maanantai 4. heinäkuuta 2016

Kyläjuhlan humussa

Saapasmaalaiset rakastavat kesäisiä kyläjuhlia, niin myös pikkuinen Poggio Catino, minun vuoristokyläni. Kesäkuun alussa kolmatta kertaa olleeseen tapahtumaan minäkin pääsin mukaan. Muina vuosinahan olen juhlien aikaan ollut jo Suomessa. Kylän keskiaikaiseen osaan, sen eri kujille oli rakennettu reitti, jota kulkea: Ensin lunastettiin yhdeltä kujalta ruoka+juomalippu, sitten kivuttiin linnoituksen pohjoispuolelle aloittamaan bruschetta-leivillä. Nam! Viiniä kuului lippuun, mutta saihan sitä tuoda omiakin eväitä, tai vaikka hakea kyläkaupoista lisää.




Sitten hakemaan yhdestä cantinasta (kellarista) pastaa. (Anteeksi kuvan laatu! Seuraavalla kerralla en enää kyllä tyydy kännykän kuvaan!) Pasta nautittiin kunnantalon (comunen) piazzalla.


Sitten olikin jo pääruoan vuoro: ulkogrillistä sai noutaa makkaraa, possua ja kanaa. Ilta alkoi jo tummeta, mutta kenelläkään ei ollut kiire minnekään Ja kansaa lappoi paikalle koko ajan lisää, tapana kun on, että naapurikylistä tullaan aina mukaan.

Tapahtumassa sai kuunnella eri puolilla juhlahumua esiintynyttä neljää muusikkokokoonpanoa: oli kylän oma torvisoittoryhmä, oli ns kansanmusiikkia, oli oikein iso orkesteri, mutta pisimpään me viivyimme näiden kahden miehen musiikista nauttien. Oikein kunnon jazzia! (Heidän esiintymispaikkansa oli kunnantaloon johtavan käytävän suussa.)


Ennen auringonlaskua tuli vielä ihailtua maisemia, ja sitten jatkamaan toisten kanssa juhlimista...