vuosittain museoalueella voi elokuun loppupuolella tutustua vanhoihin käsityöammatteihin. Suutarimestari(tar) niin kuin isäni isä, Vanha Tiainen. Juttelimme melkoisen tovin nuoren taitajan kanssa.

Kuvien lataaminen on nyt niin hidasta, että jatkan seuraavalla kerralla. Puolukat nimittäin punastelevat tuolla metsässä, ja huomiseksi on luvattu sadetta.

Kiitän lopuksi Maire-serkkua ja miestään oikein mukavasta seurasta, maukkaasta ruoasta ja kassillisesta kaikesta herkusta kotiinkin tuotavaksi.

Lampaankääpä

2011-08-23T10:36:00.000+03:00

Lampaankääpä, albatrellus ovinus - päältä. Kavereina pieniä keltahelttavahakkaita.

Lampaankääpä alta. Eikä toukan toukkaa...

Lampaankääpä kuivattuna. Tälle sienelle paras säilöntätapa. Kuivattuna valkoinen väri muuttuu kellertäväksi, mistä sen erottaa matkijastaan, typäskääpästä (ei myrkyllinen), joka puolestaan kuivaessa muuttuu punertavaksi.

Lampaankääpää voi paistaa tuoreena pannulla, ilman liotusta tai ryöppäämistä. Tillinmakuisessa liemessä keitetty sieni maistuu ravun lihalle ja anjovisliemessä keittäämällä saa 'lampaankääpätryffeliä'. Mistäkö tiedän? Luen kirjasta. Aion kokeilla sitten joskus, kun en ole niin sienillä kyllästetty, kun nyt alan olla.

Hamsteri kaipaa virkistystä, joten huomenna junaan ja kohti Turkua. Maire-serkku ja miehensä odottelevat... Jaksaa sitten taas keskittyä puolukoihin ja suppilovahveroihin.

Ps. Olen ollut viime aikoina aika laiska blogistaniassa. Mutta kunhan syksy saa, ja Finnair lennättää tämän muuttolinnun marja- ja sienikapsäkkien kanssa saapasmaahan, sitä kaipaa taas varmaan kummasti blogikyläilemista...

Vaiheessa...

2011-08-19T16:48:00.000+03:00

Tänään rymistelin pitkin metsiä kahteen eri otteeseen, koska ilma oli mitä mainioin. Haaparouskut odottelevat vesiliossa ryöppäämistä. Mielestäni parhaita suolasieniksi.

Uusi herkkutattikausi on alkanut. Ensimmäisenä kuusenherkkutatit. Männynherkkutatit antavat vielä odotella itseään. Kelpaa taas hemmotella saapasmaalaisia näillä herkuilla. Paras keitto ja muhennos tulee näistä sienistä kuivattuina. Maku tiivistyy, niin kuin monella muullakin kuivattavaksi sopivalla sienellä. Maku tiivistyy myös, jos laittaa tuoreet tatit yöksi jääkaappiin ennen ruoaksi laittamaista.

Mustatorvisienet kuivuvat muutamassa tunnissa näissä liperiläisten ystävien tekemissä kehikoissa tuolla lattialämmityksen päällä. Parasta nämä sienet ovat mausteena esim hienossa paistikastikkeessa. Hirvipaisti odottelee tuolla pakastimessa!

Kantarelleja tuli taas niin runsaasti, että vein osan mummolle (siis äidilleni) ja pikkusysterille. Näistä lopuista teen sitä Meiran mausteseoksen avulla valmistettavaa säilykettä.

Tämän päivän uusi tuttavuus - variksenmarja. Sain Seija-systerin valmistamaa variksenmarjamehua ja voi että oli namskista. Lisäksi marjassa on paljon flavonoideja, niin kuin kaikissa tummissa marjoissa. Googlettakaapa vain. Taas uusi tuttavuus luonnon apteekista. Siis ei uusi minulle muuten, mutta enpä ole koskaan marjaa hyödyntänyt. Laittaisitko Seija-systeri mehun ohjeen, niin kaikki muutkin asiasta innostuneet voisivat kokeilla.

On ollut upea päivä - muutaman sateisen jälkeen. Jos huomenna ei sada kaatamalla, on vielä yksi sienipaikka tarkistamatta. Muuten - tänään eksyinkin uusimmassa kantarellipaikassani. Oli niin paljon keltaista kultaa, etten hoksannut seurata omia jälkiäni. Vähän aikaa piti tuumata, mutta koska aurinko paistoi, osasin suunnistaa kohti autoa. En minä hätääntyä ehtinyt. Olisinpa kävellyt mihin suuntaan tahansa, aina joskus tie olisi vastaan tullut.

Teille oikein rauhallista viikonloppua.

Vaihtelu virkistää

2011-08-15T09:27:00.001+03:00

Näillä hiekoilla on vietetty monta ikimuistoista hetkeä. Keuruun seurankunnan leirikeskuksessa, Isohiekassa. Monta leirikoulua. Mutta tällä kertaa minä istahdin tuoliin odottelemaan mummon (siis äitini) seurustelua muiden ikäistensä kanssa lohikeiton ja kahvin äärellä.

Minä seurustelin Jamie Oliverin kanssa...

... ja ihailin nuotiotulta.

Keuruullahan vettä riittää. Onhan koko kaupungin keskusta viidelle saarelle rakennettu. Joten...

... joten, joten... Täytyyhän bisneksienkin saada nauttia maisemista. Keuruun uusin keskittymä, Megamarket ja Hesburger ovat houkutelleet satoja autoilijoita, jos ei muuten, niin ainakin parkkipaikkojen runsaudella. Totta kait minäkin halusin katsastaa paikan. Ajattelin kokeilla kerrankin oikeaa roskaruokaa ikuiselta tuntuvan kantarellimuhennoksen jälkeen. MUTTA Hesburgerin jonot olivat niin pitkät, että olisi ehtinyt tulla jo seuraava nälkä, ennen kuin minun vuoroni olisi tullut. Päätin tyytyä siihen kaapissa odottelevaan muhennokseen. Halusin kuitenkin katsastaa kaupan (Megamarketin) puolen. Jestas, että on Keuruulle saatu oikea hehtaarihalli. Kaikkea oli tarjolla, paitsi ei vielä kaikissa hintoja, joten en osaa sanoa, onko tässä putiikissa halvempaa kuin kylän muissa kaupoissa. Mutta jos nälkä yllättää illalla tai vaikka hiiva loppuu, tänne ei kannata kurvata, sillä ovet menevät kiinni klo 18.00. Illan tullen täytyy turvautua keskustan Sokkariin tai K-kauppaan, jotka ovat auki klo 21.00 asti.

***
Hamsterihommat ovat jatkuneet. Viimeiset vatut kerätty ja siirrytty mustaherukkashowhun. Mustikoita löytyisi vielä. Sienirintamalla uusinta uutta ovat haaparouskut. Ensimmäiset on keitetty ja suolaan piilotettu. Puolukka-aika antaa vielä odottaa itseään, mutta arvaatte varmaan: Niitäkin tulee ja runsaasti. Sitä odotellessa olen tässä suunnitellut Turkuun junailua.

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa kaikillen...

Edit: Kävin äsken Megamarket-Hesburgerissa. Ovissa oli uudet aukioloajat: arkisin aina klo 21.00 asti. Mutta henkilökuntaa on tosi vähän, sillä kaupan kassoista kaksi oli auki ja jonot uskomattoman pitkät. Minulle saa nyt se homma riittää. Saan asiani nopeammin hoidettua Sokkarilla ja K-kaupassa.

Ke - mut

2011-08-11T09:44:00.000+03:00

Ke - niin kuin keltainen. Siis keltavahvero eli kantarelli. Sanonta 'sataa sieniä' on nyt todistettu, sillä pitkän kuivankauden jälkeen tulleet kunnon sateet ovat saaneet metsän kellastumaan, muistakin kuin maahan tippuneista koivun lehdistä. Eilisen ja toissapäivän saalis n 8 litraa!!! Yhteensä jo n 20 litraa, mikä torihintojen mukaan näillä korkeuksilla merkitsisi vajaata 200 euroa. JOS siis poimisin myyntiin.

Koska sienimuhennos alkaa olla liian jokapäivästä ruokaa, olen kiehauttanut osan sienistä kasaan pakastamista varten ja osasta valmistanut Meiran maustepussin ohjeen mukaan sienisäilykettä. Se on namskis, ehdottoman namskis. Vaikka vielä namskisempaa säilyke on pienistä kangasrouskuista. Vielä ei vain ole niiden sienten aika. Kantarellit eivät mielestäni sovi kuivattaviksi. Tulee sitkasta pureskeltavaa.

Sen sijaan mu - eli mustatorvisienten maku vain tiivistyy kuivaamalla. Nyt osasin käsitellä mustia aarteita niin, että ne kuivuivat muutamassa tunnissa. Kuvan kolmen desin kuivattu saalis oli tuoreena n kolmisen litraa. Kuivat sienet murustelen ihan pieneksi. Tulee kevyttä ja makoisaa maustetta.

Mu - on myös tämän hetken musta marja, eli mustaherukka, luonnon antihistamiinipaukku. Eivät saapasmaan öttiäiset aavista. millaiseen vastaiskuun olen valmistaunut: marjoja soseeksi ja mehuksi sekä lehtiä teeksi kuivattuna. Huomenna taas puskiin. Tänään ei jouda. Pitää kuskata kaksi varttuneempaa daamia (äitini ja ystävättärensä) eläkeläisten lohikeitolle tuonne seurakunnan leirikeskukseen, Isohiekkaan.

Mukavaa alkanutta uutta kouluaikaa kaikille koululaisille, heidän vanhemmilleen kuin myös opettajille.

Onnea ja vähemmän onnistumista

2011-08-07T11:50:00.002+03:00

Sain tuliaisina afrikkalaista kangasta. Pesin ja silitin. Ihanaa. Kiitos vaan Maire-serkkuni ja miehensä - kuin myös siitä hirvenpaistista, jonka muhiminen uunissa odottelee viileämpiä kelejä. Nähdään ensin Turussa - ja sitten syksymmällä vuoristomajalla. Mitähän tästä kankaasta hennoisi tehdä?

Hamsteri teki oikein emämunauksen - ahneuksissaan. Viime tarkistusrymyämisellä löytyi viitisen litraa näitä metsän kuninkaallisia - mustatorvisieniä. Suurimman halkaisija n 10 cm. Mutta, mutta - ahneuksissani en leikannut tarpeeksi jo mustunutta/siis ylimennyttä jalkaa enkä ylimenneitä reunoja pois, vaan kaadoin kaikki kuivumaan - ja mikä pahinta - turhan paksuna kerroksena. Kun lisäksi en nostanut sieniä kuivumaan yöksi - sisälle, vaan jätin ne parvekkeelle ja yöllähän satoi oikein kunnolla, niin arvaatte varmaan, miten kävi. Haju - ei tuoksu - kertoi seuraavana aamuna sen,että ... No, en alkanut tutkia, mitä vielä olisi pelastettavissa, vaan kiikutin kaikki sienet ROSKIIN!!! Onneksi sato on vasta alussa, joten kyllä minä ensi kerralla...

Nämä kaunottaret sen sijaan pelastin ilahduttamaan itseni lisäksi mummoa (siis äitiäni) ja pikkusiskoani ja miestänsä. Kolmisen litraa. Itselleni tein sienisäilykettä Meiran pussin ohjeen mukaan. Ovat muuten osoittautuneet herkuiksi. Tiedättekös, mitä löytyi sitten kotona sieniastian pohjalta? Arvatkaapas!!!

***
Olen muuten taitava tämän tietokoneen kanssa. Sain sen eilen niin tilttiin, että vaivuin jo epätoivoon. Painelin kaikkia mahdollisia nappuloita, mutta ei tapahtunut mitään. Kone oli tyystin lakossa. Illalla ajattelin vielä vähän kesytellä sitä, ja kas kummaa, kun painoin alareunassa olevaa jotain sen vasemmasta reunasta, kone heräsi eloon. MUTTA hiiri jatkoi untaan, joten joka kerran, kun tarvitsen hiirtä, se alareunassa vasemmalla oleva jokin leikkii hiirtä. Huomenna bittitohrille. Minun diagnosini: Olen nujertanut tavalla tai toisella koneen varsinaisen hiiren. En kyllä yhtään ymmärrä, miten sen olen onnistunut tekemään.

Kahdessa ihanassa puutarhassa

2011-08-03T10:38:00.005+03:00

Toissa päivänä piipahdin Antin ja Essen puutarhassa...

... ja kotiin palasin mukanani iso pussillinen herneenpalkoja ja pinaattia. Kiitos, kiitos ja kiitos. Pinaatit höyrystin ja laitoin Minigrip-pusseissa pakkaseen odottelemaan herkuttelua.

Koska posti jokin päivä sitten toi Brunetti's Venice - walks through the (Donna Leons) novels, olen muutaman päivän ollut (taas) Brunettin ja Venetsian lumoissa. Tuoreet herneet tuovat aina mieleen Brunettin perheenkin, venetsialaisen herkun Risi e bisin, hernerisoton ja koska olin eilen antanut hamsterille vapaapäivän metsässä rymyämisestä, tartuin kahteen herkuttelijan kirjaan: Tessa Kiroksen Venetsia - ruokaa ja unelmia sekä Roberta Pianoron Brunetti's Cookbook. Molemmissa kirjoissa on hernerisoton ohjeet, mutta ah niin omalla tavallaan tehdyt. No, minä poimimaan kummastakin ohjeesta jotain, ja tuloksena...

... aivan uskomattoman maukasta, suussa sulavaa, herkullista Risi e bisiä. Tein joteskin näin:
- riivin herneet ja laitoin veden lämpenemään fondia varten
- pannulle nokare voita ja loraus öljyä ja siihen yksi valkosipulinkynsi (jota ei kummankaan kirjan ohjeessa ole, mutta minulla se kuuluu aina sipulin kaveriksi) ja sipulisilppua kuullottumaan
- himpan verran pilkottua pancettaa
- joukkoon risottoriisiä öljyyntymään-voittumaan, valkosipuli pois
- loraus proseccoa
- kun fonfiliemi oli valmis, laitoin herneet siihen
- sitten herne-fondilientä vähitellen riisien päälle, kunnes riisit olivat kypsiä
- mustapippuria
- lopuksi sekaan reippaasti raastettua parmesania ja nokare voita

Namskis, namskis, namskis! Risotto maistui vielä jäähtyneenäkin. Siihen olisi voinut saapasmaalaiseen kylmään kesärisottotyyliin lisätä vähän majoneesia, mutta sitä ei ollut. Kuten taas huomaatte, määriä en osaa sanoa, koska laitan aineksia aina mutu -tuntumalla ja mitä sattuu olemaan. Googlaamalla varmaan saa tarkempiakin ohjeita. (Maire-serkulle ja miehelleen herkutteluvihjeeksi Venetsian matkalle!)

En tykkää ns perinteisistä liemikuutioista, ja niinpä ajattelin kokeilla risottoon tätä fondia, koska rasian päällä luvataan: ei keinotekoisia arominvahvisteita, eikä keinotekoisia säilöntäaineita. Tykkäsin kovasti mausta. Kasvissyöjät voivat käyttää kasvisfondia ja jättää tietysti pancetta pois. Onko teillä kokemusta näistä fondeista?

Ruikuttaminen kannattaa: Luin eilen Riitan blogista hänen tomaattisadostaan ja koska olin just syönyt kaupasta ostamiani täysin mauttomia kotimaisia tomaatteja, ruikutin asiasta hänelle. Hän ymmärsi tuskani ja ei kun kohti Könttäriä. Kasvihuoneen näky oli niin lumoava, että riisuin kengätkin jalasta, ennen kuin astuin sinne sisälle.

Mukaani sain kaikenlaista herkkua. Ja voi noitten tomaattien makua: aivan uskomattoman hyvää herkkua. Tiedättehän, ettei tomaatteja koskaan laiteta jää/kylmäkaappiin. Ne kun 'imevät' maut pois tomaateista. Kunpa kaupatkin sen uskoisivat!!!

Kaiken maukkaan tuomisen lisäksi sain vielä kukkia. Nämä silkkikukat tuovat mieleen lapsuuteni, kotini kukkapenkit. Kiitos, Riitta, taas kerran. Öljyä luvassa.

***
Viime postauksen Marimekon kaunis kukkaro? No, kännykkähän siellä lepäilee. Paitsi ei mustikkametsässä. Silloin kännykkä saa olla ihan paljaana taskussa. Tulisi muuten lisäväritystä alkuperäiseen kuosiin.

Naisten kapinaa

2011-07-30T12:32:00.001+03:00

Tällä viikolla
- olen poiminut mustikoita
- olen poiminut vattuja
- olen poiminut kantarelleja
- olen poiminut mustatorvisieniä
- olen poiminut muutaman herkkutatin
- olen saanut miljoonia itikan pistoja
- olen hionnut litroittain
... siis nauttinut kesähamsterin ihanasta elämästä. Äsken mustikkamättäällä huomasin yhtäkkiä, että kesä kypsyy vinhaa vauhtia kohti syksyä, sillä mättäällä oli myös punertuvia puolukoita. Mihin kesä on hupsahtamassa?

Tällä viikolla
- olemme talon naisten kanssa nousseet kapinaan. Talossa kun asuu yksi liian kiltti yksinäinen mieshenkillö, jota kulmakunnan laitapuolen eläjät käyttävät röyhkeästi hyväkseen. Mustalaisia on alkanut luurata kulmilla, ja raha ja tavara ilmeisesti vaihtaa omistajia, kun Alkosta ei enää jalat kanna lisää hakemaan. Möly alka aamulla, jatkuu koko päivän ja pienen iltapäivälevon jälkeen yltyy jatkumaan pitkälle aamuyöhön. Poliisi soitettiin apuun. Prosessi jatkuu ensi viikolla.
- olemme talon naisten kanssa nousseet toiseenkin kapinaan. Talossa on tehty remonttia kohta kaksi viikkoa. Eikä siinä mitään, totta kai asunnoista pitää huolta pitää. Mutta muiden asukkaiden elämän laadun kannalta remontista on ilmoitettava. Varsinkin kun remontissa porataan tuntitolkulla, niin ettei omia ajatuksiaankaan enää kuule. Ja jos poraaminen alkaa klo 14 ja loppuu klo 21, alkavat hermot reistata. Kun sitten remonttimiesten ilta jatkuu 'rentoutumalla' läpi yön aamu kolmeen, naisten kapinaan on liittynyt myös talossa asuvia miehiä. Onneksi tämä kapina laukesi eilen yhteiseen keskusteluun, jonka seurauksena remonttilaiset toivat meille talon naisille kukkia anteeksipyyntöjen kera. Ei tarvinnut soittaa 112.

Kyllä oli viime yö ihanan rauhallinen, illasta aamuun. Minäkin nukuin kuin tukki. Kerrostaloon mahtuu monenlaista eläjää, mutta jos yöt ja päivät ovat yhtä mölinää ja poraamista, raja tulee vastaan.

***
Ai miksi tuo alkukuva? Helsingin reissulta Marimekkoa, alennusmyynnistä. Arvaatteko, mitä siellä on sisällä?
Kaikille rauhallista kuun/viikon vaihdetta.

Siniveristä surua

2011-07-25T22:33:00.000+03:00

En olisi koskaan osannut arvata, kuinka sana Norja edellisessä postauksessani tulisi ajankohtaiseksi aivan erilaisissa tunnelmissa kuin tämän kyselemämi lasin tekijä. Lasin tekijä on Willy Johansson (sarja Tangen), niin kuin Helena hyvin tiesi. Postia hänelle lähti tänään.

Tämän hetken sana Norja tuo mieleen täysin toisenlaiset asiat: Miten ihmeessä mieli voi sairastua niin, että naurussa suin voi teloittaa nuoria/asettaa tappava pommi? Toisaalta historia voi osoittaa samanlaisia ihmisriepuja. Eikä historiassa tarvitse mennä kovinkaan kauaksi. Samanlaisia sairaita mieliä on tälläkin hetkellä vallan kahvoissa kiinni. Tämän päivän historiassakin. En ymmärrä, en.

Olen nyt siniverinen. Mustikoita on niin paljon kuin vain ehtisin poimia. Tuppaa nuo tropiikin tänne tulleet säät hieman rajoittaa tämän siniverisen hamsterin hommia. ,,Aamupäivän ensimmäiset tunnit vielä kestää metsässä (pikkukärpäsiä, itikoita, paarmoja kavereina), mutta sitten on kiiruhduttava kotiin ja kylmään suihkuun. Eilen alkoi myös vattuaika. Nytkin tuossa kattilassa porisee vattu-mustikkahillo. Pikkusiskon kanssa käytiin iltavatukossa. Lakkoja sain viikolla puolisen litraa. Sekin hyvä saalis ajatellen joulun herkkua: kuppimaitoa (ternijuustoa). Voipi lakoista pari desia riittää saapasmaan herkkusuullekin.

Tiskirättikin saii uuden värikylvyn. No, onneksi bamburätin voi laittaa seuraavaan pyykkin valkenemaan.

Sitten mainoskatkos: Olettekos kokeilleet tuota valkoista Melatinia? Minua tympi aina, kun otin mansikoita pakkasesta. Vetistä mössöä. Mutta ei enää. Kokeilin tänä kesänä mansikoihin tuota valkoista Melatinia. Ei keittämistä, siis vitamiinit säilyvät paremmin. Otin eilen pakkasesta Melatin-mansikoita sulamaan puuron päälle. Voi että oli mukavan oloista mössöä. Semmoista hillon oloista, eikä ollenkaan vetistä. Onkos teillä kokemuksia valkoisesta Melatinista? Sopisiko vatuille jne?

Raskas ruumiillinen työ (= trooppisessa ilmastossa rämpiminen) vaatii ronskia ruokaa. Merisuolaa ja rosmariinia... valkosipulin kanssa huhmariin...

... mössöä kyljysten (kasslereiden) pintaan + reilu kerros sinappia (tällä erää Turun sinappia, joka lienee valmistettu ties missä, mutta ei Turussa)...

... kuumalle rautapannulle... muutama salvianoksa pihveille... kermaa loraus... muhimaan, muuta ei liian kauaksi aikaa... Jaksaa taas römpiä metsissä...

Olen tähän saakka iloinnut sateista - sienisateista... Nyt vaan jo riittäisi se sortti. Sieniä tulee vähemmästäkin kosteudesta. Vatttupusikotkaan ei tykkää, koska homeet ovat jo iskeneet... Milloinkahan tämä hamsteri olisi tyytyväinen...

Rauhallista alkanutta viikkoa meille kaikille.

Ps. Olen saanut tietä, että Lepinsalon sukua on myös siellä Kreikassa. Olen huomannut sen myös blogni tilasto-osuudesta, Olisipa mukava saada spostiini viestiä Helleenien maalta.

Ps, ps. Olen miettinut, ketkä lukijoistani asustelevat Norjassa, Virossa, Espanjassa, Briteissä. Olisi erittäin mukavaa tietää teistä, vaikka spostin kautta.

Hamsteri ymmällään

2011-07-21T12:22:00.000+03:00

Se on jo täydessä vauhdissa. Hamsterin kiireet. Mustikoita on metsissä niin paljon, kun vaan haluaa poimia. Minä poimin ne käsin ja puhtaana, koska inhoan marjojen siivoamista sitten kotona. Eilen käväisin vielä suolla. Tien posket olivat autoja täynnä, silti sain puolisen litraa keltaista kultaa. Kun niitä kiehauttaa hippusen hillosokerin (plus se minihyppysellinen suolaa) kanssa, saa herkkua kuppimaidon (ternijuuston)ja/ tai lettujen päälle. Vatut ovat hiljalleen kypsymässä.

Myös sienestys on alkanut. Kolme herkkutattia. Kaunottaria ulospäin, mutta myös pikkuiset toukat olivat keksineet maukkaan kodin. No, kun häädin alivuokralaiset pois, sain vielä mukavasti kuivatettavaa. Kantarelleja olen syönyt muhennoksena jo monena päivänä uusien pottujen kaverina. Pakkaseen olen laittanut muutamia nyssäköitä ryöpättynä. Tänään on vettä tullut taukoamatta. Ei haittaa, sillä se lupaa hyvää sienisatoa.

Sain Riitaltajokin aikaa sitten niitä ihania pioneja. Kun terälehdet alkoivat tippua, olin jo viemämässä oksia roskikseen. Vain pari nuppua oli jäljellä. Koska ne olivat niin söpöjä, laitoin ne vielä veteen.

Parin päivän kuluttua koko kukka oli auennut. Tosin pienempänä kuin jo kuihtuneet edeltäjänsä, mutta aivan yhtä kauniina. Veteen olin laittanut pienen sokeripalan ravinnoksi. (Tässä kuvassa näkyy myös mm korallinpalanen ja nilkkakoru Venezuelasta ja kivia sekä kaarnan palanen Välimeren rannoilta.)

Toisen nupun laitoin tähän, vuonna 1976 Oslosta ostamaani lasiin. Muistan sen olleen jonkun norjalaisen kuuluisan lasitaiteilijan tuotantoa, mutta olen tyystin unohtanut tekijän. Osaatteko auttaa? Se, jonka vihjeen/tiedon avulla saan taiteilijan nimen selville, saa minulta palkkioksi pitsiliinan.

Juurilla

2011-07-18T09:51:00.002+03:00

Veljesten halaus - vuosikymmenten jälkeen. Kaksi elossa olevaa enoani. Huomaattehan upeat tuulenhalkaisijat - suvun tunnusmerkki. Oikean puoleisella enollani on ne yli sata jälkeläistä. Tarkalleen ottaen 117! Enolla on kaikkien nimet ja syntymäajat kirjoitettuna vihkoon. Ei kuulemma ehkä muuten muistaisi.

Matkalla Keuruulta Kannonkosken Pispalaan ajoimme hyvin tärkeän paikan kautta: Kannonjärven Kivikanto, lapsuuskotini. Pihapiiristä jäljellä enää nuo koivut, Äitini vasemalla puolella oli ennen kauppa ja suuri varastorakennus. Ne on aikoja sitten purettu. Tilalle ovat tulleet kuusiaita ja rivitalo.

Naapurista haimme hinkillä maitoa. Tie kaartui ennen taloa oikealla ja kiemurteli kohti kylän lasten lempipaikkaa, uimarantaa. Lapsuudessahan oli aina kesä ja siellä me kylän lapset (ja meitä oli silloin vielä paljon) pulikoimme. Yleensä ilman aikuisten valvovaa silmää. Meillä oli kilpailu siitä, kuka kesän aikana uisi useamman kerran. Yhdeksi kerraksi laskettiin se, että juoksi järveen ja kastautui. En kyllä muista, kuka voitti.

Koska entisessa kotipihassa ei oikein ollut paikka nauttia retkieväitä, ajoimme muutaman sadan metrin päähän taukopaikalle,

jota lapsuudessani kaupan katolta otetussa kuvassa ei vielä ollut. Uutta tietä rakennettaessa vanhasta on enää jäljellä sillan muutama kivi. Tuolla tien pätkällä ennen siltaa oli mäki, jonka päältä opettelin ajamaan polkupyörää: Pyörä mäen päälle taluttaen ja ei kun menoksi! Kaipa siitä muutama mustelma ja naarmukin tuli, mutta kyllä minä pyörää osaan edelleen ajaa.Kiitos näiden maisemien. Tietä pitkin kävelimme myös kouluun, n 3 kilometriä jäättömään aikaa ja sitten talvisin jään yli oikaisten. Kuljimme yhdessä, ja taisi koulumatkat joskus hieman kestää, kun piti tonkia kaikki ojanpohjat!

Pispalassa oli pulinaa, puhetta ja halauksia. Lopuksi saatiin suvun vanhimmat yhteispotrettiin: neljä sisarusta ja yhden, jo edesmenneen tätini mies. Seuraavassa sukupolvessa minä olenkin sitten toiseksi vanhin. Niin se aika vaan kuluu.

Suvun nuorimpia paikalla olijoita edustakoon veljekset kuin ilvekset, hänen poikansa,

joiden isomummo (siis meidän sisarusten äiti) on kuvan ylärivissä oikealla. Alkukuvan enoni ovat kuvassa papan ja mummon vieressä seisovat veljekset. Siihen aikaan ei kuvissa hymyilty. Kuva on 1930-luvun alusta, Lepinsalon mummolan pihassa. Ainoa elossa oleva tätini on toisessa rivissä oikealla.

Sukukokous oli tunnelmaltaan lämmin. Koska suvun vanhimmat ovat jo aika iäkkäitä, päätimme kokoontua seuraavan kerran jo ensi kesänä. Tällä kertaa Kinnulan ja Lestijärven rajalla, Valkeisen rannalla. Sitä odotellessa: Kaikkea hyvää koko Lepinsalon suvulle, myös siellä Ruotsissa!

Turistina Helsingissä, osa 2

2011-07-15T17:24:00.000+03:00

Kauppatorilta metroasemalle, ohi Ateneumin. Sinne olisin hyvin mielelläni piipahtanut, mutta olin suunnitellut käyväni aamupäivän aikana Marimekon tehtaanmyymälässä, Herttonimessä. Tuohon näyttelyyn voisi mehdä vaikka jouluretken. Hotellista olin saanut hyvän kartan, jonka avulla suunnistaa. Ensin metrolla. Ihan ensimmäinen kerta sillä menopelillä Helsingissä. Lippuautomaatilla vierähti muutama tovi, ennen kuin sain metrolipun käteeni. Yhtä helppoa ei homma ollut idän turisteille, jotka sankirjan kanssa yrittivät automaatin ohjeistaottaa selvää, mitä pitäisi tehdä.

Olin ovenkahvassa jo kymmenisen minuuttia ennen myymälän avautumista. Tosin en ollut ainoa, sillä totta kait japanilaiset olivat yhtä innokkaita sisään haluavia. Niin haltioissani sitten olin, että unohdin valokuvaamiset kokonaan.Mutta vielä enemmän haltioituneita olivat kaikki japanilaiset, jotka silmät loistaen kiertelivät tehtaanmyymälän osastolta toiselle. Olen aina kuvitellut, että tehtaanmyymälät ovat aika edullisia, mutta mutta. Ei tarvitse toista kertaa tähän tehtaanmyymälään aikaa tuhlata, sillä kun iltapäivällä kiertelimme Marian kanssa Kampin Marimekon myymälässä, siellä oli alennusmyynti, ja jotkut tuotteet paljon edullisempia kuin tehtaanmyymälässä. Tehtaanmyymälästä lähdin kuitenkin keltaisen Tantsu-kankaan ja Puutarhurin parhaat -vahakankaan kanssa. kotona sitten huomasin, että tantsua on nyt keltaisena, harmaana, vihreänä ja pinkkinä!!! Voihan hamsteri sentään.

Alkoi olla lounasaika, ja ihan sattumalta astuin Kaivokadulla (rautatieasemaa vastapäätä) olevaan uuteen ravintolaan, Leonardoon. Kun luin oven luona olevaa ruokalistaa, alkoi suu vettyä ja jalat kulkea tiskin luo tekemään tilausta: Melanzane alla parmigiana. Kyllä oli HERKULLISTA!!! Täydet pisteet. Varmaan menen seuraavallakin kerralla. Jälkiruokaa? Ei, kiitos, sillä minulla oli kahvittelutreffit Marian kanssa.

Ja voi hyvät hyssykät sentään: kahvihetki oli yhtä nautintoa - hyvän seuran kruunasi maljallinen herkullista tiramisua.Kiitos kaunis, Maria. Mutta kahvilan nimi on minulta unohtunut. Autathan taas, ystäväiseni. Sinä, joka olet ihan paljasjalkainen hesalainen ja tunnet kotikaupunkisi kuin omat taskusi.

Sittenpä olikin jo aika hakea laukku hotellin säilöstä ja tassutella asemalle. Junan lipuessa (ei enää voi sanoa jyskyttäessä) kohti Vilppulaa (vaihto Tampereella) mietiskelin, kuinka mukavaa on lähteä joskus tuulettumaan, mutta kuinka moalainen minä loppujen lopuksi olen. Ei minusta olisi suurkaupunkilaiseksi - luulisin. Vilppulassa odotteli tuttu taksi, joka vei meidät matkustavaiset Keuruulle. Hintako? Eläkeläiseltä 3 euroa, sillä taksi on ns junaa korvaava kulkupeli. Tulee halvemmaksi lääninhallitukselle tukea taksia kuin ajattaa kokonaista junaa.

***
Mustikka-aika on nyt pyörähtänyt täyteen vauhtiin. Ensimmäinen kerta opetti, ettei kannata ihan T-paidalla mustikkamättäille lähteä, sillä semmoisia pisteliäitä kavereita oli niin paljon, että takaisinhan sitä oli palattava ja varustauduttava kunnon vaatteilla ja kaikenlaisilla tököteillä, joiden avulla saisi edes hetken rauhaa. Onneksi nämä öttiäiset pistelevät silleen kiltisti: ei ole paukun paukkua ilmestynyt. Kiitos suomalaiset itikat.

***
Huomenna mennään äidin puolen sukukokoukseen. Mukava nähdä mm kaksi enoa ja yksi täti. Muut isovanhempieni, Hulda ja Einari Lepinsalon 11 lapsesta ovat jo kuolleet. Sen sijaan serkkuja ja pikkuserkkuja riittää, sillä onhan toisella enolla jo toista sataa lasta, lastenlasta ja lastenlastenlasta!!!

Turistina Helsingissä, osa 1

2011-07-14T09:29:00.006+03:00

Olen aamuvirkku. Niinpä torstaiaamuna jo varhain kävelin kohti kauppatoria. Aamukahville, vaikka just olin noussut hotellin aamiaispöydästä. Olin jättänyt vatsaan tilaa aamukahvin verran.

Ohi Kämpin.Laitetaankohan siellä yhden hengen huoneen ihminen majailemaan huoneessa, joka on sisäpihalle päin niin kuin minut Sokos-hotelli Vaakunassa? Hintaa huoneella kyllä oli, mutta verhot piti pitää kiinni koko ajan. No, enhän hotelliin olemaan ollutkaan tullut, mutta silti tympi. Toisaalta oma vika, kun en ollut asiaa huonetta varatessani kysellyt.

Ohi tämän suihkulähteen, jonkä nimeä en tiedä. Autatko, Maria -oppaani.

Ohi Mantan.

Ensin kierros torilla: saaristolaisen perunaa, sipulia ym - käsityöntekijöiden ahkerat sormet - kuksat - selleripersilja. Sen kojun kohdalla pysähdyin: selleripersiljaa. Aivan uusi tuttavuus. Täytyihän sitä ostaa. Torilla oli tietysti marjoja ja hedelmiä röykkiöittäin. Virolaisia kantarelleja olisi saanut litran seitsämällä eurolla. En ostanut.

Tarja näytti nauttivan viimeisestä valtiatar-kesästään Naantalissa. Ensi vuonna tähän aikaan linnaa emännöi/isännöi joku muu. Kukahan?

Sitten istumaan yhteen lukuisista torikahviloista. Oli mukavaa seurailla ihmismuurahaiskekoa: sinne tänne, onneksi iloisen näköisinä. Auringonpaiste varmaan auttoi asiaa. Sitten... (jatkuu seuraavassa postauksessa)

***
Kiasma-postaukset eivät kirvoittaneet teidän kommenttejanne. Lukijoita näkyi kuitenkin käyneen. Taitaa nykytaide olla vaikeaa. Kevennyksesi kerron ARS -(19)83 -vierailustani (silloin Ateneumissa). Sehän herätti aikoinaan suurta huomiota mm pissakukillaan, veriteoksillaan ja seinälle nostetulla pisuaarilla. Minä kiersin ja tutkin taas joka kulman. Yhdessä nurkassa ei näkynyt missään taiteilijan nimeä eikä selostusta, joten minä reippaana tyttönä kyselemään näyttelyn valvojalta. Hän totesi: Se on siivouskomero.

Kiasma 2, ARS 11

2011-07-12T10:07:00.000+03:00

Belgiassa asuva, nigerialainen Otobong Nkanga kuvaa suuressa seinätekstiilissään katkelmia omasta elämästään. Häneltä oli näyttelyssä myös valokuvasarja Menneisyyden juuriltaan kiskominen. (Kautta historian ihmisiä on revitty/he itse ovat repineet itsensä juuriltaan. Suomen maaseudun tyhjeneminen on meidän lähihistoriaamme.)

Hiv ja aids ovat Saharan eteläpuolisessa Afrikassa koko yhteiskuntaa ravistelevia ongelmia. Ardmore-keramiikkastudion taiteilijat haluavat murtaa sairauteen ja seksiin liittyviä tabuja suorasukaisilla teoksillaan.

Permanent error, pysyvä virhe. Etelä-afrikkalaisen Pieter Hugon valokuvasarja järkytti. Taiteilija on kuvannut sarjan Ghanassa. Köyhiin Afrikan maihin kuljetetaan (laillisesti ja enimmäkseen laittomasti - arvelisin) länsimaista tonneittain hylättyä elektroniikkaa, joista sitten slummien asukkaat sulattavat käyttökelpoisia metallinosia eteenpäin myytäviksi.( Liikuttava yksityiskohta tuon pienen tytön puvussa oleva ruusu! Jotain kaunista keskellä lohduttomuutta.)

Zhou Enlai ja Afrikan valtaus, etelä-afrikkalaisen Michael MacGarryn teokset käsittelevät Afrikkaan kohdistuvaa hyväksikäyttöä ja ulkopuolisia vaikutteita. Nämä teokset viittaavat Kiinan yhä voimistuvaan otteeseen Afrikan talouselämässä. (Ja mikäs sen tuottoisampaa, kuin asekauppa! JOKA PUOLELLA MAAILMAA)

Loppukuvana meidän eduskuntatalomme. Minkähänlaisia kauppoja siellä hierotaan?

***

Kiitos Jaelian, mukavasta museoseurasta. On hienoa, että voi kaksin silmin nähdä jotain todella vaikuttaa ja jutella omista tuntemuksistaan. Sinulle hyvää loppulomaa Suomessa.

***

Ulkona sataa. Hieno homma: sataa sieniä!!! Eilen hain jo ensimmäisen kantarellisaaliin. Löysin myös muutaman kehnäsienen. Uudet perunat ja sienimuhennos. Taitaa tulla ennätys marja- ja sienivuosi. Mustikoita on, vattuja tulee, puolukat ja karpalot kukkivat, ja nyt sataa. Antaa sataa vaan.

Kiasma - Ars 11, osa 1

2011-07-10T14:24:00.004+03:00

Viime keskiviikkona koin Suuren Elämyksen. Kiasmassa, nykytaiteen museossa. 30 taiteilijaa tarjosi paljon ajateltavaa Afrikan siirtolaisuudesta, ympäristökysymyksistä ja urbaanista elämästä. Osa taiteilijoista asuu Afrikassa, osa on siellä joskus asunnut.

Kuva 1 Baaba Jakeh Chande, Puiden pukeminen, Kiasman puistossa, kiinnittää huomion puiden olemassaoloon kaupunkiympäristössä ja rohkaisee katsomaan tuttua paikkaa uudella tavalla. Mieleeni tuli hänen graffitinsa.

Yaelian Nigerian 10 miljoonan asukkaan pääkaupungissa, Lagosissa? Kyllä, kuulokkeiden avulla. Emeka Ogbohin äänimaailma Suomenhieman pikkuruisemmassa pääkaupungissa saa uusia sävyjä ja toivottavasti saa kuuntelemaan omaa ympäristöämme. (Minua viehätti kovasti Kiasman ikkunoiden Mondrian-tunnelma. Ei kait kuulunut itse näyttelyyn. Eipä tullut kysyttyä. Tietääkö joku teistä?) taiteilijan äänimaailma tervehti muuten jo Kiasman ulkopuolella.

Valokuvaaja J.K.'Okhai Ojeikere on kuvannut Nigerian kuuden vuosikymmenen ajan nigerialaista elämää. Nämä kaksi kuvaa ovat sarjoista Kampauksia ja Häät. Jälkimmäisen kuvan kohdalla nousi mieleeni Monacon häät. Kahdet häät - onnellinen hetki ja painajaismainen. Rahalla ei kaikkea voi ostaa, onneksi.

Pakolaisetn painajainen vai mikä? Kamerunilainen Barthélémy Toguon Kiivetä alas.Kerrosängyistä rakennettu torni on kuin väliaikainen, nopeaan tarpeeseen perustettu pakolaiskeskus, jossa kodittomat voivat levähtää hetken.(Italian Lampedusan saarelle rantautuu lähes päivittäin venepakolaisia Afrikan eri maista, yleensä nykyisin Libyan rannikolta merelle lähteneinä. Lapsia, raskaana olevia naisia, nuoria miehiä. Kaikilla haave paremmasta elämästä, niin kuin noin sata vuotta sitten Suomestakin Amerikan kultamaille lähteineillä.)

Emabutto (suom miessoturien armeija). 24 lehmännahkaa, naistaiteilijan oman vartalonsa avulla muokkaamat. Swazimaalainen taiteilija on halunnut murtaa sukupuolten välisiä aitoja käsittelemällä nahat itse, mikä työ perinteisesti on ollut sallittua vain miehille. Lehmiä käytetään maassa edelleen morsiusmaksuina ja naimakaupoissa.(Samasta afrikkalaisesta perinteestä voi lukea mm Alexander McCall Smithin Mma Ramotswe-kirjoista. Botswanan perinteistä.)

Tämän postauksen viimeiseksi kuvaksi valitsin Baudouin Mouandan teoksen sarjasta S.A.P.E, kongolaisia keikareita ja luksus/merkkivaatteilla komeilevia sapeur-miehiä. (Osataan sitä siis muuallakin kuin saapasmaassa!!!)

Lähteenä Kiasmasta ostamani opas. Muutenhan en millään olisi osannut kirjoittaa noita ihmeellisiä nimiä.
***
Vaihdoin uudet asetukset tähän postailemiseen. On ollut muuten pari tuntia sählinkiä, mutta kun sitten sain idean päästä kiinni, tämähän toimii!!!

Italialais-suomalainen lounas

2011-07-08T16:04:00.009+03:00

Riitta piipahti miehensä kanssa lounaalla. Olin luvannut laittaa jotain saapasmaan innoittamana. Tässäpä ruokalista: - paahdettua vaaleaa leipää (Oivan Leenan leipomaa) ja sen kanssa paprika- ja munakoisomössöä -kylmäsavulohikermapastaa - tiramisu Kuvia minulla ei ole muista tarjottavista kuin tiramisusta. Tämä kuva loppuhuipennuksesta edustakoon herkullisuudellaan koko lounasta. Sitten ohjeisiin:

PAPRIKAMÖSSÖ - Taloyhtiömme ulkogrillissä paahdoin muutaman punaisen paprikan kokonaisina niin kauan, että pinta oli kauttaaltaan musta. Sitten laitoin paprikat muovipussiin ja pussin suun tikasti kiinni. Kun paprikat olivat hieman jäähtyneet, kuorin ulkokuoren ja poistin sisältä siemenet. Annoin paprikasuikaleiden vielä valua lävikössä jonkin aikaa. Sitten laitoin ne tehosekottimeen yhdessä valkosipulin, basilikan, oliiviöljyn, suolan ja pippurin sekä ripauksen sokerin kanssa ja soseutin tasaiseksi mössöksi. Makustelin. Namskis! Tarkkoja ainesmääriä en osaa sanoa, kunkin oma makuaisti ratkaiskoon.

MUNAKOISOMÖSSÖ - Halkaisin muutaman munakoison ja tein niihin ristiviillot. Nostin ne leivinpaperin päälle uunipellille. Ripottelin pinnoille öljyä ja karkeaa suolaa. (Leivinpaperi on muuten hyvä konsti. Vähentää kummasti tiskaamista.) Paahdoin munakoisoja uunissa vajaan tunnin verran 180 asteessa. Hieman jäähtyneinä kaavin sisustat lävikköön valumaan. Loppuvalmistus oli samanlainen kuin paprikamössöllä. Namskis, namskis!

KYLMÄSAVULOHIKERMAPASTA - Pannulle sipulia ja aavistus valkosipulia muhimaan oliiviöljy-voiseokseen (valkosipuli poistetaan, kunhan se on antanut vähän makua). Lisäsin kylmäsavulohipalaset, kermaa, tilliä, muutama tippa sitruunanmehua ja mustapippuria sekä aavistus sokeria. (Lisään yleensä suolaisiin ruokiin ripauksen sokeria ja sokerisiin suolaa - ihan vain makuja pyöristämään.) Ainesmäärät taas oman maun mukaan. Maun tarkistus. Kastikkeen muhiessa keitin pastan, ja kun se oli al dente, sekoitin ne kastikkeeseen.( Suomessa pasta ja sen kastike tarjoillaan yleensä erillään tai lisätään kastike pastan päälle, mutta saapasmaalaiset lisäävät mieluummin pastan kastikkeeseen ja antavat kastikkeen hieman imeytyä pastaan). Syötiin HETI, sillä syöjä voi aina odottaa, mutta pasta ei koskaan.Namskis, namskis, namskis!!! Ai, että pastan pinnalle juustoraastetta. EI KOSKAAN kalapastan päälle, ei!

VIHANNEKSET seuraisivat pastaa, mutta minä, vääräoppinen, tarjosin melonia ja prosciuttoa, joka yleensä tarjoillaan alkupaloina. Vihanneksiahan oli jo alkupaloina.

TIRAMISU Suomeksi 'nosta minut ylös', eli piristä/ilahduta minua. Tämä jälkiruoka tosiaankin on kuin piste hyvän ruokahetken lopuksi. Jälkikasvuni tekee sen yleensä, mutta koska hän oli muutaman tuhannen kilometrin päässä, oli valmistettava se itse. Googlasin ja ohjeita löytyi vaikka minkälaisia. Iskin silmäni Stefanon tiramisuun (Dan Sukkerin ohjeita). Oli muuten vähällä jäädä jälkkäri tekemättä, sillä vasta neljännestä Keuruun ruokakaupasta löysin savoiardikeksejä. Sitten puuhaan. Ensin keitin vahvan vahvaa kahvia. 2 1/2 desiin kahvia sekoitin 1/2 dl Amaretto-likööriä. (Joissakin ohjeissa käytetään kahvilikööriä tai vaikkapa konjakkia, mutta mantelilikööri on minusta aidoin.) Sitten erottelin kolmesta kananmunasta keltuaiset ja valkuaiset. Vatkasin keltuaiset ja pari ruokalusikallista sokeria, plus se minun oma suolaripaus ja lisäsin vaahdon mascarponejuustoon (250 g). Sitten vatkasin valkuaiset ja pari ruokalusikallista sokeria kovaksi vaahdoksi. Yhdistin valkuaisvaahdon varovasti keltuais-mascarponesekoitukseen. Sitten aloin latoa annosta kahteen sopivankokoiseen vuokaan: ensin kastelin keksejä nopeasti kahvi-likööriseokseen ja ladoin nevuokaan rinnakkain, päälle kerros vaahtosekoitusta, toinen kerros kasteltuja keksejä ja päälle vaahtosekoitusta. Keksipakkauksessa oli 24 kpl ja ne riittivät kahteen, sisämitoiltaan 12 x 18 cm vuokaan. Vuoat nostin yöksi maustumaan jääkaappiin. Valmiiden tiramisuiden päälle sihtasin hyvän kerroksen tummaa kaakaota. Voi, Stefano, mikä resepti. Namskis, namskis, namskis, namskis!!!

*** Tässäpä Riitta (ja kaikille muillekin) sinulle ohjeita kokeiltavaksi. Buon appetito!

*** Vielä hieman tuosta edellisestä postauksesta: Jamie Oliver oli hyvin huolissaan siitä lääkemäärästä, minkä varsinkin vanhemmat Farfan luostarin munkit nauttivat. Hänen mielestään munkkien ruokailutottumukset olivat aika kaukana ns italialaisesta, hyvin terveellisestä ruokavaliosta. Siksipä hän innosti nuorimpia munkkeja oman kasvi- ja yrttimaan hoitoon ja niiden pohjalta valmistettuun ruoanlaittoon. Minua niin kutkuttaa päästä juttelemaan em munkkien kanssa. Uskaltaisinkohan...

*** Seuraavassa postauksessa kerron tämän maalaismummelin matkasta Isoon Kylään. Siellä näki ja koki vaikka mitä!

Jamie vuoristomajan maisemissa

2011-07-05T21:28:00.008+03:00

Tänään ihan sattumalta huomasin, että Jamien matkaili taas Italiassa, siis uusintana. Minä kameran kanssa ruudun ääreen, sillä jakso kertoi Sabinan alueen tärkeimmästä luostarista, Farfasta, joka sijaitsee parinkymmenen kilometrin ajomatkan päässä vuoristomajasta. Jamie oli tullut vierailemaan Farfan luostariin tarkoituksenaan tutustua luostarin vuosisataiseen ruokaperinteeseen. Ensimmäiset ruokailut olivat Jamielle suuren suuri pettymys. Eivätkä munkitkaan tuntuneet olevan mitään kulinaristeja. Jamie halusi nähdä luostarin puutarhan ja sen kasvimaan, Siis ei mitään. Ei yhtään mitään, vaikka perinteisesti juuri luostareiden puutarhat olivat perinteiden jatkajia. Mutta ei Farfassa. Jamie päätti auttaa hieman asiaa. Hän otti kaksi nuorinta munkkia mukaansa valmistamaan ruokaa ohikulkijoille läheisessä tienristeyksessä. Ruoka oli ilmaista, mutta Jamie odotti ruokailijoiden lahjoittavan roposen luostarin ryytimaan kunnostamiseen. Operaatio oli niin tuottoisa, että rahoilla Jamie kunnosti luostarin puutarhan yrttimaan uuteen loistoon. Viimeisenä tempauksena Jamie houkutteli kaikki kuusi munkkia valmistamaan yhdessä Kunnon Illallisen ja illan hämärtyessä innostus ja ilo oli tarttunut kaikkiin. Oli aika sanoa jäähyväiset. Seuraavaksi Jamie suuntasi kohti Marchea... Riitan puutarhan pionit Jamielle ja Farfan luostarin munkeille. *** Huomen aamuna varhain junailen pariksi päiväksi kohti Isoa Kylää. Sen jälkeen teen kunnon ruokapostauksen, Riitan pyynnöstä.

Riitan puutarhassa

2011-07-04T19:09:00.016+03:00

Terveisiä Riitan puutarhasta. Mutta ensin sinne. Ensimmäisenä portin pielessä asetelma kivistä, heinäseipäistä ja kukista. Tervetuloa. Roskis-postilaatikkokin on osoitus isäntäväen kekseliäisyydestä, esteettisyydestä ja kädentaidoista. Peremmälle. Kasvimaalta ei puutu mitään lajia. Kasvihuoneen oloissa viihtyvät mm tomaatit ja kurkut. Kukkaryhmiä on monessa kohden. (Tästä rykelmästä ovat mm alkukuvani pionit.) Yhdessä kulmassa on grillikatos... ... yhdessä rosvopaistialue. Vieressä oikealla katettu hiekkalaatikko pikkuiselle jälkikasvulle. Ja sitten herkkutarha: kolmenlaisia mansikoita. Pääsin livahtamaan verkon sisälle. Namskis, namskis! Sen sijaan talon kissa-herra joutui tyytymään vain tuoksuttelemaan. On muuten sukua tuo kisuliini: pikkusiskon ja miehensa kissapesueesta aikoinaan taloon tullut. Erinomaisen passattu. Kuin myös minä: mm mansikkakakkua. Voi että. En koskaan milloinkaan ikinä kyllästy mansikoihin. Sain kotiin tuomisiksi näitäkin kukkasia. Kuin myös salaattia, kesäkurpitsaa ja niitten kukkia sekä raparperin uutta kasvustoa. Huomenna kokeilen niitä täytettyjä kesäkurpitsankukkia, mm. Kaunis kiitos Riitalle ja miehelleen. Jatketaan öljy-puutarhavaihtareita. Käykääkaikki lukijani ihmeessä ihailemassa Riitan blogia. Suosittelen sitä kaikille puutarhojen ystäville. Mutta mitenkäs on käynyt minun ihanille, Jerusalemin suutarin valmistamille sandaaleille vuodelta 1988? Olisko jo aika luopua heitistä? Ei niillä ainaskaan isoon Kylään (Helsinkiin) ylihuomenna kehtaa lähteä. Ps. Bloggeri on taas toiminut kuin ajatus. kaiken alkukankeuden jälkeen. Tietsikka'tohtori' hoiti potilasta tänään aamupäivällä, joten kiitos vaan.

Testi

2011-07-04T10:48:00.001+03:00

testi

Titityy

2011-07-01T16:13:00.024+03:00

Täällä taas. Ihan uuden koneen äärellä. (Huomaatte kait ihan suomalaiset ääät ja öötkin!) Tänään olen poiminut eka mansikat tämän vempaimen kunniaksi. Nyt loppui sitten läppärin raahaaminen saapasmaahn ja takaisin.

Juhannus tuli ja meni. Sain ihania ruusuja Riitalta ja mieheltään. Kiitos kovasti. Mutta sitä ennen sanoin heipat vuoristomajalle. (Nämä kuvat olivat kamerassa, onneksi. Läppärihän halusi jatkaa omaa italialaista elämäänsä kuvineen päivineen.)

Via Roma aamulla klo 7.00.

Roomaan tältä kulmalta n 60 km. Tosin saapasmaan matkojen ilmoitteluun on suhtauduttava suurella varauksella.

Baarissa jo odoteltiin ensimmäisiä aamucappucinovieraita.

Minä vilkutin vielä oman makkarini ikkunalle, tuo avoin tuolla ylimpänä. Ci vediamo a settembre/ottobre! Tiistaiaamuna klo 7.00.

Saman päivän iltana n klo 24.00 nautin jo Keuruun kodin ikkunan näkymästä. Pitkälle aamuyöhönhän sitä piti istua kiikkustuolissa ihailemassa tämän maan kauneutta.

Posti ilahdutti minua heti. Voitin jokin aika sitten Merrulin arpajaisissa. Paketista kuoriutui vaikka mitä. Kiitos kaunis!

Olen jo joskus aikaisemminkin bloggaillut Antin ja Essen puutarhasta. Voiko porkkana- ym -rivit enää olla sotilaallisemmassa asenossa. No, onhan Antti entinen sotilas. Kävin taas ihailemassa puutarhaa ja nauttimassa mukavasta päiväkahviseurasta.

Olen aloittanut myös yhden kesäisen lempipuuhan: mattojen pesun. Uimalan yhteydessä on oikein hienot pesupaikat...

... eikä maisemat enää tästä parane. Olen myös viihtynyt järvessä aamuin ja illoin, sillä eihän tämmöisiä helteitä muuten kestä. Yli 30 astetta nytkin tuolla parvekkeella. Huomenna olin ajattellut mennä Jyväskylään Sepänaukion kirppikselle liinoja kauppaamaan, mutta nyt säät suosivat järvessä uiskentelua enemmän kuin auringossa hikoilua... Ehtiihän sitä kaupustellakin, joskus myöhemmin. Mutta ensi viikolla junailen Suomen Isoon Kylään, eli Helsinkiin.

Ps. Olen nyt yrittänyt julkaista tätä postausta parisen päivää onnistumatta. Onkohan kone vielä uutuuden karhea vaikka tökkiikö bloggeri? Ps, Ps. Kokeilenpa nyt tuttavan koneella, onnistuuko julkaiseminen.

Asumusero...

2011-06-22T11:37:00.002+03:00

... kolmeksi neljäksi kuukaudeksi. Siis minulla ja tietsikalla. Tietsikka kun halusi jäädä saapasmaan lämpöön. Sinne se piiloutui jälkikasvun auton takapenkille. Ehkäpä se oli kuullut, kun olin ääneen ajatellut hankkia tänne Suomeen oman koneen. Tykkäsi huonoa, kun aiottiin jättää kesäksi ihan yksin. Onneksi se sai kuitenkin kesäkaitsijan. Kiitos vaan. Nyt sitten käyn - ainaskin alkuun - täällä upeassa kirjastossamme. Mutta toistaiseksi jäätte ilman kuvia. Mutta voinhan sen sanoinkin kertoa: I'm singing in the rain... Saapasmaan helteestä Suomen (normaaliin) juhannusilmaan. MUTTA että täällä on kaunista. Nyt lähden nukkumaan, sillä eilinen päivä oli hieman pitkästyttävän väsyttävä. Ei edes mitään lakkoa tms piristeenä. Mitä nyt yksi jakku jäi Fiumicinon lentokentälle. Ehkäpä joku sai siitä sopivan nutun. Kaikille oikein hyvää juhannusta. Palaan juhlan jlkeen enemmällä tekstillä. Ps. Kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoinneille.

Arrivederci

2011-06-20T22:28:00.007+03:00

Bloggeri temppuilee - taas. En saanut liitettyà kaikkia haluamiani kuvia. Palataan asiaan sitten Suomessa. (Kuva tànà iltana klo 21.10)

Nyt vain ARRIVEDERCI A POGGIO CATINO.